torstai 26. tammikuuta 2012

Luminen Katsuura

Se taisi olla joulupäivän ilta, kun Katsuurassa lyhyen aikaa satoi räntää. Maa oli lähes valkea. Pari päivää sitten saatiin kunnolla luminen maa, kun maanantai-iltana alkanut räntäsade muuttui lumisateeksi. Yöllä lunta satoi muutaman tunnin ajan, joten aamulla lunta oli maassa pari senttiä.

Lumi sai ihmiset innostumaan talvesta. Aamuharjoitusten jälkeen bekkasei-tytöt kyhäsivät asuntolan pihalle lumiukon. Myöhemmin koulun pihalla näkyi monia lumiukkoja, joten myös paikalliset opiskelijat olivat puuhastelleet lumileikkien kanssa. Päivällä lämpötila nousi aamun pakkasasteista, joten lumi alkoi sulaa jo puolen päivän maissa. Seuraavana päivänä lumi oli jo sulanut, mutta koulun pihalla oli vielä lumiukkojen jäännöksiä. Katsuuran talven ihmemaa kesti vain lyhyen aikaa.

Lumisadeaamuna oli myös pakkasta, joten tiet olivat jäisiä. Mieleni teki käydä katsomassa keskustassa liikennettä, mutta se jäi sitten tekemättä. Täällä kun ei ole talvirengaspakkoa, joten vain osa autoilijoista käyttää kitkarenkaita. Loput sitten ajaa kesärenkailla. Vielä kun ottaa huomioon japanilaisten varsin vapaan suhtautumisen nopeusrajoituksiin, saatoi liikenteessä olla mielenkiintoisia tilanteita. Uutiset kertoivat Tokiossa tapahtuneen jonkun verran tapaturmia.

Osa meidän ulkomaisista opiskelijoista näki lumen ensimmäistä kertaa. Kaliforniasta tullut mies ei näyttänyt silminnähden hämmästelevältä, vaikka ei ole ennen lunta nähnyt. Taiwanilainen tyttö oli sen sijaan aivan ihmeissään. Minun nykyisin entinen korealainen kämppis ei ollut lumesta ja pakkasesta moksiskaan. Käveli ulkona sortseissa ja sandaaleissa paljain jaloin, kuten ennenkin. Korealaiset sanovat olevansa tottuneita kylmyyteen, mutta itse kutsuisin moista pukeutumista typeryydeksi. Sitten ne vielä ihmettelevät kun minä en pidä kylmyydestä, vaikka olen suomalainen...

Niin, minun kämppis vaihtui. Minä olin sopeutunut vallitsevaan tilanteeseen, mutta naapurin kiinalainen valitti omasta kämppiksestään. Niinpä toimisto vaihdoi kiinalaisen ja minun korealaisen kämppiksen huoneita päittäin. Taisin vetää pidemmän korren vaihdossa, sillä uusi kämppis on huomattavasti siistimpi ja hiljaisempi, vaikkakin omaa kiinalaisia käytöstapoja. Nyt sitten korealaiset asuvat keskenään naapurissa, mikä on suoraan sanoen loistojuttu. Enää ei minun huoneessa pidetä korealaisten päivähoitoa tai iltaisia meluisia kokoontumisia. Hieno homma.

Aamuinen maisema omasta ikkunasta.

Suuri rakennus oikealla on yliopiston dojo.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Fuji ja kylmää harjoittelua

Vihdoin näin Fuji-vuoren. Olen odottanut sen näkemistä kauan. Ensimmäisen kerran näin sen lentokoneesta puolisentoista vuotta sitten. Sen jälkeen olen yrittänyt tähyillä vuorta kaikista mahdollisista paikoista: Tokion ja Jokohaman pilvenpiirtäjistä, kiipeilemieni vuorten huipuilta ja muilta näköalapaikoilta. Elokuussa näin vuoren ohikiitävänä hetkenä, kun luotijunassa istuen pyyhälsin 270 kilometriä tunnissa sen ohi. Mutta silloin vuorella ei ollut tunnettua lumihuippua, jonka yleensä näkee kaikissa kuvissa. Joulukuussa onnistuin näkemään Fujin Tokion Odaibasta auringonlaskun aikaan, auringon vielä paistaessa vuoren takaa. Mutta vuori oli niin kaukana...

Vihdoinkin viikko sitten näin vuoren ja lumisen huipun. Kaverini varasi matkatoimiston järjestämän matkan, ja vielä hyvin edulliseen hintaan. Joten aamulla herätys kello kolme ja kohti vuorta. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis, mutta kylmä. Katsuurasta lähtiessäni oli lämpötila muutamia asteita plussan puolella, mutta Fuji-vuoren lähistöllä taisi olla pakkasen puolella vielä päivälläkin.

Meidän matka suuntautui Fujin viidelle järvelle, jotka sijaitsevat vuoren ympärillä. Matkatoimiston järjestämällä bussilla oli helppoa matkustaa paikasta toiseen. Bussin lämmityslaite tosin oli rikki, joten matkanteko oli hieman vilakkaa. Kaikilta viideltä järveltä oli mahtavat näkymät vuorelle. Selkeän sään ansiosta Fuji näkyi hyvin. Kumma, miten sitä voikin odottaa "vain jonkun" vuoren näkemistä. Ja miten mieltä lämmittikään, kun Fujin vihdoin näki kunnolla. Vielä joskus haluan kiivetä katsomaan auringonnousua vuoren huipulta.


Budain talviloma loppui tänään. Kendosalin talviloma päättyi jo viikko sitten, kun kylmä harjoittelu, kangeiko, alkoi lauantaiaamuna kello viisi. Viikon kestävä kangeiko on talvikauden erityisharjoittelu, joka kestää viikon. Harjoituksen on tarkoitus olla kylmä ja uuvuttava, jolloin kysymys on itsensä voittamisesta. Budain kangeiko alkoi aamuviideltä ja kesti kaksi tuntia.

Ennen kangeikoa olin luulossa että salin ikkunat pidetään auki, jolloin salissa olisi todellakin kylmä. Mutta ei, ikkunat olivat kiinni. Salissa ei ole lämmitystä, joten olihan siellä viileätä, mutta ei kylmää. Katsuurassa ei ole kovinkaan talvisia olosuhteita, aamuviideltä lämpötila oli juuri nollassa. Tämän talven pakkasennätys on toistaiseksi -3 astetta.

Harjoitukset alkoivat lyhyellä lämmittelyllä ja lyhyillä subureilla, kuten normaalistikin. Seiretsun jälkeen vuorossa puoli tuntia kirikaeshia. Sen jälkeen toinen puoli tuntia kakarikeikoa. Neljännen vuoden opiskelijat asettuivat kahdeksi motodachiksi yhtä kakaria kohden. Opettaja paukutti taikorummulla rytmiä ja opiskelijat juoksivat sen puoli tuntia yrittäen lyödä neljäsluokkalaisia. Onneksi kakarijonossa ehti hieman levähtämään, meinasi käydä kunnon päälle. Kakarikeikon jälkeen lopuksi vielä tunti jikeikoa. Keikon aikana aurinko nousi ja aamuauringon valo tulvi salin suurista ikkunoista sisään. Harjoitusten jälkeen kuumaan suihkuun ja vielä muutamaksi tunniksi uudestaan nukkumaan.

Kangeiko oli mielenkiintoinen kokemus. Mutta valitettavasti Fuji-vuoren retken takia ja sieltä saamani flunssan takia en voinut osallistua koko viikon harjoituksiin. Kangeiko on vastakohta kesän kuumimpana kautena tehtävään harjoitukseen. Vaikka kesäharjoittelu on hiostavaa, taitaa se silti olla mielekkäämpää. Ei ainakaan tarvitse herätä puoli viideltä aamulla harjoituksiin.


Budain ulkomaalaisia opiskelijoita suomalaisillekin tutun opettajan kanssa.


Lisää kuvia Flicker'issä.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Uusivuosi Tokiossa

Kun kerran joulu tuli viettyä Japanissa, niin mikseipä sitten samalla vuodenvaihdekin. Menin japanilaisen ystäväni kanssa vuoden viimeisenä iltana Tokioon. Illalla yhdentoista jälkeen suuntasimme kohti Zojoji-temppeliä, joka sijaitsee Tokyo Tower'in juurella. Temppelin alue ja läheiset kadut olivat täynnä ihmisiä, mutta alueen pienuudesta johtuen ei ihmismäärä ollut kuitenkaan päätähuimaava. Helsingin Senaatintorillakin lienee ollut enemmän ihmisiä.

Ennen keskiyötä yleisölle oli järjestetty pientä ohjelmaa; puheita ja temppelimusisointia. Kellon lähestyessä kahtatoista ihmiset laskivat sekunteja suureen ääneen, kuten tapana on, mutta ilotulitusta vuoden vaihtumisen merkiksi ei ollut. Kolmelle tuhannelle ihmiselle oli alkuillasta jaettu ilmapallo, jotka yhteisesti laskettiin ilmaan keskiyöllä. Uuden vuoden perinteenä joimme kupposet kuumaa ja makeaa amazakea, jota paikalla jaettiin ilmaiseksi kaikille. Voi mikä menestys ilmainen alkoholitarjoilu olisikaan Suomen yleisötapahtumissa! Japanilaisten suhtautumineen alkoholiin ja sen julkiseen nauttimiseen ei ole ihan yhtä ryppyotsaista kuin mitä se on Suomessa. Vuoden vaihtumisen jälkeen ihmiset jonottivat sankoin joukoin pääsyä temppeliin rukoilemaan ja esittämään toiveensa suuremmille voimille.

Japanilaisilla on perinteenä nähdä vuoden ensimmäinen auringonnousu. Näin mekin päätimme tehdä. Ystäväni ajatteli, että voisimme katsoa auringonnousun Tokyo Towerista, joten kävelimme tornin juurelle, joka avautuisi auringonnousua odottavalle yleisölle aamuneljältä. Paikalla oli jo yöllä kahden aikaan sellainen jono ihmisiä jonottamassa, että päätimme hylätä ajatuksen. Samalla säästyimme myös kylmettymiseltä, sillä yö oli kylmä, vaikka ei pakkasta ollutkaan. Toinen suunnitelma oli katsoa auringonnousu läheisessä puistossa, Tokionlahden rannalla.

Aamunkoittoon oli vielä aikaa, joten aika piti käyttää hyödyllisesti. Piti etsiä izakaya-ravintola. Sen löytäminen sitten kestikin hetken aikaa, koska alueella ei ravintoloiden - varsinkaan yhä auki olevien - määrä ollut suuri. Tilaukseen jotain lämmintä naposteltavaa ja vuoden ensimmäinen olut. Siinä aamuneljältä olutta nauttiessani ajatukset kävivät Suomessa, jossa vuodenvaihde oli vasta edessä. Ja mitä siihen vuoden ensimmäiseen olueen tulee, niin oli vedenmakuinen pettymys. Tällä kertaa halvalla ei saanut hyvää olutta.

Ravintola meni kiinni, mutta auringonnousuun oli yhä reilu tunti aikaa. Siispä hetkeksi nettikahvilaan nukkumaan. Nettikahvilan sisällä olikin todella kuuma, joten unta ei tarvinut kauaa odotella. Onnekseni kuitenkin heräsin herätyskellooni, vaikka osa-aikatöiden takia olinkin herännyt jo vuorokautta aikaisemmin. Vihdoin suunta kohti merenrantaa.

Samaan puistoon oli matkalla muitakin ihmisiä, joten pienen puiston rantakaiteisiin nojaili paljon ihmisiä. Paikan päällä meille valkeni karu totuus. Horisontti oli pilviä täynnä, joten aurinko ei olisi näyttäytynyt kuin vasta aamupäivällä. Siellä se pilvien takana kuitenkin nousi, vaikkemme sitä nähneet. Eikä auringonnousua sen koommin nähty Katsuurassakaan, siellä satoi vettä.

Aamuseitsemältä ei ollut jäljellä enää kuin yksi asia. Aamiainen Muumikahvilassa. Kahvilan oven takana oli jo kahdeksalta pitkä jono ihmisiä, jotka jonottivat yllätyskassin takia. Japanissa joillakin kaupoilla on tapana tehdä yllätyskasseja, joiden sisältöä asiakkaat eivät tiedä. Kassin myyntihinta on selkeästi alhaisempi kuin kassin sisältö, joten yllätyskassit ovat suosittuja täällä. Muumikahvilassakin oli myynnissä noin 30 ja 80 euron arvoisia kasseja, jotka menivät kuin kuumille kiville. Edullisemmassa kassissa oli sekalaista Muumiaiheista tavaraa, tavaran arvo näytti hipovan myyntihintaa. Kalliimmassa kassissa oli ilmeisesti mukana astioita tai kahvikuppeja ja muuta arvokkaampaa. Kahvin ja korvapuustin jälkeen koittikin jo odotettu kotiinpaluu. En ole hyvä nukkumaan junassa, mutta tällä kertaa nukkuminen ei jostain syystä tuottanut ongelmia.

Katsuurassa vuoden ensimmäinen päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten kotiin oli kiva palata. Vuodenvaihde taisi kuitenkin olla uuvuttava, sillä hieman sen jälkeen kun olin käynyt päiväunille, tapahtui M4-voimakkuuden maanjäristys. Minä en siitä ollut tietoinenkaan, vaan nukuin onnellisena järistyksen yli, vaikka jälkeenpäin kaverit kertoivat sen olleen tuntuva. Olisihan se kuitenkin ihan hyvä, jos heräisi maanjäristyksiin...

Katsuurassa asiat jatkuvat entiseen tapaan. Talviloma päättyy pian, osa-aikatyöt loppuivat jo. Tänään päättyi myös kendosalin talviloma, vuoden ensimmäiset harjoitukset pidettiin aamunkoitteessa. Mutta niistä lisää myöhemmin.


Ihmisiä Zojoji-temppelin pihalla. Taustalla Tokyo Tower.

Ilmapallot päästettiin irti vuoden vaihtuessa.

Ihmiset odottivat sisäänpääsyä temppeliin.

Siinä se on, vuoden 2012 ensimmäinen auringonnousu.

Ihmiset jonottivat Muumikahvilaan jo ennen ovien avautumista.