Kisat menivätkin sitten seuraavasti:
Joukkue-SM
Naisten sarja
Dan Cup, alempi sarja
Dan Cup, ylempi sarja
(Tengu julkaisee lisää kuvia heti, kun saa luvan julkaista jonkun paikalla olleen kuvia...)
Liiton tämän vuoden opettaja Natsumeda-sensei sanoi kisoja seurattuaan olevansa vaikuttunut siitä, kuinka joukkuekisassa naiset ottelivat samassa sarjassa miesten kanssa ja vielä hyvällä menestyksellä. Kehuipa opettaja Suomen naisia todella vahvoiksi. Valistunut kuulija tosin jäi hieman miettimään sitä, tarkoittiko opettaja asiaa todella niin päin, että on hienoa, kuinka meillä on vahvoja naisottelijoita, vai ihmettelikö opettaja kohteliaalla tavalla pikemminkin sitä, mikseivät miehet pistäneet naisille paremmin kampoihin. Jokainen kuulija lienee tulkinnut asian omalla tavallaan...
Oli miten oli, hienoa tosiaan on, että näin pienessä (kendo)maassa joudumme todella toteuttamaan kendon syvintä olemusta, joka pitää sisällään sen, että pystyy ottelemaan kenen tahansa kanssa. Japanissa harjoittelu ja kilpailu on paljon eriytetympää ikä-, sukupuoli- ja jopa ammattiryhmien välillä. (Jopa kotirouvilla on oma kendoliittonsa!) Harjoittelijoita on suhteessa niin paljon enemmän, että on varaa luoda eriteltyjä ryhmiä.
Tarve erotella spesifisiin ryhmiin on kuitenkin osittain myös kulttuurisidonnainen. Japanilainen yhteiskunta on paljon hierarkkisempi ja pyrkii luomaan ryhmiä, joiden sisällä kaikki jäsenet olisivat mahdollisimman samankaltaisia. Skandinaavi (jopa fennoskandinaavi!) ei ehkä samalla tavalla koe ahdistusta ollessaan osa ryhmää, jonka jäsenet ovat erilaisia ja erilaisilla kyvyillä varustettuja.
Tengun toimitus sattuu olemaan enimmäkseen naispuolinen, joten kieltämättä mielessä on käynyt joskus esim. naisten omien sarjojen mielekkyys. SM-tasolla naiset ovat otelleet omassa sarjassaan jo parin vuoden ajan ja nyt myös Dan Cupissa kokeiltiin ensimmäisen kerran naisten sarjaa.
Kokeilu meni ihan ok, vaikka sarjassa olikin viime hetken peruutuksia. Peruutustenkin jälkeen sarjassa riitti vielä juuri ja juuri sen verran osanottajia, että sarja kannatti järjestää. Ja kokemuksena naisten sarja oli ihan mielenkiintoinen. On huomattavasti erilaista otella vastustajia vastaan, joilla on suunnilleen samassa suhteessa lihasmassaa ja jotka ovat kutakuinkin samanpituisia. (Toki toimitus tiedostaa, että erot yksilöiden välillä ovat suurempia kuin erot sukupuolten keskiarvojen välillä.) Ehkä tarjoamalla mahdollisuuden otella tasaväkisempiä otteluita saisimme aktiivisten naiskilpailijoiden määrää lisättyä liitossa.
Ennen kisoja kuului jonkin verran protesteja miesrintamasta, kun osa miespuolisista osanottajista oli laskenut, että jos naisottelijalla on 1. dan tai alle, tämä voisi teoreettisesti otella kolmessa eri sarjassa. Miesasiaryhmä alkoi heti vaatia itselleen enemmän mahdollisuuksia shiaihin. No buhuu. Jos meillä liitossa olisi sellaisia 1. kyun tai 1. danin naisottelijoita, että he vetäisivät omassa sarjassaan kaikkia karpaaseja 6-0 ja pääsisivät siten mellastamaan ylempään sarjaan, antaisin heille enemmän kuin mieluusti mahdollisuuden otella juuri niin paljon kuin sielu sietää, sillä he olisivat sen totisesti ansainneet. Tällaisilla naisottelijoilla olisi joko a) mielettömästi energiaa ja voimaa laittaa kampoihin fyysisesti isommille vastustajille, jotka kyseisellä tasolla voittavat vielä enimmäkseen voima- tai pituuseron perusteella ja b) sellaista teknistä osaamista joka riittää tasoittamaan erot isku- ja ponnistusvoimassa tai sitten molempia. Tällaisia ihmisiä odotellessa tyydyn toteamaan, että mahdollisuus oli todellakin teoreettinen tällä kertaa.
Naisten sarjat ovat meillä vasta kokeiluasteella ja naisottelijoiden määrä vähäinen. Siksi tämäkin kokeilu pitää nähdä lähinnä kädenojennuksena ja pyrkimyksenä nostaa naiskendon tasoa Suomessa. Tälläkin kertaa oli huomattavissa, että 1.kyun - 1. danin naisottelijoita oli melkoisen vähän. Jos laskee osanottajista pois ne hullut, jotka ovat pyörineet naisten maajoukkueringissä iät ajat, ei jäljelle jää hirveän montaa ottelijaa. Tämä olisi asia, jonka mielellään kääntäisi toisin päin. Terveessä kendoyhteisössä henkilöiden määrän voisi kuvata pyramidimallin mukaisesti: sitä vähemmän henkilöitä, mitä ylemmälle dan-asteikossa kivuttaisiin. Joskus tuntuu, että meillä on täällä järjestys hieman toisin päin: 2. - 4. danin naisharrastajia löytyy kyllä, mutta missä ovat 1. kyun - 1. danin harrastajat?
Ehkä jonakin päivänä voimme todella pitää erilliset naisten ja miesten sarjat kaikissa kansallisissa kilpailuissa. Mielekkäin shiai tulee useimmiten silloin, kun ottelijat ovat suht. samalla tasolla niin taidoissa kuin fyysisissä ominaisuuksissa. Silloin sattuma ja oma luja tahto todellakin vaikuttavat eniten pelin lopputulemaan.
Mutta toisaalta, ylempien danien kilpailussa kolmannelle sijalle kohosi nainen ja KKTI:n naisten joukkue oli hopealla SM-joukkuessa. Ehkäpä kaikki tämä sukupuolieroista jauhaminen onkin turhaa ja keinotekoista ja loppupeleissä pitäisi keskustella ainoastaan yksilöiden eroista?
Toimitus päättää sanansa viikonvaihteeksi tähän. Hyvää viikonloppua kaikille. Toivottavasti toimituksella on lauantain jälkeen lisää mukavaa kerrottavaa kendon ihmeellisestä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti