maanantai 24. lokakuuta 2011

Kendoa ja maanjäristyksiä

Maanantaina on koulun vuosipäivän takia vapaapäivä. Eilisten kendokisojen katsominen oli niin uuvuttavaa, että paras mahdollinen tapa viettää vapaapäivää oli nukkua puoleen päivään asti. Iltapäivällä, vihdoin herättyäni, ajattelin käydä hakemassa evästä kaupasta, mutta matka tyssäsikin siihen kun minut temmattiin mukaan maanjäristysharjoitukseen. Pian olinkin kendoka, joka oli loukkaantunut judosalilla päähän pudonneeseen esineeseen. Siirtyminen evakuointipaikalle, jossa pötköttelyä muiden loukkaantuneiden kanssa. Pelastushenkilökunta kyllä paransi pään vamman, mutta ei auttanut vaikka valitti nälkäänsä. Kuitenkin harjoitus päättyi onnellisesti, kuvitteelliset fyysiset vammat parantuivat suhteellisen nopeasti.

Sunnuntaina Tokiossa Nippon Budokanilla kisattiin yliopisto-opiskelijoiden miesten joukkuekisan Japanin mestaruudesta. Päivä meni tutulla kaavalla, lyhyiden yöunien jälkeen herätys ennen kukkoa ja kohti Budokania. Kisat olivat mielenkiintoista katseltavaa, tällä kertaa ei edes tarvinut taistella nukahtamista vastaan.

Meidän koulun joukkue sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon. Finaali Tsukuban ja Chuon yliopistojen välillä oli mielenkiintoinen. Finaalissa seitsenmiehiset joukkueet eivät onnistuneet saamaan aikaan kuin kolme virhettä eri taisteluparien kesken. Ottelijat siis pelasivat seitsemän pisteetöntä tasapeliä. Jännittävän tasaväkistä. Jatkoajalla voiton vei Tsukuban yliopisto.

Ensi viikonloppuna Chiban alueen yliopistojen eka- ja tokaluokkalaisten kisat käydään meidän kotikylän urheilusalilla. Joten pitäähän sinne mennä kannustamaan oman koulun opiskelijoita. Marraskuun alussa on miesten kendon Japanin mestaruuskisat, mutta vielä en tiedä päästäänkö katsomaan niitä.

Ohessa kuva eilisestä finaalista. Oikea kamera ei ollut mukana, pahoitteluni kuvanlaadusta.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Metsässä

Ehkä noin kuusi vuotta sitten lupasin itselleni etten muuta soluun enää ikinä. Vaan olosuhteiden pakosta piti rikkoa sekin lupaus. Elämä uuden huonekaverin kanssa on ajoittain... vähemmän mielenkiintoista.

Sää Katsuurassa jatkuu syksyisenä. Ei ole juurikaan satanut, vaan ilmat ovat olleet lämpimiä ja aurinkoisia. Edellisen taifuunin jälkeen ilmat viilenivät, mutta kulunut viikko on ollut lämmin. Päivisin jopa 25 astetta, mutta iltaisin lämpötila laskee viileäksi. Tälläiset syyskelit ovat kyllä paljon miellyttävämpiä kuin suomalaiset kylmät syyssateet.

Maanantai oli pyhäpäivä, joten kävin reilun tunnin junamatkan matkan päässä sijaitsevalla Nokogiri-vuorella. Nokogiri tarkoittaa sahanterän hammasta, nimensä vuori onkin saanut ulkonäöstään. Vuori on ollut Edo-kaudella kivilouhos, josta on sahattu paljon kiveä pois. Vuoren seinämä on suurelta osin pystysuora, ja seinämään on tehty isoja koloja. Mielenkiintoisen näköinen vuori. Vähän päälle 300-metrisenä ei vuori ole korkea, mutta sieltä on mahdollista nähdä tunnettu Fuji-vuori. Ilma oli kuitenkin sen verran sumuinen, etten nähnyt edes läheistä Yokohaman kaupunkia, Fuji-vuoresta puhumattakaan.

Patikointi vuoren maastossa oli kuitenkin mukavaa. Päivä oli kaunis ja lämmin. Vuorelta laskeutuessani tulin ottaneeksi retkeilyreitin, joka ei ollutkaan paras mahdollinen valinta. Reitti ei ollutkaan ihan niin hyvässä kunnossa, kuin olisin voinut kuvitella. Edellisenä päivänä oli satanut, joten vuoren rinne oli mutaisen liukas ja märät lehdet tekivät paljaan kiven haastavaksi kävellä. Parin kaatumisen seurauksena metsässä pärisi ärrä sen verran pontevasti, ettei varmaan aiemmin ole moista tapahtunut. Onneksi sain kuitenkin yksin manata metsässä. Mutaisesta reitistä huolimatta japanilainen metsä oli kaunis. Metsän tyyppi vaihtui useasti ja hetkessä, mikä oli mielenkiintoista. Muita retkeilijöitä ei juurikaan ollut, joten sai rauhassa ihmetellä maisemia ja kauhistella isoja hämähäkkejä. Ja nyt myös ymmärrän, miksi vuorikiipeilijät eivät käytä farkkuja ja tennareita kiipeilyhommissa, en suosittele sitä itsekään.


Soluasumisesta tuli vielä mieleeni... Kun en osaa puhua koreaa, on jäänyt arvelluttamaan, että onkohan kielessä käsitettä "toisten huomioon ottaminen"? Ei ehkä.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Paluu koulunpenkille

Syksy on saapunut. Kesäloma on päättynyt ja opiskelu jatkuu taas.

Ilma on syksyinen Katsuurassakin. Taifuunin jälkeen sää viileni lähes kymmenellä asteella, eikä enää päivisin ole kuuma. Päivälämpötila vähän kahdenkympin yläpuolella ja iltaisin on viileää, jonkun verran alle 20 astetta. Puut ovat vaihtaneet väriä syksyisiin sävyihin ja lehdet putoilevat.

Tällä viikolla käynnistyi syyslukukausi. Tämä viikko oli lähinnä kursseille ilmoittautumista, joten oppitunnit - japanintunteja lukuunottamatta - kestivät noin varttitunnin. Laiska alku opintoihin, kuten keväälläkin.

Myös kendoharjoittelu palautui normaaliin aikatauluun. Huomasin, että olisi kannattanut harjoitella myös kesälomalla. Eräiden harjoitusten lopuksi tehtiin oikomikeikoa, jossa salin läpi juostaan ja lyödään. Taisteluparinani ollut japanilainen oli tavattoman nopea. Olin motodachina kirikaeshissa, ja yritin pysyä vauhdissa mukana, kun keskellä salia lensin selälleni. Ei kovinkaan vakuuttava suoritus. Eikä tietenkään kertakaatuminen riitä, vaan pitäähän sitä lentää selälleen myös toisenkin kerran, seuraavassa kirikaeshissa, keskellä salia. Mahtoi siinä kakari olla tyytyväinen minun suoritukseen. Ja tämä japanilainen oli niin nopea, etten tahtonut pysyä perässä olessani itse kakarina, onneksi sali ei ole kuin reilun kolmen shiai-jo'n mittainen. Lisää harjoitusta.

Harjoitusten lopussa huomasin, että olin molemmilla kerroilla kaatuessani ottanut tukea vasemmalla kädellä, joten ranne kipeytyi. Ehjä se on, mutta hieman kirraa vastaan harjoitellessa. Kyllä se siitä paranee.


Kävinpä muuten Yokohamassakin viime viikonloppuna. Musiikki oli se syy, joka minut sai kiinnostumaan Japanista ensimmäisen kerran. Ja nyt vasta kävin ensimmäisellä keikalla Japanissa. Yokohamassa jatsia kuuntelemassa, oli kyllä mukavaa. Konsertti tosin päättyi sen verran myöhään, ettei enää ollut mahdollista palata Katsuuraan junalla. Joten jouduin yöpymään jo tutuksi tulleessa kapselihotellissa Chibassa. Tällä kertaa löysin sieltä saunankin, oikein kuuman sellaisen, vaikka siellä ei löylynheittomahdollisuutta ollutkaan. Se olikin ensimmäinen sauna sitten Suomesta lähdön, mukavaa.

Tänään taisi tulla täyteen puoli vuotta Japaniin saapumisesta. Aika kuluu nopeasti. Koulua vielä puoli vuotta jäljellä, valitettavasti loppuaika taitaa mennä vielä nopeammin.


Pari iltaa on mennyt valokuvien kanssa puuhastellessa. Olen lisännyt paljon Japaniaiheisia kuvia Flickr-sivulle.