Tengu

Helmikuun kuulumisia

2012-02-21T07:17:00.000+02:00

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut melkein kuukausi, anteeksi!

Meidän ulkomaisten opiskelijoiden osalta opetus loppui noin kuukausi sitten. Meille ei järjestetty kokeita tai muitakaan testejä, ainoastaan kendo-opettajalle täytyi kirjoittaa kaksi raporttia. Tietenkin japaniksi käsinkirjoitettuna, joten olihan siinäkin hieman haastetta.

Opiskelujen loppumisen jälkeen elo onkin ollut varsin rauhallista. Olemme tehneet vielä muutamia retkiä opettajan johdolla. Alkukuusta kävimme kahdella eri temppelillä. Luonnollisesti, vanhat temppelit olivat hienoja ja niiden ympärillä olevat metsät ovat suuria ja rauhallisia. Vajaa pari viikkoa sitten kävimme Hakonessa, joka on tunnettu onsen-kylpylöistään. Hakone on lähellä Fuji-vuorta, joten näin vuoren taas, hieno näky! Paikka oli kaunis, mutta rauhallinen. Päiväsaikaan alueella näkyi joitain ihmisiä, mutta illalla oli todella rauhallista, ei ketään missään. Yritimme etsiä parin kaverin kanssa izakaya-ravintolaa illalla. Etsimisen jälkeen niitä löytyi kaksi, kumpikin melko etäällä toisistaan. Valitettavasti näille latinomiekkosille ei kumpikaan kelvannut, koska ravintolat olivat hiljaisia, eikä siellä siis ollut naiskauneutta. Itse olisin kyllä voinut keskittyä siihen olennaiseen ihan kaverusten keskenkin, siis syömiseen ja juomiseen, mutta ei. Ilta sujui siis rauhallisesti majatalossa televisiota katsellen... Seuraavana päivänä kiersimme vielä muutamia nähtävyyksiä ja kävimme ostoskeskuksessa, josta löytyi myös Iittalan kauppa. Siellä japanilaiset ihastelivat muumituotteita.

Meidän Hakonen retki oli hyvä, mutta hieman vaisu verrattuna viime vuoden opiskelijoiden retkeen. Me olimme yhden yö kylmässä Hakonessa, kun edellisvuonna olivat kolme päivää lämpimällä Okinawalla... Kolmas ja viimeinen retki oli viime viikolla. Kävimme Tokiossa museossa, joka keskittyi Tokion historiaan, Edo-kaudelta nykyaikaan. Museon jälkeen kulutin muutaman tunnin Asakusan kaduilla kuljeskellessa.

Valmistuminen on hieman vajaan kuukauden päässä, siihen asti on lähinnä laiskottelua. Tässä välissä olisi hyvää aikaa kuljeskella turistina, mutta opiskelijabudjetilla se on mahdotonta. Varsin valitettavaa. Katsuurakin on kaunis kaupunki, ilmat alkavat lämmetä kohti keväisiä lämpötiloja. Vaikka on vielä helmikuu, olen jo nähnyt muutaman kukkivan kirsikankukan. Varsinaista kukintaa joutunee vielä odottamaan hetken.

Niin, ja se mitä kirjoitin edelliskerralla kämppiksen vaihdosta... Perun puheeni. Kiinalainen kulttuuri ja käytöstavat saattavat olla mielenkiintoisia, mutta ei oman kodin oven sisäpuolella.

Kuvia temppeliretkeltä

Kuvia Hakonesta

Luminen Katsuura

2012-01-26T07:19:00.004+02:00

Se taisi olla joulupäivän ilta, kun Katsuurassa lyhyen aikaa satoi räntää. Maa oli lähes valkea. Pari päivää sitten saatiin kunnolla luminen maa, kun maanantai-iltana alkanut räntäsade muuttui lumisateeksi. Yöllä lunta satoi muutaman tunnin ajan, joten aamulla lunta oli maassa pari senttiä.

Lumi sai ihmiset innostumaan talvesta. Aamuharjoitusten jälkeen bekkasei-tytöt kyhäsivät asuntolan pihalle lumiukon. Myöhemmin koulun pihalla näkyi monia lumiukkoja, joten myös paikalliset opiskelijat olivat puuhastelleet lumileikkien kanssa. Päivällä lämpötila nousi aamun pakkasasteista, joten lumi alkoi sulaa jo puolen päivän maissa. Seuraavana päivänä lumi oli jo sulanut, mutta koulun pihalla oli vielä lumiukkojen jäännöksiä. Katsuuran talven ihmemaa kesti vain lyhyen aikaa.

Lumisadeaamuna oli myös pakkasta, joten tiet olivat jäisiä. Mieleni teki käydä katsomassa keskustassa liikennettä, mutta se jäi sitten tekemättä. Täällä kun ei ole talvirengaspakkoa, joten vain osa autoilijoista käyttää kitkarenkaita. Loput sitten ajaa kesärenkailla. Vielä kun ottaa huomioon japanilaisten varsin vapaan suhtautumisen nopeusrajoituksiin, saatoi liikenteessä olla mielenkiintoisia tilanteita. Uutiset kertoivat Tokiossa tapahtuneen jonkun verran tapaturmia.

Osa meidän ulkomaisista opiskelijoista näki lumen ensimmäistä kertaa. Kaliforniasta tullut mies ei näyttänyt silminnähden hämmästelevältä, vaikka ei ole ennen lunta nähnyt. Taiwanilainen tyttö oli sen sijaan aivan ihmeissään. Minun nykyisin entinen korealainen kämppis ei ollut lumesta ja pakkasesta moksiskaan. Käveli ulkona sortseissa ja sandaaleissa paljain jaloin, kuten ennenkin. Korealaiset sanovat olevansa tottuneita kylmyyteen, mutta itse kutsuisin moista pukeutumista typeryydeksi. Sitten ne vielä ihmettelevät kun minä en pidä kylmyydestä, vaikka olen suomalainen...

Niin, minun kämppis vaihtui. Minä olin sopeutunut vallitsevaan tilanteeseen, mutta naapurin kiinalainen valitti omasta kämppiksestään. Niinpä toimisto vaihdoi kiinalaisen ja minun korealaisen kämppiksen huoneita päittäin. Taisin vetää pidemmän korren vaihdossa, sillä uusi kämppis on huomattavasti siistimpi ja hiljaisempi, vaikkakin omaa kiinalaisia käytöstapoja. Nyt sitten korealaiset asuvat keskenään naapurissa, mikä on suoraan sanoen loistojuttu. Enää ei minun huoneessa pidetä korealaisten päivähoitoa tai iltaisia meluisia kokoontumisia. Hieno homma.

Aamuinen maisema omasta ikkunasta.

Suuri rakennus oikealla on yliopiston dojo.

Fuji ja kylmää harjoittelua

2012-01-16T17:38:00.001+02:00

Vihdoin näin Fuji-vuoren. Olen odottanut sen näkemistä kauan. Ensimmäisen kerran näin sen lentokoneesta puolisentoista vuotta sitten. Sen jälkeen olen yrittänyt tähyillä vuorta kaikista mahdollisista paikoista: Tokion ja Jokohaman pilvenpiirtäjistä, kiipeilemieni vuorten huipuilta ja muilta näköalapaikoilta. Elokuussa näin vuoren ohikiitävänä hetkenä, kun luotijunassa istuen pyyhälsin 270 kilometriä tunnissa sen ohi. Mutta silloin vuorella ei ollut tunnettua lumihuippua, jonka yleensä näkee kaikissa kuvissa. Joulukuussa onnistuin näkemään Fujin Tokion Odaibasta auringonlaskun aikaan, auringon vielä paistaessa vuoren takaa. Mutta vuori oli niin kaukana...

Vihdoinkin viikko sitten näin vuoren ja lumisen huipun. Kaverini varasi matkatoimiston järjestämän matkan, ja vielä hyvin edulliseen hintaan. Joten aamulla herätys kello kolme ja kohti vuorta. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis, mutta kylmä. Katsuurasta lähtiessäni oli lämpötila muutamia asteita plussan puolella, mutta Fuji-vuoren lähistöllä taisi olla pakkasen puolella vielä päivälläkin.

Meidän matka suuntautui Fujin viidelle järvelle, jotka sijaitsevat vuoren ympärillä. Matkatoimiston järjestämällä bussilla oli helppoa matkustaa paikasta toiseen. Bussin lämmityslaite tosin oli rikki, joten matkanteko oli hieman vilakkaa. Kaikilta viideltä järveltä oli mahtavat näkymät vuorelle. Selkeän sään ansiosta Fuji näkyi hyvin. Kumma, miten sitä voikin odottaa "vain jonkun" vuoren näkemistä. Ja miten mieltä lämmittikään, kun Fujin vihdoin näki kunnolla. Vielä joskus haluan kiivetä katsomaan auringonnousua vuoren huipulta.

Budain talviloma loppui tänään. Kendosalin talviloma päättyi jo viikko sitten, kun kylmä harjoittelu, kangeiko, alkoi lauantaiaamuna kello viisi. Viikon kestävä kangeiko on talvikauden erityisharjoittelu, joka kestää viikon. Harjoituksen on tarkoitus olla kylmä ja uuvuttava, jolloin kysymys on itsensä voittamisesta. Budain kangeiko alkoi aamuviideltä ja kesti kaksi tuntia.

Ennen kangeikoa olin luulossa että salin ikkunat pidetään auki, jolloin salissa olisi todellakin kylmä. Mutta ei, ikkunat olivat kiinni. Salissa ei ole lämmitystä, joten olihan siellä viileätä, mutta ei kylmää. Katsuurassa ei ole kovinkaan talvisia olosuhteita, aamuviideltä lämpötila oli juuri nollassa. Tämän talven pakkasennätys on toistaiseksi -3 astetta.

Harjoitukset alkoivat lyhyellä lämmittelyllä ja lyhyillä subureilla, kuten normaalistikin. Seiretsun jälkeen vuorossa puoli tuntia kirikaeshia. Sen jälkeen toinen puoli tuntia kakarikeikoa. Neljännen vuoden opiskelijat asettuivat kahdeksi motodachiksi yhtä kakaria kohden. Opettaja paukutti taikorummulla rytmiä ja opiskelijat juoksivat sen puoli tuntia yrittäen lyödä neljäsluokkalaisia. Onneksi kakarijonossa ehti hieman levähtämään, meinasi käydä kunnon päälle. Kakarikeikon jälkeen lopuksi vielä tunti jikeikoa. Keikon aikana aurinko nousi ja aamuauringon valo tulvi salin suurista ikkunoista sisään. Harjoitusten jälkeen kuumaan suihkuun ja vielä muutamaksi tunniksi uudestaan nukkumaan.

Kangeiko oli mielenkiintoinen kokemus. Mutta valitettavasti Fuji-vuoren retken takia ja sieltä saamani flunssan takia en voinut osallistua koko viikon harjoituksiin. Kangeiko on vastakohta kesän kuumimpana kautena tehtävään harjoitukseen. Vaikka kesäharjoittelu on hiostavaa, taitaa se silti olla mielekkäämpää. Ei ainakaan tarvitse herätä puoli viideltä aamulla harjoituksiin.

Budain ulkomaalaisia opiskelijoita suomalaisillekin tutun opettajan kanssa.

Lisää kuvia Flicker'issä.

Uusivuosi Tokiossa

2012-01-07T12:18:00.000+02:00

Kun kerran joulu tuli viettyä Japanissa, niin mikseipä sitten samalla vuodenvaihdekin. Menin japanilaisen ystäväni kanssa vuoden viimeisenä iltana Tokioon. Illalla yhdentoista jälkeen suuntasimme kohti Zojoji-temppeliä, joka sijaitsee Tokyo Tower'in juurella. Temppelin alue ja läheiset kadut olivat täynnä ihmisiä, mutta alueen pienuudesta johtuen ei ihmismäärä ollut kuitenkaan päätähuimaava. Helsingin Senaatintorillakin lienee ollut enemmän ihmisiä.

Ennen keskiyötä yleisölle oli järjestetty pientä ohjelmaa; puheita ja temppelimusisointia. Kellon lähestyessä kahtatoista ihmiset laskivat sekunteja suureen ääneen, kuten tapana on, mutta ilotulitusta vuoden vaihtumisen merkiksi ei ollut. Kolmelle tuhannelle ihmiselle oli alkuillasta jaettu ilmapallo, jotka yhteisesti laskettiin ilmaan keskiyöllä. Uuden vuoden perinteenä joimme kupposet kuumaa ja makeaa amazakea, jota paikalla jaettiin ilmaiseksi kaikille. Voi mikä menestys ilmainen alkoholitarjoilu olisikaan Suomen yleisötapahtumissa! Japanilaisten suhtautumineen alkoholiin ja sen julkiseen nauttimiseen ei ole ihan yhtä ryppyotsaista kuin mitä se on Suomessa. Vuoden vaihtumisen jälkeen ihmiset jonottivat sankoin joukoin pääsyä temppeliin rukoilemaan ja esittämään toiveensa suuremmille voimille.

Japanilaisilla on perinteenä nähdä vuoden ensimmäinen auringonnousu. Näin mekin päätimme tehdä. Ystäväni ajatteli, että voisimme katsoa auringonnousun Tokyo Towerista, joten kävelimme tornin juurelle, joka avautuisi auringonnousua odottavalle yleisölle aamuneljältä. Paikalla oli jo yöllä kahden aikaan sellainen jono ihmisiä jonottamassa, että päätimme hylätä ajatuksen. Samalla säästyimme myös kylmettymiseltä, sillä yö oli kylmä, vaikka ei pakkasta ollutkaan. Toinen suunnitelma oli katsoa auringonnousu läheisessä puistossa, Tokionlahden rannalla.

Aamunkoittoon oli vielä aikaa, joten aika piti käyttää hyödyllisesti. Piti etsiä izakaya-ravintola. Sen löytäminen sitten kestikin hetken aikaa, koska alueella ei ravintoloiden - varsinkaan yhä auki olevien - määrä ollut suuri. Tilaukseen jotain lämmintä naposteltavaa ja vuoden ensimmäinen olut. Siinä aamuneljältä olutta nauttiessani ajatukset kävivät Suomessa, jossa vuodenvaihde oli vasta edessä. Ja mitä siihen vuoden ensimmäiseen olueen tulee, niin oli vedenmakuinen pettymys. Tällä kertaa halvalla ei saanut hyvää olutta.

Ravintola meni kiinni, mutta auringonnousuun oli yhä reilu tunti aikaa. Siispä hetkeksi nettikahvilaan nukkumaan. Nettikahvilan sisällä olikin todella kuuma, joten unta ei tarvinut kauaa odotella. Onnekseni kuitenkin heräsin herätyskellooni, vaikka osa-aikatöiden takia olinkin herännyt jo vuorokautta aikaisemmin. Vihdoin suunta kohti merenrantaa.

Samaan puistoon oli matkalla muitakin ihmisiä, joten pienen puiston rantakaiteisiin nojaili paljon ihmisiä. Paikan päällä meille valkeni karu totuus. Horisontti oli pilviä täynnä, joten aurinko ei olisi näyttäytynyt kuin vasta aamupäivällä. Siellä se pilvien takana kuitenkin nousi, vaikkemme sitä nähneet. Eikä auringonnousua sen koommin nähty Katsuurassakaan, siellä satoi vettä.

Aamuseitsemältä ei ollut jäljellä enää kuin yksi asia. Aamiainen Muumikahvilassa. Kahvilan oven takana oli jo kahdeksalta pitkä jono ihmisiä, jotka jonottivat yllätyskassin takia. Japanissa joillakin kaupoilla on tapana tehdä yllätyskasseja, joiden sisältöä asiakkaat eivät tiedä. Kassin myyntihinta on selkeästi alhaisempi kuin kassin sisältö, joten yllätyskassit ovat suosittuja täällä. Muumikahvilassakin oli myynnissä noin 30 ja 80 euron arvoisia kasseja, jotka menivät kuin kuumille kiville. Edullisemmassa kassissa oli sekalaista Muumiaiheista tavaraa, tavaran arvo näytti hipovan myyntihintaa. Kalliimmassa kassissa oli ilmeisesti mukana astioita tai kahvikuppeja ja muuta arvokkaampaa. Kahvin ja korvapuustin jälkeen koittikin jo odotettu kotiinpaluu. En ole hyvä nukkumaan junassa, mutta tällä kertaa nukkuminen ei jostain syystä tuottanut ongelmia.

Katsuurassa vuoden ensimmäinen päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten kotiin oli kiva palata. Vuodenvaihde taisi kuitenkin olla uuvuttava, sillä hieman sen jälkeen kun olin käynyt päiväunille, tapahtui M4-voimakkuuden maanjäristys. Minä en siitä ollut tietoinenkaan, vaan nukuin onnellisena järistyksen yli, vaikka jälkeenpäin kaverit kertoivat sen olleen tuntuva. Olisihan se kuitenkin ihan hyvä, jos heräisi maanjäristyksiin...

Katsuurassa asiat jatkuvat entiseen tapaan. Talviloma päättyy pian, osa-aikatyöt loppuivat jo. Tänään päättyi myös kendosalin talviloma, vuoden ensimmäiset harjoitukset pidettiin aamunkoitteessa. Mutta niistä lisää myöhemmin.

Ihmisiä Zojoji-temppelin pihalla. Taustalla Tokyo Tower.

Ilmapallot päästettiin irti vuoden vaihtuessa.

Ihmiset odottivat sisäänpääsyä temppeliin.

Siinä se on, vuoden 2012 ensimmäinen auringonnousu.

Ihmiset jonottivat Muumikahvilaan jo ennen ovien avautumista.

Joulunvietto bekkasein tapaan

2011-12-29T07:24:00.000+02:00

Joulukiireet alkavat olla takana päin. Jouluahan ei japanissa juhlita, joten joulun ajankohtaa ei oikein muuten huomannut kuin kaupoissa soivista joululauluista. Jotkut kaupat ja ihmiset olivat ripustaneet pieniä joulukoristeita taloihinsa. Varmin joulun merkki taisi olla aattopäivänä kaupassa myynnissä olleet joulutäytekakut.

Joulu meni ohi varsin nopeasti. Totta puhuen, en ole varsinaisesti mikään jouluihminen, joten japanilainen joulunvietto sopii minulle mainiosti. Ei tarvitse huolehtia lahjoista tai stressata ruoista, saatika hössöttää koristeiden ja muun oheistoiminnan kanssa. Koulun talviloma alkoi 22. päivä, jolloin loppui opetus ja kendoharjoitukset. Japanilaisista opiskelijoista suurin osa taitaa pysyä Katsuurassa talviloman ajan, osa koulutehtäviensä parissa, osa töitä tehden. Loma päättynee 13. tammikuuta.

Jouluaatto meni touhukkaasti. Aattoaamuna kämppis lähti talviloman ajaksi takaisin Koreaan, joten täällä onkin ollut rauhallista ja hiljaista jo monta päivää. Käytin tilanteen heti hyödyksi: siivosin huoneemme. Kendotakkien ohella tuli myös pestyä hakama, jotta sekin on puhdas ensi vuotta varten. Suosittelen muuten hakaman pesua kaikille... Aattoilta meni osa-aikatöissä tiskaillen, ja sama puuhastelu jatkui heti seuraavana aamuna. Talviloma meneekin mukavasti osa-aikatöissä, mikä on hyvä juttu.

Osa meidän asuntolan opiskelijoista on lomanvietossa jossain muualla. Se ei kuitenkaan estänyt meitä loppuja pitämästä yhteistä ateriaa. Jokainen osallistuja teki jotain syötävää, joka sitten yhdessä syötiin. Kinkkua ja laatikoita ei ollut, mutta pöydästä löytyi muun muassa meidän sokean judokan riisikeittimellä tekemä kakku. Hyväähän se oli. Yllätyin mitä kaikkea riisikeittimellä voikin valmistaa.

Viikonloppuna yliopiston kendo-opettajat pitivät kaksipäiväisen kendoleirin lapsille. Osanottajamäärä vaikutti suurelta, joten täkäläisten lasten joulunviettotavat poikkeavat suomalaisista tavoista. Suomessa pirpanat odottavat pukkia samalla kun Japanissa lapset treenaavat kendoa. Maanantaina ja tiistaina koululla pidettiin jokavuotinen kutsukilpailu kendoa, naginataa ja judoa harrastaville lukiolaisille. Paikalla oli tunnettuja kendokoita, kuten Eiga sensei ja Furukawa sensei, herrat olivat tosin katsomon puolella.

Säät Katsuurassa on olleet mukavan aurinkoisia, vaikkakin kylmiä. Päivälämpötilat ovat noin 5-7 asteen tuntumassa, illat ja yöt ovat kylmiä. Muutamana yönä lämpötila on laskenut pakkasen puolelle, vaikkakin vain yhden miinusasteen tuntumaan. Olen huomannut sen kylmän tosiasian, että huoneeni lämmityslaite alkaa osoittaa lievää voimattomuutta kylmiä yölämpötiloja kohtaan. Ei onneksi sentään tarvitse palella.

Ohessa pari valokuvaa joulupäivän kävelyltäretkeltä.

Hyvää uutta vuotta 2012!

Hyvää joulukuuta!

2011-12-13T15:58:00.002+02:00

Anteeksi taas pitkä tauko kirjoituksessa. Edellisen kirjoituksen jälkeen arki on jatkunut samanlaisena. Opiskelua ja arkista elämää, siitä ei paljoa blogijuttuja kirjoiteta.

Opiskelun suhteen ei ole kummoisia tapahtumia ollut, mutta vapaa-ajalla hieman. Itsenäisyyspäivä oli hieman poikkeuksellinen, kun täällä sitä ei oikein juhtlittu. Meni itsenäisyyden juhliminen opiskellessa. Viikonloppuihin tuli hieman ohjelmaa, kun saatiin kolmen bekkasein kesken osa-aikatöitä paikallisesta majatalosta. Siellä reippaina siivotaan ja tiskaillaan. Ihan kiva, onpahan puuhasteltavaa ja toivottavasti työstä myös maksetaan vähän taskurahaa. Menee sitten joulu ja vuodenvaihdekin töissä, vaan eipä taida meillä olla sen parempaakaan ohjelmaa täällä.

Niistä vapaa-ajan tapahtumista voi kai mainita käynti Tokion autonäyttelyssä, Tokyo Motor Show'ssa. Joka toinen vuosi järjestettävä iso näyttely oli aika mielenkiintoinen. Ja mielenkiintoinen se oli myös monen muun mielestä. Ajoittain piti vyöryä sellaisen ihmismassan keskellä, että melkein alkoi kiukuttaa, vaan minkäs teet. Joillakin näyttelyosastoilla oli niin kova tungos, ettei esiteltäviä autoja edes näkynyt. Mutta oli mielenkiintoinen kokemus.

Viime viikonloppuna tuli käytyä ruskaretkellä ihan tässä Katsuuran lähellä. Tämän Boson niemimaan keskellä on pieni taajama, joka on suosittu retkeilykohde syksyisin. Paikka on kuitenkin niin syrjässä, ettei sinne pääse valtion junilla, vaan pitää käyttää pientä yksityistä rautatieyhtiötä. Tämä pieni ja vähävarainen yhtiö on valinnut maskoteikseen Muumihahmot, joten junat ja asemat olivat täynnä meillekin tuttuja hahmoja.

Kesken matkan junan kuljettaja sanoi matkustajille, että pian Muumi kalastaa sillalla. Ja näin olikin, keskelle rautatiesiltaa oli sillan reunalle viety Muumipeikko istumaan onkivapa kädessä. Joki lienee kalaisa, sillä Muumipeikon ongessa roikkui kala. Kuljettaja hidasti ja lähes pysäytti junan, jotta matkustajat näkivät Muumin. Kyseinen junayhtiö oli kotikutoisuudessaan äärimmäisen sympaattinen.

Ruskaluonto oli kaunis. Puut olivat vielä värikkäitä, oli punaista ja keltaista, vielä vihreääkin. Metsän keskellä virtasi pieni joki, jonka yhteydessä oli pieni vesiputous. Joen reunustaa kulki polku, jota pitkin ihmiset kävelivät muutaman kilometrin pituisen lenkin. Paikalla olikin paljon ihmisiä, autojen rekisterikilpien perusteella osa oli tullut kaukaakin.

Lisää ruskakuvia Flickerissä.

Kylmiä kuulumisia

2011-11-24T07:21:00.000+02:00

Edellisestä kirjoituksesta taas kulunut pitkä aika, anteeksi.

Ilmat ovat viilenneet, enää ei ole päivisin 20 astetta. Päivälämpötilat ovat 10-15 asteen tuntumassa, illalla lämpötila laskee jo kylmäksi. Alkuviikolla eräänä yönä lämpömittari laskeutui syksyn toistaiseksi kylmimpiin lukemiin, 4,9 asteeseen. Eihän se Suomen näkökulmasta ole kovinkaan kylmä, mutta kun ottaa huomioon japanilaisten talojen lämmöneristyksen... Ikkunat ja ovet vetää, eikä meidän asuntolan yhteisissä tiloissa ole vielä lämmitystä. Joulukuussa ilmeisesti saadaan vähän lämpöä taloon. Onneksi omissa huoneissa on lämmitys, joten ei sentään ihan jääkalikkana tarvitse olla.
Muuten syksy on jatkunut kauniina, puut ovat vaihtaneet väriä ja säät ovat olleet enimmäkseen aurinkoisia.

Maanantaina jälleen kävimme vierailulla ala-asteella, emme tosin käyneetkään samalla koululla kuin aiemmin. Lapset olivat jälleen innoissaan vieraista. Bekkaseit esittelivät tuttuun tapaan omat maansa. Lapset olivat järjestäneet meille ohjelmaa ja lyhyitä esityksiä: vitsailua, pianonsoittoa, hulatanssia, torvisoittoa ja laulua. Meille oli myös järjestetty erilaisia toimintapisteitä, joissa leikittiin lasten kanssa. Minä sain oikein virallisen todistuksen: kolme onnistunutta hyppyä hyppynarulla. Kyllä kelpaa!

Muuten opiskelu on jatkunut normaalina, kuten ennenkin. Tällä viikolla keskiviikkona oli japanilainen pyhäpäivä, joka katkaisi arkisen aherruksen. Keskiviikkona ohjelmassa olikin vain laiskottelua. Tokiossa on tällä viikolla kuudennen danin kokeita, joten osa opettajista on mukana siellä valvomassa. Siksi loppuviikon kendo-oppitunnit on peruttu. Laiskanlaista opiskelua tällä viikolla.

Kuva sunnuntailta, jolloin aurinkoinen 22 asteen sää tarjosi hienon ilman kävelylenkille.

Leikkiä ja laulua

2011-11-04T06:05:00.000+02:00

Maanantain ohjelma olikin normaalista poikkeava. Japanin kielen opettaja vei meidät läheiselle ala-asteelle esiteltäväksi. Vierailu pienellä ala-asteella kuuluu bekkasei-opiskelijoiden kulttuuriopintoihin. Kyseinen koulu on pieni, luokat ensimmäisestä kuudenteen; reilut 60 oppilasta.

Lapset näyttivät olevan innoissaan ulkomaisista vieraista. Ja ymmärtäähän sen, lasten ei tarvinnut lähteä katsomaan eläintarhaa, koska eläintarha saapui lasten luokse. Oppilaat olivat valmistelleet pienen taulun meidän jokaisen kotimaasta, jossa oli maan lippu ja tervehdyksiä kyseisen maan kielellä. Jokainen näytti kotimaansa maailmankartalta, kertoi jotain maastansa ja lopuksi tervehdittiin ja kiitettiin eri maiden kielillä. Minäkin kerroin Suomesta ne pääasiat: sieltä on kotoisin joulupukki, Muumit ja revontulet, mutta Suomessa ei ole jääkarhuja. Kala on japanilaisille tärkeä osa ruokavaliota jo pienestä pitäen. Eräs pikkupoika kysyikin jokaiselta saman kysymyksen: "mitä kalaa siellä syödään?". Lapsia kiinnosti myös paikalliset eläimet ja ruoat.

Maaesittelyjen jälkeen lapsille esiteltiin eri budolajeja ulkomaisten opiskelijoiden toimesta: iaidoa, kendokataa ja judoa. Lapset vaikuttivat kiinnostuneilta, vaikka voin vain kuvitella kuinka kiinnostuneita suomalaislapset olisivat vieraiden ulkomaisten pesäpallonäytöksestä. Tämän jälkeen olikin hyvä siirtyä syömään lasten kanssa.

Vaan ei päivä vielä päättynyt. Koska oli halloween, ruokailun jälkeen pirpanat pukeutuivat mitä pelottavampiin omatekoisiin halloweenasuihin. Sitten olikin leikin aika. Meille annettiin karkkia, jotka olivat tarkoitus jakaa lapsille kivi, sakset, paperi -kisassa. Iloisen karkinjaon jälkeen oli sitten kiitospuheiden aika. Puheiden tosiaan, lapset pitivät useamman puheen. Puheiden pito onkin hyvä opetella jo heti ala-asteella.
Vierailemme uudestaan samalla koululla muutaman viikon päästä, joten edessä saattaa olla vielä vaikka mitä.

Viime viikonloppuna myös kisattiin Chiban alueen yliopisto-opiskelijoiden kisat. Keväällä käytiin vastaavat kisat, joissa silloin kisasivat kolmas- ja neljäsluokkalaiset opiskelijat. Nyt kisasivat ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat. Meidän, Budain, opiskelija taisteli miesten yksilökisassa toiselle sijalle, sekä toinen neljän parhaan joukkoon. Miesten joukkuekisan voitto tuli Budaille. Koulun joukkue teki vahvaa, ajoittain jopa hurjannäköistä kendoa. Myös naisilla oli yksilökilpailu, mutta sen tuloksia en ole tiedossa. Ei siis tainnut tulla Budain naisille mitaleja.

Eilen Tokiossa kisattiin kendon Japanin mestaruudesta, mutta niihin kisoihin ei tullut lähdettyä. Kisojen loppuvaiheet lähetettiin suorana lähetyksenä televisiosta, joten finaalin näki paremmin omasta telkkarista kuin paikan päällä.

Torstaina oli Japanilainen pyhäpäivä, joten silloin ei ollut opiskelua. Nyt viikonloppuna on koulun juhlat, joten perjantai käytetään juhlien valmisteluun. Tällä viikolla on siis ollut vain kaksi päivää opiskelua, mikä oli kyllä mukavaa. Syyskelit ovat olleet suopeita, päivisin noin 20 astetta, mukavia lämpötiloja marraskuulle!

Kendoa ja maanjäristyksiä

2011-10-24T11:50:00.000+03:00

Maanantaina on koulun vuosipäivän takia vapaapäivä. Eilisten kendokisojen katsominen oli niin uuvuttavaa, että paras mahdollinen tapa viettää vapaapäivää oli nukkua puoleen päivään asti. Iltapäivällä, vihdoin herättyäni, ajattelin käydä hakemassa evästä kaupasta, mutta matka tyssäsikin siihen kun minut temmattiin mukaan maanjäristysharjoitukseen. Pian olinkin kendoka, joka oli loukkaantunut judosalilla päähän pudonneeseen esineeseen. Siirtyminen evakuointipaikalle, jossa pötköttelyä muiden loukkaantuneiden kanssa. Pelastushenkilökunta kyllä paransi pään vamman, mutta ei auttanut vaikka valitti nälkäänsä. Kuitenkin harjoitus päättyi onnellisesti, kuvitteelliset fyysiset vammat parantuivat suhteellisen nopeasti.

Sunnuntaina Tokiossa Nippon Budokanilla kisattiin yliopisto-opiskelijoiden miesten joukkuekisan Japanin mestaruudesta. Päivä meni tutulla kaavalla, lyhyiden yöunien jälkeen herätys ennen kukkoa ja kohti Budokania. Kisat olivat mielenkiintoista katseltavaa, tällä kertaa ei edes tarvinut taistella nukahtamista vastaan.

Meidän koulun joukkue sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon. Finaali Tsukuban ja Chuon yliopistojen välillä oli mielenkiintoinen. Finaalissa seitsenmiehiset joukkueet eivät onnistuneet saamaan aikaan kuin kolme virhettä eri taisteluparien kesken. Ottelijat siis pelasivat seitsemän pisteetöntä tasapeliä. Jännittävän tasaväkistä. Jatkoajalla voiton vei Tsukuban yliopisto.

Ensi viikonloppuna Chiban alueen yliopistojen eka- ja tokaluokkalaisten kisat käydään meidän kotikylän urheilusalilla. Joten pitäähän sinne mennä kannustamaan oman koulun opiskelijoita. Marraskuun alussa on miesten kendon Japanin mestaruuskisat, mutta vielä en tiedä päästäänkö katsomaan niitä.

Ohessa kuva eilisestä finaalista. Oikea kamera ei ollut mukana, pahoitteluni kuvanlaadusta.

Metsässä

2011-10-14T08:44:00.000+03:00

Ehkä noin kuusi vuotta sitten lupasin itselleni etten muuta soluun enää ikinä. Vaan olosuhteiden pakosta piti rikkoa sekin lupaus. Elämä uuden huonekaverin kanssa on ajoittain... vähemmän mielenkiintoista.

Sää Katsuurassa jatkuu syksyisenä. Ei ole juurikaan satanut, vaan ilmat ovat olleet lämpimiä ja aurinkoisia. Edellisen taifuunin jälkeen ilmat viilenivät, mutta kulunut viikko on ollut lämmin. Päivisin jopa 25 astetta, mutta iltaisin lämpötila laskee viileäksi. Tälläiset syyskelit ovat kyllä paljon miellyttävämpiä kuin suomalaiset kylmät syyssateet.

Maanantai oli pyhäpäivä, joten kävin reilun tunnin junamatkan matkan päässä sijaitsevalla Nokogiri-vuorella. Nokogiri tarkoittaa sahanterän hammasta, nimensä vuori onkin saanut ulkonäöstään. Vuori on ollut Edo-kaudella kivilouhos, josta on sahattu paljon kiveä pois. Vuoren seinämä on suurelta osin pystysuora, ja seinämään on tehty isoja koloja. Mielenkiintoisen näköinen vuori. Vähän päälle 300-metrisenä ei vuori ole korkea, mutta sieltä on mahdollista nähdä tunnettu Fuji-vuori. Ilma oli kuitenkin sen verran sumuinen, etten nähnyt edes läheistä Yokohaman kaupunkia, Fuji-vuoresta puhumattakaan.

Patikointi vuoren maastossa oli kuitenkin mukavaa. Päivä oli kaunis ja lämmin. Vuorelta laskeutuessani tulin ottaneeksi retkeilyreitin, joka ei ollutkaan paras mahdollinen valinta. Reitti ei ollutkaan ihan niin hyvässä kunnossa, kuin olisin voinut kuvitella. Edellisenä päivänä oli satanut, joten vuoren rinne oli mutaisen liukas ja märät lehdet tekivät paljaan kiven haastavaksi kävellä. Parin kaatumisen seurauksena metsässä pärisi ärrä sen verran pontevasti, ettei varmaan aiemmin ole moista tapahtunut. Onneksi sain kuitenkin yksin manata metsässä. Mutaisesta reitistä huolimatta japanilainen metsä oli kaunis. Metsän tyyppi vaihtui useasti ja hetkessä, mikä oli mielenkiintoista. Muita retkeilijöitä ei juurikaan ollut, joten sai rauhassa ihmetellä maisemia ja kauhistella isoja hämähäkkejä. Ja nyt myös ymmärrän, miksi vuorikiipeilijät eivät käytä farkkuja ja tennareita kiipeilyhommissa, en suosittele sitä itsekään.

Soluasumisesta tuli vielä mieleeni... Kun en osaa puhua koreaa, on jäänyt arvelluttamaan, että onkohan kielessä käsitettä "toisten huomioon ottaminen"? Ei ehkä.

Paluu koulunpenkille

2011-10-01T08:43:00.000+03:00

Syksy on saapunut. Kesäloma on päättynyt ja opiskelu jatkuu taas.

Ilma on syksyinen Katsuurassakin. Taifuunin jälkeen sää viileni lähes kymmenellä asteella, eikä enää päivisin ole kuuma. Päivälämpötila vähän kahdenkympin yläpuolella ja iltaisin on viileää, jonkun verran alle 20 astetta. Puut ovat vaihtaneet väriä syksyisiin sävyihin ja lehdet putoilevat.

Tällä viikolla käynnistyi syyslukukausi. Tämä viikko oli lähinnä kursseille ilmoittautumista, joten oppitunnit - japanintunteja lukuunottamatta - kestivät noin varttitunnin. Laiska alku opintoihin, kuten keväälläkin.

Myös kendoharjoittelu palautui normaaliin aikatauluun. Huomasin, että olisi kannattanut harjoitella myös kesälomalla. Eräiden harjoitusten lopuksi tehtiin oikomikeikoa, jossa salin läpi juostaan ja lyödään. Taisteluparinani ollut japanilainen oli tavattoman nopea. Olin motodachina kirikaeshissa, ja yritin pysyä vauhdissa mukana, kun keskellä salia lensin selälleni. Ei kovinkaan vakuuttava suoritus. Eikä tietenkään kertakaatuminen riitä, vaan pitäähän sitä lentää selälleen myös toisenkin kerran, seuraavassa kirikaeshissa, keskellä salia. Mahtoi siinä kakari olla tyytyväinen minun suoritukseen. Ja tämä japanilainen oli niin nopea, etten tahtonut pysyä perässä olessani itse kakarina, onneksi sali ei ole kuin reilun kolmen shiai-jo'n mittainen. Lisää harjoitusta.

Harjoitusten lopussa huomasin, että olin molemmilla kerroilla kaatuessani ottanut tukea vasemmalla kädellä, joten ranne kipeytyi. Ehjä se on, mutta hieman kirraa vastaan harjoitellessa. Kyllä se siitä paranee.

Kävinpä muuten Yokohamassakin viime viikonloppuna. Musiikki oli se syy, joka minut sai kiinnostumaan Japanista ensimmäisen kerran. Ja nyt vasta kävin ensimmäisellä keikalla Japanissa. Yokohamassa jatsia kuuntelemassa, oli kyllä mukavaa. Konsertti tosin päättyi sen verran myöhään, ettei enää ollut mahdollista palata Katsuuraan junalla. Joten jouduin yöpymään jo tutuksi tulleessa kapselihotellissa Chibassa. Tällä kertaa löysin sieltä saunankin, oikein kuuman sellaisen, vaikka siellä ei löylynheittomahdollisuutta ollutkaan. Se olikin ensimmäinen sauna sitten Suomesta lähdön, mukavaa.

Tänään taisi tulla täyteen puoli vuotta Japaniin saapumisesta. Aika kuluu nopeasti. Koulua vielä puoli vuotta jäljellä, valitettavasti loppuaika taitaa mennä vielä nopeammin.

Pari iltaa on mennyt valokuvien kanssa puuhastellessa. Olen lisännyt paljon Japaniaiheisia kuvia Flickr-sivulle.

Havaintoja myrskystä

2011-09-21T14:33:00.000+03:00

Pahoitteluni pitkästä tauosta kirjoituksissa. Nyt taifuunin puhaltaessa yläpuolella on aikaa naputella.

Kauden viidestoista taifuuni on toistaiseksi kovin täällä kokemani taifuuni. Roke-taifuuni toi mukanaan kovaa tuulta ja runsasta vesisadetta. Meillä ei täällä yliopistolla ole hätää, koska tukevarakenteiset betonitalot seisovat korkean mäen päällä. Ei haittaa tuuli eikä tulvat.

Katsuurassa taifuunin läsnäolo alkoi eilen vesisateella. Tänään oli voimakkaita sadekuuroja, joka illemmalla vaihtui voimakkaaseen tuuleen. Jouduin käymään äskettäin lähikonbinissa, ja olihan se kokemus. Olen tosin noin 50 kiloa liian kevyt ulkona vallinneeseen tuuleen. Vettä ei satanut, mutta puuskittainen tuuli oli voimakasta. Oli outoa kävellä tuulettomaan kohtaan pihalla, vaikka ympärillä tuuli puhisi kovaa. Ja vaikka tuulennopeus on suuri, tuli tuulitakissa silti lämmin kauppamatkalla, kun yritti taistella itsensä tuulen läpi. Taifuunin takia junaliikennettä on keskeytetty tänään Tokion ja Chiban alueella, sekä myös moottoriteitä on suljettu. Taifuuni jatkaa matkaansa kohti pohjoista, ja sää Katsuurassa selkenee viikonlopuksi.

Koulussa kesäloma alkaa vihdoin olemaan lopussa, maanantaina alkaa koulu. Kaksi kuukautta olikin kesälomaa, joten kyllähän se on jo aikakin jatkaa opiskelua. Uudet vaihto-opiskelijat saapuivat myös meidän kommuuniin; yhteensä viisi opiskelijaa Koreasta, Kiinasta ja Taiwanista. Nyt täällä asuu 18 ihmistä. Ja minäkin sain kämppiksen, siihen päättyi se yksinelon autuus.

Katsuurassa Shinkaninmäellä edelleen kaikki hyvin. Terveisiä tutuille!

Kuva Katsuuran syysjuhlasta, jota vietettiin nelipäiväisenä viime viikonlopun ympärillä.

Lomajuttuja, osa kaksi

2011-08-25T15:21:00.000+03:00

Nähtävästi blogikirjoitusten vaikein osa on keksiä otsikko.
Taas on vierähtänyt pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta. Koulukuulumisia ei ole tänä aikana merkittävästi tapahtunut, mutta vapaa-ajan juttuja hieman. Kesälomaa olen vietellyt laiskanlaisesti. Viikonloppuisin kesätöitä uima-altaan reunalla lapsia vahtien. Arkipäivisin joutenoloa.

Viime viikolla kotikyläni kaverit saapuivat Tokioon viikoksi. Viikko menikin todella nopeasti Tokion ja lähialueiden paikkoja kierrellessä: Tokion perinteiset turistinähtävyydet, päivän retki Tokion liepeillä sijaitsevalle Takao-vuorelle ja yksi päivä Yokohamassa. Koko viikon oli lämmintä, päivisin noin 33-35 astetta, joten ei onneksi tarvinut palella. Viikko meni kuin siivillä, mutta olipahan mukavaa. Ja kiva oli puhua suomea monta päivää putkeen ja kuulla kavereiden kuulumisia. Ja sen huomasin, että ei välttämättä kannata viimeisenä iltana mennä laulamaan karaokea, jos aamulla on aikainen herätys lennolle...

Kuvia lomaviikosta voi vakoilla tutusta osoitteesta: flickr.com/youkaine

Kesälomaa taitaa olla parisen viikkoa jäljellä. Sitten alkaa syyslukukauden orientoiva osuus, eli meidän tapauksessa se taitaa tarkoittaa kevään tapaan paria japanintuntia päivässä. Syyskuun lopulla alkaa opiskelu jälleen normaalisti. Silloin myös kendoharjoitukset palanevat normaaliin aikatauluun. Tällä viikolla opiskelijat aloittivat harjoittelun, mutta harjoituksissa ei vielä kaikki käy, johtuen lomakaudesta. Kesätöitä on jäljellä enää kolme päivää, joten pitää ottaa lopputilistä jokunen tonni sivuun uusia shinaita varten.

Ai niin! Katsuurassa oli pari viikkoa sitten ilotulitus. Tulin töistä junalla ja Katsuuran asema oli kuin suurikin asema, kun koko täysi juna tyhjeni Katsuurassa. Paljon ihmisiä oli katsomassa ilotulitusta, mutta oli se kyllä näkemisen arvoinenkin. Ilotulitus kesti pienine taukoineen kokonaisuudessaan tunnin. Raketit olivat astetta näyttävämpiä kuin mitä Suomessa käytetään. Aluksi herätti pientä ihmetystä ja huolta, kun ihmiset ampuvat kesälläkin raketteja. Mutta ilotulitteiden käyttö lienee täällä vastuullisempaa kuin mitä se on Suomessa. Täällä raketit taitavat olla turvallisempia, koska ihmiset uskaltavat ampua niitä selvin päin?
Kuvia ilotulituksesta löytyy myös Flickeristä.

Terveisiä!

Terveisiä kesälomalta

2011-08-10T12:52:00.000+03:00

Anteeksi! Edellisestä kirjoituksesta on aikaa. Kesäloma on pitänyt kiireisenä. Kesäloma alkoi pari viikkoa sitte, mutta silti alkupäivinä oli muutamia oppitunteja. Enää ei oppitunteja ole, nyt aika onkin sitten mennyt lähinnä laiskotellessa. Sain kesätöitä, mikä on mukavaa.

Kendoseura pitää taukoa harjoituksista lähes koko elokuun, joten miekkailujuttuja ei nyt juurikaan ole. Ennen kesälomaa alkoi olla kuumia kelejä, salissa noin 30 astetta. Lämpötilan takia harjoitukset olivat hieman lyhyempiä: alkuun noin 5 minuuttia kirikaeshia, noin 45 minuutin jikeigo, ja lopuksi kirikaeshi.

Kesälomalla on ollut mahdollisuus käydä turistireissuilla. Bekkaseiryhmän kanssa kävimme retkellä Kamakurassa katsomassa temppeleitä ja isoa Buddhan patsasta. Kiotossa kävin kolmen päivän retkellä. Kylläpä olikin hieno kaupunki. Paljon vanhoja juttuja. Suuret puurakennukset olivat vaikuttavia ja maisemat kauniita. Suosittelen. Ja Narassakin kävin, peuroja oli kiva katsella. Valokuvia Kiotosta ja Narasta voi katsella tästä linkistä.

Sää täällä on aika mukava, lämmintä riittää. Jo pelkkä blogin kirjoittaminen on hiostavaa. Onneksi omissa huoneissa on ilmastoinnit, muuten voisi olla hieman hankala nukkua. Nyt pitää vaan iloita ja olla tyytyväinen lämpimistä ilmoista, koska olen varma, että talvella tulen palelemaan täällä. Joten nyt Youtubesta Kesän lapsi soimaan!

ps. Meinasin unohtaa! International Budo Universityn haku ensi vuoden erikoisohjelmaan on alkanut! Omien kokemuksien perusteella voin ehdottomasti suositella, mikäli Japani ja kendo kiinnostaa. Vuoden kendoloma Japanissa on aika kiva! Lisätietoja koulun sivuilta: http://www.budo-u.ac.jp

Ilmoja pitelee

2011-07-12T10:17:00.000+03:00

Nimittäin lämpimiä kelejä. Sadekausi on ohi ja kelit kuumia. Aamuisin on jo lähelle kolmeakymmentä ja päivällä vähän enemmän. Kolmen kuukauden aikana en ole nähnyt montaakaan lämpömittaria täällä, joten aion törsätä ja ostaa oman mittarin. Sää täällä on kuitenkin hiostava ja lämmin. Ulkomaiset bekkaseit ja paikalliset valittelevet kuumuutta, mutta mukavan lämmin täällä on. Lupasin itselleni vuosia sitten eräänä talvena hytistessäni, etten valita kesän helteistä. Enkä niin aio tehdä, ei lämmin luita riko.

Ilmankosteus on välillä ollut niin korkealla, että vesihöyrypilvet lipuu ikkunan ohi. Kendosalin lattia on normaalisti liukas, mutta joskus kosteus tekee sen tahmeaksi. Tahmea lattia on jopa huonompi kuin liukas. Pelottaa, että saan katkaistua varpaan, kun tahmealla lattialla töpöttää menemään.

Vielä vajaa pari viikkoa kesälomaan, samalla alkaa myös tauko harjoituksissa. Kesäloma loppuu syyskuun alussa, mutta opetus taitaa alkaa joskus syyskuun loppupuolella. Pari kesälomaretkeä on suunnitelmissa. Tarkoituksena on myös yrittää löytää kesätöitä turvaamaan taloutta.

Viikonloppuna kävin Naritan kaupungin juhlassa, gion matsurissa. Päivä oli todella kuuma. Siellä oli paljon ihmisiä ja hämmästyttävän paljon poliiseja. Oli hauskaa.
Kuvia voi katsella täällä.

Juhannusjuttuja

2011-06-28T14:39:00.000+03:00

Kesäkelit alkavat tehdä tulojaan. Enää ei sada päivittäin, ja lämpötilatkin alkavat olla mukavia. Ulkolämpömittaria minulla ei vieläkään ole, joten joudun katselemaan säätietoja netistä. Siellä lukee 30 astetta, mutta ei Katsuurassa taida olla ihan niin paljoa vielä. Usein mereltä käy tuuli, joka viilentää. Mutta kuitenkin säät alkavat olla mukavan lämpimiä, vaikka paikalliset jo valittelevat kuumuutta...

Maaliskuisen maanjäristyksen takia edelleen yritetään säästää sähköä. Meidän koululle on asetettu raja sähkönkulutukselle, jonka ylittämisestä koulu joutuu maksamaan. Yritän omalta osaltani olla mukana sähkönsäästötalkoissa, mutta se on tavattoman vaikeaa. Näyttää siltä, että muut opiskelijat vähät välittävät kulutuksesta. Huoneiden ilmastointi ja telkkarit pauhaavat yksinään ja kaikki mahdolliset valot pidetään päällä. Paras - tai pahin - tapaus oli, kun ilmastointilaite oli säädetty kylmimmälle lämpötilalle ja vieressä oli avonainen ikkuna... Valitus loppuu tähän, mutta purnaaminen tuulimyllyjä vastaan jatkuu.

Kendojumppaa riittää edelleen. Kendon alkeiskurssin opiskelijat ovat edistyneet. Aikaisemmin kirjoitin, että edistyminen on hidasta, vaan eipä ollut kauaa. Pian sen jälkeen opiskelijat puettiin boguihin ja tänään olikin sitten ekaa kertaa men päässä, ja oppitunnin aiheena päähänlyöminen. Oma harjoittelu jatkuu, vaikka välillä tuntuu että kendoa on jopa liikaa... Vaan itsepähän tänne halusin, joten en aio valittaa. Kivaahan se kuitenkin on. Lämpötila salissa vaan nousee, eikä takki pysy kuivana kuin hetken.

Vaatteiden kuivaaminen on muuten harrastus sinänsä. Vaatteet kuivuvat hitaasti, kendogi ja kotet eivät välttämättä ehdi edes täysin kuivua ennen seuraavia harjoituksia. Pyyhkeestä puhumattakaan, siksi sitä pitää välillä kuivata koneellisesti. Erään kerran olin hakemassa pyyhettäni kuivausrummusta, kun sieltä löytyi yllätyksiä. Ranskalainen naapurini oli kesken kuivauksen käynyt laittamassa minun pyyhkeeni kanssa yhtä aikaa kuivumaan omat kotealushanskat ja kantapääsuojan. Ei paljoa naurattanut, vaikka sanoi juuri pesseensä ne.

Ei täällä sentään ole vielä niin kuuma, ettekö voisi juoda kuumaa kahvia!

Vihdoinkin kun pääsen Shinjukun pilvenpiirtäjän 45. kerrokseen, on tietenkin pilvistä. Tuolla jossain on Fuji-vuori...

Ensivaikutelmista

2011-06-10T06:06:00.000+03:00

Syksyllä hakiessani International Budo Universityyn en oikeastaan ehtinyt perehtyä kouluun tai tutkia sitä sen tarkemmin. Vasta tammikuussa, kun sain tietää tulleeni valituksi, etsin kokemuksia netistä. Lueskelin ulkomaista keskustelupalstaa, jossa entiset Budain bekkaseit olivat kirjoittaneet kokemuksiaan. Muutaman viestiketjun luettuani, olin onnellinen että en ollut lukenut juttuja ennen kouluun pyrkimistäni. Monien kirjoittamat jutut eivät olleet ylistäviä, ja osalla oli huonoja kokemuksia vuodesta Japanissa. Silloin niitä lukiessani ajattelin, että mikäli tämän olisin tiennyt aikaisemmin, en kai olisi edes hakenut Budaihin opiskelemaan.

Mutta. Nyt voin todeta tyytyväisenä, että onneksi en antanut nettijuttujen pelottaa. Mikään netistä lukemani ei enää pidä paikkaansa. Netistä lukemieni keskustelujen takia olin hieman varautunut tänne saapuessani. Vaan enpä ole huonoja kokemuksia vielä löytänyt. Opiskelu Budaissa on leppoisaa ja ihmiset oikein mukavia. Suosittelen lämpimästi hakemaan opiskelijaksi Budaihin.

Suomessa ollessani tilasin netistä kirjan, joka on hollantilaisen kendokan päiväkirja vuodestaan Budaissa. Hauskaa iltalukemista, jota pitää lukea varovasti, ettei ahmi koko kirjaa kerralla. Kirjoittaja opiskeli Budaissa samaan aikaan suomalaisen Mian kanssa, joten kirjasta löytyy myös suomalaisväriä. Kirjan voi tilata netistä.

Täällä kansainvälinen toimisto jo väsää uutta esitettä tuleville opiskelijoille. Toivottavasti siitä myös saadaan lähetettyä kopioita suomalaisille bekkasei-halukkaille.
Muuten elämä Katsuurassa on arkista: opiskelua ja kendoa. Vaikka on sadekausi, on viimeisen viikon aikana kelit olleet tosi mukavia. Ei ole satanut kuin hieman parina päivänä, muuten on ollut aurinkoista ja lämmintä. Kävin viikonloppuna Tokiossa, ja siellä oli jopa kuuma. Samalla tuli koettua yö kapselihotellissa, se oli jopa tilavampi kuin olin kuvitellut! Tokiossa on mukavasti nähtävää, siellä onkin tullut käytyä useana viikonloppuna. Ja huomenna taas uudestaan. Isossa kaupungissa on niin paljon nähtävää, ettei tiedä mihin menisi. Onneksi olen saanut mukaani natiivioppaan, joten näen Tokiossa todennäköisesti muutakin kuin turistien suosimat rautatieasemat ja mcdonaldsit.

Olen yrittänyt myös ottaa valokuvia täällä, vaikka valitettavan laiskanlaisesti on tullut kannettua kameraa mukana. Kuitenkin muutamia kuvia löytyy netistä, niitä voi katsella täällä Flickr-sivustolla.
Sekä pieniä Twitter-juttuja olen kirjoitellut: twitter.com/youkaine

Maisemat on hienoja, mutta sateella näkymä omasta huoneesta on aika suttuinen.

Ensi kertaan!

Toukojuttuja

2011-05-20T15:33:00.002+03:00

Melkein kaksi kuukautta takana. Nyt on jo opiskelutkin alkaneet. Lukujärjestyksessä on edelleen enimmäkseen japanintunteja. Mutta on myös mukana kendoakin. Sekä kendokataa että kihonkataa (bokuto ni yoru kendo kihon waza keiko ho) ja ojiwaza-oppitunti. On myös kendon peruskurssi japanilaisille opiskelijoille, jossa me ulkomaalaiset kendokat pyörimme mukana avustamassa. Olen odottanut sitä kurssia innolla, koska toivon saavani siitä vinkkejä peruskurssin ohjaamiseen Suomessa. Tähän mennessä kyseisiä tunteja on tainnut olla kolme kertaa, eikä kendosta siellä ole vielä tietoakaan. Ensimmäisellä tunnilla opiskelijat laitettiin ostamaan itselleen hakama, takki ja zekken. Toisella kerralla ne sitten saatiin. Kolmannella kerralla opeteltiin viikkaamaan hakama ja takki. Toistaiseksi eteneminen on rauhallista, shinaiotetta harjoitellaan jo ehkä heinäkuussa. Meidän sen sijaan, lukujärjestyksestä katsottuna, täytyy pitää hakamaa viikossa noin 21 tuntia, sisältäen harjoitukset ja oppitunnit.

Elämä täällä on aika arkista. Koulua, harjoittelua ja laiskottelua. Toukokuun alussa oli Japanilaisten Golden Week -juhlapäivät, jolloin ei ollut opiskelua koko viikolla. Kaksi kertaa kävin Tokiossa päivän turistimatkoilla. Junalla ajaa Katsuurasta noin 2,5 tuntia suuntaansa. Tulinpa myös hankkineeksi Tokiosta japanilaisen kännykän itselleni. Ei ihan helppo juttu, etenkään kun myyjä puhui huonosti englantia ja minä vielä huonommin japania. Nyt on kuitenkin kiva katsella telkkaria puhelimesta.

Kanton yliopisto-opiskelijoiden kisoissakin tuli käytyä. Meidän koulun opiskelijoita oli siellä kisaamassa, joten mukana piti olla kannustamassa. Miesten yksilökisat käytiin Nippon Budokanilla, voitto meni Kokushikanin opiskelijalle. Naisten yksilöt kisattiin viikko miesten jälkeen Tokyo Budokanilla, siellä pokaalin pokkasi Hosein opiskelija. Molemmissa kisoissa oli osanottajia noin 490, joten koko päivä meni kisoja katsellessa. Miehet tappelivat 10 tuntia, naiset hieman vähemmän. Meidän koulun kendokerho matkusti kisoihin bussilla, joten kravattisolmua piti olla väkertämässä jo aamuviiden jälkeen. Takaisin kotona oltiin iltakymmenen maissa, joten melko pitkää päivää penkkiurheilijatkin tekee. Täytyy kyllä tunnustaa, että kendon kokopäiväinen katselu on aika pitkästyttävää puuhaa... Katsomossa joutuu itsekin taistelemaan pysyäkseen hereillä.

Terveisiä!

Kendosalin kuulumisia

2011-04-26T14:57:00.000+03:00

Kohta kuukausi asuttu Katsuurassa. Oppitunnit alkavat hiljalleen, vaikka vieläkään ei opiskelu ole täysipäiväistä. Vielä enimmäkseen japanintunteja. Toukokuun alussa alkaa kendo-oppitunnit. Siellä sitten opettajien tukena ohjataan yliopiston kendoalokkaita. Kendon harjoittelu kuitenkin on menossa jo hyvää vauhtia.

Koulun kendoseura harjoittelee aktiivisesti. Arkisin on tunnin harjoitukset aamuseitsemältä, ja parituntiset iltaharjoitukset. Lauantaisin on parin tunnin harjoitukset aamupäivällä. Sunnuntaina laiskotellaan, eikä harjoituksia ole. Viikossa tulee siis aika monta harjoitustuntia, pelkästään jikeikoa on viikossa melkein yhden työpäivän verran. Suomessa harjoittelin kendoa vain neljä tuntia viikossa, joten kasvanut harjoittelumäärä on aluksi ottanut hieman koville. Jalkojen lihakset ovat muistutelleet itsestään melkein koko tämän ajan. Tuntuu siltä, että vihdoin alkaa helpottaa. Voi siis harjoitella reippaammin jatkossa.

Harjoitukset ovat olleet yksinkertaisia. Aamuisin vähän subureita, jalkatyötä ja peruslyöntejä. Iltaharjoitukset menevät myös samalla kaavalla: lyhyt lämmittely ja suburit. Sitten 10-15 minuttia kirikaeshia, jonka jälkeen reilu tunnin jikeiko. Loppulämpimiksi vielä kakarikeikoa. Harjoituksissa käy iltaisin useita kymmeniä ihmisiä, alle sata. Naiset, noin 30 ihmistä, harjoittelevat eri salissa. Sali käy isosta koosta huolimatta ajoittain ahtaaksi. Jikeikon aikana ihmiset jotenkin ajautuvat salin toiseen päätyyn, jossa sitten reilun shiaijo'n alueella saattaa olla viitisentoista paria taistelemassa. Ahdasta, sanoisin.

Muuten on mennyt mukavasti. Kelit on mukavan lämpimiä, mutta niin ne taitaa olla Suomessakin. Sitä olen lähiaikoina ihmetellyt, että kuinka täällä voi olla niin paljon polkupyöriä, kun pyöräkauppoja ei löydy mistään. Vaikea ostaa pyörää kun en löydä niiden myyjiä...

-Niki

Terveisiä Japanista

2011-04-11T11:58:00.000+03:00

Täällä sitä ollaan, Katsuurassa. En tiedä mitä kirjoittaisin. Vapaa iltapäivä on sujunut nettisurffailussa, vaikka olisi pitänyt kirjoittaa. En ole ikinä ennen kirjoittanut blogiin, joten tuntuu hankalalta. Yritetään.

Osallistuin viime kesänä muun suomalaisosaston mukana Yamagatan leirille. Se kolmetoistapäiväinen retki Japaniin oli sen verran mukava kokemus, että päätin lähteä Japaniin vielä joskus uudestaan. Syksyllä Kendoliiton kautta tuli tieto mahdollisuudesta hakea International Budo Universityyn opiskelemaan. Vaikutti mielenkiintoiselta, mutta asiaa piti pohtia melkein pari kuukautta. Tulin kuitenkin tulokseen, että vuosi japanilaisessa yliopistossa olisi sellainen kokemus, jota ei kannata ohittaa tai katuisin sitä myöhemmin. Kiireisen hätäinen hakuprosessi sai onnellisen lopputuloksen tammikuussa, jolloin sain kuulla olevani hyväksytty kouluun. Joten ilman sen pidempiä löpinöitä - täällä sitä ollaan bekkaseinä Budaissa. Tarkoituksena on viettää vuosi opiskellen kendoa ja japanilaisia juttuja. Ja japania kun oppisi puhumaan...

Puolisentoista viikkoa on nyt koulussa asuttu muiden ulkomaalaisten kanssa. Tällä hetkellä budo-ohjelman opiskelijoita on reilu kymmenen, kaikki ei taida olla vielä saapunut. Siihen lisäksi vielä jokunen yliopistovaihtari Koreasta ja Kiinasta. Noin puolet harrastaa kendoa, loppupuolisko judoa. Opiskelijoita sekä pohjois- ja etelä-Amerikasta, eri Euroopan maista ja Kiinasta. Englannilla pärjää, mutta espanjaksi olisi hyvä osata tilata muutakin kuin olutta, koska melkein puolet puhuu keskenään espanjaa vaikka ovatkin eri maista kotoisin. Asuminen tapahtuu kahden hengen soluissa, joissa ei kuitenkaan ole omia huoneita. Venäläinen kämppikseni on vielä jossain lomalla, eikä ole saapunut. Olenpahan saanut asua rauhassa.

Katsuurassa on ollut rauhallista, vaikka pohjoisemmassa eletään vielä haastavia aikoja. Kaupunki on kunnossa, eikä maanjäristys- tai tsunamituhoja ole tapahtunut. Viime viikon lopulla ollut jälkijäristys tuntui, se olikin ensikertalaiselle mielenkiintoinen kokemus, jos niin voi sanoa. Tätäkin kirjoittaessa järisi pohjoisemmassa, mutta sitä havainnut kuin televisiosta.

Japanin viimeaikaisten tapahtumien takia opiskelujen alkua on hieman uudelleenjärjestelty. Avajaisjuhlia ei ole pidetty, opinnot alkaa täysipäiväisesti toukokuun alussa. Siihen asti on sekalaista täyteohjelmaa. Tähän asti päivisin on ollut lähinnä erilaisten japaninkielisten lappujen täyttelyä ja allekirjoittamista. Kaikista lapuista ei ole ollut tarkkaa tietoa, joten aina en ole ollut ihan varma mitä olen allekirjoittanut...

Kendoharjoituksia ei ole ollut vielä kovinkaan montaa. Niistä lisää myöhemmin.

Täältä tähän, terveisiä tutuille.

Tengun ulkomaankirjeenvaihtaja Niki

Asioiden tärkeysjärjestyksestä

2011-03-14T11:40:00.000+02:00

Tarkoituksena oli päivittää Tengun blogia taas viikonlopun aikana.

Japanin maanjäristyksen ja tsunami-katastrofin takia ei kuitenkaan tunnu sopivalta ratkaisulta kirjoittaa mukavia niistä näistä.

Onni onnettomuudessa on se, että suurimpaan osaan Japanissa olevista tutuista senseistä ja muista ihmisistä on saatu jotakin kautta yhteys ja he ilmoittavat olevansa kunnossa. Ainakin Yamagami-sensei, Iwakiri-sensei, Onda-sensei, Muto-sensei, Kazuma-sensei, Takeda-sensei, Saito-sensei, Iwatate-sensei ja Suzuki-sensei ovat hengissä perheineen.

Nyt puhutaan kuitenkin vain tärkeimmästä, eli ihmishengestä. Monelta on mennyt omaisuus ja varmasti hyvin monella tulee olemaan joku tuttu, omainen, perheenjäsen tai ystävä, jolla on käynyt vielä huonommin.

Tilanne myöskin edelleen kehittyy, joten on mahdotonta sanoa, mikä se tulee olemaan viikon päästä. Kaiken kaikkiaan olo on hyvin surullinen tällä hetkellä.

Tengun toimitus toivoo parasta ja voimia kaikille, joita tämä tragedia koskettaa.

Ystävä postasi juuri Facebookin kautta listauksen niistä järjestöistä, joiden kautta on mahdollista auttaa lahjoituksella. Julkaisen sen myös tässä:

• American Red Cross
• British Red Cross
• Save the Children
• Ekokoro.jp (sivu japaniksi)

Kuva peräisin täältä

Tarinoiden tärkeydestä

2011-03-05T08:00:00.052+02:00

Muuan kendoystävä sanoo, että yksi kendoyhteisöä (ja ylipäätään budoyhteisöä) yhteen sitova asia ovat tarinat, joita yhteisö kertoo itsestään.

Omassa seurassa on tullut huomanneeksi, että niinä aikoina, kun vanhemmat jäsenet ovat jaksaneet lähteä nuorempien harrastajien kanssa treenien jälkeen istumaan iltaa ja kertomaan syntyjä syviä, huomattavasti useampi nuoremmista harrastajista on päätynyt jatkamaan lajia.

Muiden lajien harjoittelijat voivat vapaasti olla eri mieltä, mutta ainakin kendon tapauksessa voidaan todeta, että kyseessä on hyvin sosiaalinen laji. Ei riitä, että ristitään miekat (vaikka toki se nyt on se olennaisin yhdistävä tekijä tässä), vaan siihen päälle pitää päästä vertailemaan kokemuksia ja ajatuksia toisten kanssa.

Ja ei mikään ihme, kendohan on parilaji, jota harjoitellaan toisten ihmisten kanssa yhdessä. Suomen olosuhteissa kyseessä on vielä kaiken lisäksi pieni marginaalilaji, jonka piiriin ihmiset eivät yleensä jää sattumalta, joten tarve korostaa itselleen "tätä ryhmää", sen tärkeyttä ja sen sisäisiä tapahtumia kasvaa. Kendoka ei näillä leveyspiireillä ole osa mitään nimetöntä massaa, vaan hän on kieltämättä aika erikoinen tyyppi, koska on valinnut näinkin kummallisen lajin.

Käsi ylös, kuinka moni meistä nauttiikaan siitä, että saa olla hieman erilainen lajin ulkopuolisten kanssaihmisten silmissä? Jos haluaisi sulautua massaan, kenties olisi valinnut jonkin hieman kansallishenkisemmän lajin, kuten pesäpallo tai kansainvälisen kuten jalkapallo. Allekirjoittanut ainakin on monta kertaa törkeästi hyödyntänyt omaa taustaansa vaikkapa erottuakseen työnhaussa tai jäädäkseen mieliin tavatessaan uusia ihmisiä.

Entä kuinka moni nauttiikaan siitä tiedosta, että kuunnellessaan vanhempien harrastajien kertomuksia, tuntee olevansa osa jotakin ainutlaatuista ja rajattua jatkumoa? Ja kuinka monelle tulee halu itse voida joskus olla siinä tilanteessa, että jakaa omia leiri- ja opettajakokemuksiaan nuoremmille harrastajille?

Kerrottakoon yksi tällainen tarina vuosien varrelta:

Seiji Hashimoto - eli suomalaisittain Seppo Hassinen - oli liiton kutsumana valmentajana Suomessa vuonna 2009. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli valmentaa maajoukkuetta Brasilian MM-kisoihin. Kisat pidettiin elokuussa, joten opettajan vierailu ajoittui juuri parhaimpaan kesäaikaan.

Opettajalle oli hankittu asunto Helsingin Ruskeasuolta aivan Keskuspuiston liepeiltä. Helsinkiläisillä kendokoilla oli - kuten aina on - pieni huoli siitä, miten japanilainen sopeutuu Suomeen ja paikalliseen kulttuuriin. Kulttuurierot eivät näet ole aina helppoja japanilaisen silmin, vaikka Suomessa onkin paljon sellaisia kulttuurisia piirteitä, jotka japanilaisen on helppo ymmärtää ja jotka muistuttavat häntä kotimaasta. Erityisenä huolenaiheena on ollut se, ettei opettaja saisi jäädä koskaan liian pitkäksi aikaa yksin vieraassa maassa, jonka kieltä hän ei puhu.

Huoli loppui Sepon kohdalta kuin seinään seuraavan tapahtumaketjun jälkeen. Oli ollut maajoukkueen kokoontuminen ja olimme saattelemassa opettajaa kotiinsa. Opettaja sattui mainitsemaan, kuinka mukavaa olisi mennä nyt terassille, kun on näin kaunis ilma. Pienet, innokkaat kendo-oppilaat ottivat vinkistä heti vaarin ja raahasivat opettajan läheisen White Ladyn terassille syömään. Opettaja raapi hetken päätään kun kaikki viisi ihmistä tuppautuivat hänen seurakseen terassipöytään ja koettivat kovasti jututtaa ja pitää seuraa. Hän söi kaikessa rauhassa annoksensa loppuun ja alkoi sitten nousta pöydästä.

Seurueemme tulkki hätääntyi ja kysyi nopeasti "Mitä opettaja haluaisi seuraavaksi tehdä? Menisimmekö vaikka Seurasaareen tai tekisimmekö jotain yhdessä?" Opettaja vastasi: "Lepo vaan teille. Mä menen ihan keskenäni kiskalle, ostan keissin kaljaa ja meen tohon lähipuistoon kattoo vähäpukeisia mimmejä. Yksin."

Ja siinä hetkessä tunsimme olevamme yhtäkkiä paljon lähempänä opettajaa. Seppo had gone native.

Viikonloppuja. Puhukaa toisillenne :)

Budo-aiheisia blogeja

2011-03-03T08:00:00.001+02:00

Tengun toimitus yritti etsiä Internetin ihmemaasta suomenkielisiä budo-aiheisia blogeja, toistaiseksi valitettavan suppein tuloksin.

Englanniksi tulokset ovat jo huomattavasti parempia.

Onko sinulla tiedossa hyvä aiheeseen liittyvä blogi? Ilmianna se kommenttiboksissa toimitukselle. Parhaat vinkit palkitaan yllätyspalkinnolla :)

Toimitus googlaili itsensä sattumoisin seuraavalle sivulle, josta löytyi paljon lueskeltavaa pidemmäksi aikaa:

Kendo Guide

Päivän asu

2011-03-01T08:00:00.004+02:00

Moi kaikki,

Tänään oli tosi vaikea keksiä, miten haluaisi pukeutua aamulla. Sininen vai valkoinen hakama? Musta vai punainen do? Valkoinen vai... ööh... valkoinen tenugi?

Anyway, tältä näytin tänään

Takki: Euro Bougu
Hakama: Second Hand
Men: Chiba Budogu
Kote: Tozando
Do & Tare: Vintagea KKTI:n varastosta
Shinai: tosi tosi tosi vanha

Oikeasti Tengun toimitus haluaisi pitää muotiblogia, mutta sen sisältö kävisi loppupeleissä hieman tylsäksi...

SM-kisat & Dan Cup

2011-02-26T15:40:00.000+02:00

Viime viikonloppuna oteltiin kendon SM-kilpailut ja Dan Cup. Toimitus tarvitsi koko viime viikon niistä toipuakseen.

Kisat menivätkin sitten seuraavasti:

Joukkue-SM
Naisten sarja
Dan Cup, alempi sarja
Dan Cup, ylempi sarja

(Tengu julkaisee lisää kuvia heti, kun saa luvan julkaista jonkun paikalla olleen kuvia...)

Liiton tämän vuoden opettaja Natsumeda-sensei sanoi kisoja seurattuaan olevansa vaikuttunut siitä, kuinka joukkuekisassa naiset ottelivat samassa sarjassa miesten kanssa ja vielä hyvällä menestyksellä. Kehuipa opettaja Suomen naisia todella vahvoiksi. Valistunut kuulija tosin jäi hieman miettimään sitä, tarkoittiko opettaja asiaa todella niin päin, että on hienoa, kuinka meillä on vahvoja naisottelijoita, vai ihmettelikö opettaja kohteliaalla tavalla pikemminkin sitä, mikseivät miehet pistäneet naisille paremmin kampoihin. Jokainen kuulija lienee tulkinnut asian omalla tavallaan...

Oli miten oli, hienoa tosiaan on, että näin pienessä (kendo)maassa joudumme todella toteuttamaan kendon syvintä olemusta, joka pitää sisällään sen, että pystyy ottelemaan kenen tahansa kanssa. Japanissa harjoittelu ja kilpailu on paljon eriytetympää ikä-, sukupuoli- ja jopa ammattiryhmien välillä. (Jopa kotirouvilla on oma kendoliittonsa!) Harjoittelijoita on suhteessa niin paljon enemmän, että on varaa luoda eriteltyjä ryhmiä.

Tarve erotella spesifisiin ryhmiin on kuitenkin osittain myös kulttuurisidonnainen. Japanilainen yhteiskunta on paljon hierarkkisempi ja pyrkii luomaan ryhmiä, joiden sisällä kaikki jäsenet olisivat mahdollisimman samankaltaisia. Skandinaavi (jopa fennoskandinaavi!) ei ehkä samalla tavalla koe ahdistusta ollessaan osa ryhmää, jonka jäsenet ovat erilaisia ja erilaisilla kyvyillä varustettuja.

Tengun toimitus sattuu olemaan enimmäkseen naispuolinen, joten kieltämättä mielessä on käynyt joskus esim. naisten omien sarjojen mielekkyys. SM-tasolla naiset ovat otelleet omassa sarjassaan jo parin vuoden ajan ja nyt myös Dan Cupissa kokeiltiin ensimmäisen kerran naisten sarjaa.

Kokeilu meni ihan ok, vaikka sarjassa olikin viime hetken peruutuksia. Peruutustenkin jälkeen sarjassa riitti vielä juuri ja juuri sen verran osanottajia, että sarja kannatti järjestää. Ja kokemuksena naisten sarja oli ihan mielenkiintoinen. On huomattavasti erilaista otella vastustajia vastaan, joilla on suunnilleen samassa suhteessa lihasmassaa ja jotka ovat kutakuinkin samanpituisia. (Toki toimitus tiedostaa, että erot yksilöiden välillä ovat suurempia kuin erot sukupuolten keskiarvojen välillä.) Ehkä tarjoamalla mahdollisuuden otella tasaväkisempiä otteluita saisimme aktiivisten naiskilpailijoiden määrää lisättyä liitossa.

Ennen kisoja kuului jonkin verran protesteja miesrintamasta, kun osa miespuolisista osanottajista oli laskenut, että jos naisottelijalla on 1. dan tai alle, tämä voisi teoreettisesti otella kolmessa eri sarjassa. Miesasiaryhmä alkoi heti vaatia itselleen enemmän mahdollisuuksia shiaihin. No buhuu. Jos meillä liitossa olisi sellaisia 1. kyun tai 1. danin naisottelijoita, että he vetäisivät omassa sarjassaan kaikkia karpaaseja 6-0 ja pääsisivät siten mellastamaan ylempään sarjaan, antaisin heille enemmän kuin mieluusti mahdollisuuden otella juuri niin paljon kuin sielu sietää, sillä he olisivat sen totisesti ansainneet. Tällaisilla naisottelijoilla olisi joko a) mielettömästi energiaa ja voimaa laittaa kampoihin fyysisesti isommille vastustajille, jotka kyseisellä tasolla voittavat vielä enimmäkseen voima- tai pituuseron perusteella ja b) sellaista teknistä osaamista joka riittää tasoittamaan erot isku- ja ponnistusvoimassa tai sitten molempia. Tällaisia ihmisiä odotellessa tyydyn toteamaan, että mahdollisuus oli todellakin teoreettinen tällä kertaa.

Naisten sarjat ovat meillä vasta kokeiluasteella ja naisottelijoiden määrä vähäinen. Siksi tämäkin kokeilu pitää nähdä lähinnä kädenojennuksena ja pyrkimyksenä nostaa naiskendon tasoa Suomessa. Tälläkin kertaa oli huomattavissa, että 1.kyun - 1. danin naisottelijoita oli melkoisen vähän. Jos laskee osanottajista pois ne hullut, jotka ovat pyörineet naisten maajoukkueringissä iät ajat, ei jäljelle jää hirveän montaa ottelijaa. Tämä olisi asia, jonka mielellään kääntäisi toisin päin. Terveessä kendoyhteisössä henkilöiden määrän voisi kuvata pyramidimallin mukaisesti: sitä vähemmän henkilöitä, mitä ylemmälle dan-asteikossa kivuttaisiin. Joskus tuntuu, että meillä on täällä järjestys hieman toisin päin: 2. - 4. danin naisharrastajia löytyy kyllä, mutta missä ovat 1. kyun - 1. danin harrastajat?

Ehkä jonakin päivänä voimme todella pitää erilliset naisten ja miesten sarjat kaikissa kansallisissa kilpailuissa. Mielekkäin shiai tulee useimmiten silloin, kun ottelijat ovat suht. samalla tasolla niin taidoissa kuin fyysisissä ominaisuuksissa. Silloin sattuma ja oma luja tahto todellakin vaikuttavat eniten pelin lopputulemaan.

Mutta toisaalta, ylempien danien kilpailussa kolmannelle sijalle kohosi nainen ja KKTI:n naisten joukkue oli hopealla SM-joukkuessa. Ehkäpä kaikki tämä sukupuolieroista jauhaminen onkin turhaa ja keinotekoista ja loppupeleissä pitäisi keskustella ainoastaan yksilöiden eroista?

Toimitus päättää sanansa viikonvaihteeksi tähän. Hyvää viikonloppua kaikille. Toivottavasti toimituksella on lauantain jälkeen lisää mukavaa kerrottavaa kendon ihmeellisestä maailmasta.

Tengun vanhat numerot...

2011-02-18T08:00:00.020+02:00

Sivupalkista löytyy blogisivu nimeltään "Historiallisia Tengun numeroita..."

Sinne on nyt jo julkaistu kaksi ensimmäistä Tengua _ikinä_ hienoina pdf:ksi skannattuina versioina. Pahoittelemme laatua, nämä Tengut ovat pitkälti ajalta ennen digitaalista kuvankäsittelyä ja joka pirjolle ja pertille sopivia taitto-ohjelmia (v. 1995). Taitavat peräti olla ihan Fanzine-tyyliin tehtyjä (aka kirjoitus- ja kopiokoneella). Ne on skannattu lisäksi aataminaikuisella skannerilla ikään kuin alkuperäisen tunnelman säilyttämiseksi...

Lisää vanhoja Tenguja on luvassa heti kun skannaus- ja pdf:äysorja saa lisää ruokaa navan alle.

Tengun uudempien numeroiden julkaisusta tätä kautta pitää neuvotella vielä Liiton el presidenten kanssa...

Kendon EM-kisat lähestyvät....

2011-02-17T08:00:00.016+02:00

Kendon EM-kilpailut Gdyniassa 6.-8.5.2011 lähestyvät vaivihkaa...

Ensimmäinen varma merkki siitä on Liiton haken-sensein saapuminen Suomeen.

Toinen varma merkki on virallisen kisasivuston aukeaminen:

http://www.kendo.gdynia.pl/ekc2011/

Sivu näyttää vielä olevan vielä melkoisen vajaa sisältöpuolella, mutta tästä se lähtee liikkeelle.

Kisatunnelmaan voi virittäytyä katsomalla viime vuoden kendon EM-kisojen finaaliottelun miesten yksilöissä (Italian F. Mandia vs. Suomen A. Korhonen). Tengun toimitus ei kommentoi sen kummemmin finaalin lopputulosta...

*kröhömkhote*

Kendoa ja ruokaa televisiossa...

2011-02-15T23:00:00.002+02:00

Olimme viime viikonloppuna (12.2.) toivottamassa Liiton haken-senseitä tervetulleeksi ravintola Juuressa Helsingissä.

Syntyi aika hauska hetki, kun huomasimme, että tarjoilijamme sattui olemaan yksi Master Chef -ohjelman kilpailijoista. Sattumoisin kyseisessä ohjelmassa esiintyy myös muuan kuopiolainen Mika Parviainen, joka sattuu harrastamaan myös kendoa. Keskustelu meni suunnilleen näin:

Kendoka: "Hei... sähän oot... sieltä tv:stä tuttu?"
Tarjoilija: "Hei... ja tehän ootte... niitä kendokoita?"

Jos joku missasi tämän Suomi-kendon 15 minuuttia julkisuudessa, se löytyy vielä nelosen sivuilta:

Flash toistinta ei löytynyt.

Terve maailma!

2011-02-15T21:54:00.000+02:00

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitus Tengun blogissa. Jihuu!

Miksi tämä blogi on olemassa?

No, vastaus on helppo. Tengua on toivottu jo pidemmän aikaa sähköiseen muotoon: Olkaapa siis hyvät. Blogimuototarjoaa helpon tavan levittää materiaalia sähköisessä muodossa kaikille kiinnostuneille.

Paperilehden julkaisuun liittyy aina paljon erilaisia kommervenkkejä: juttujen keräämistä, oikolukua, taittoa, budjetin kanssa tasapainottelua. Lisäksi pari kertaa vuodessa ilmestyvä paperilehti ei koskaan voi tarjota uutisointia tässä ja nyt, vaan tyytyy aina raportoimaan menneistä.

Blogiympäristö tarjoaa jotain luettavaa myös niihin hetkiin, kun lehden paperista versiota ei ole juuri ilmestynyt ja vanha on jo kaluttu loppuun. Lisäksi blogi mahdollistaa välittömämmän kirjoittamistyylin, kuvan ja videon jakamisen vaivatta ja vaikkapa vierasbloggaajien käytön.

Itse asiassa tässä käy itsekin miettimään, kannattaako enää vaivautua taittamaan ja painamaan lehteä erikseen. Vastaus on: "Kyllä kannattaa". Tengu-lehti sellaisenaan tulee myös säilymään (ja toivottavasti ilmestymään jälleen aikataulussa). Sitä jaetaan jäsenien lisäksi kirjastoihin ja muille kiinnostuneille tahoille ja se vastaa hieman erilaiseen tarpeeseen kuin tämä blogi.

Vierasbloggaajia on jo suunnitteilla. Tengun ulkomaankirjeenvaihtaja suuntaa Japaniin vaihtovuodelle ensi toukokuussa ja on luvannut kertoa reaaliajassa elämästään siellä. Palaamme tähän asiaan tuonnempana.

Tätä blogia päivitetään niin usein kuin kerrottavaa löytyy ja silloin kun toimitus jaksaa ja muilta töiltään ehtii. Palautetta otetaan myös vastaan joko kommenttiboksin kautta tai spostilla osoitteeseen

tengu.lehti (at) gmail.com