Toukojuttuja

Melkein kaksi kuukautta takana. Nyt on jo opiskelutkin alkaneet. Lukujärjestyksessä on edelleen enimmäkseen japanintunteja. Mutta on myös mukana kendoakin. Sekä kendokataa että kihonkataa (bokuto ni yoru kendo kihon waza keiko ho) ja ojiwaza-oppitunti. On myös kendon peruskurssi japanilaisille opiskelijoille, jossa me ulkomaalaiset kendokat pyörimme mukana avustamassa. Olen odottanut sitä kurssia innolla, koska toivon saavani siitä vinkkejä peruskurssin ohjaamiseen Suomessa. Tähän mennessä kyseisiä tunteja on tainnut olla kolme kertaa, eikä kendosta siellä ole vielä tietoakaan. Ensimmäisellä tunnilla opiskelijat laitettiin ostamaan itselleen hakama, takki ja zekken. Toisella kerralla ne sitten saatiin. Kolmannella kerralla opeteltiin viikkaamaan hakama ja takki. Toistaiseksi eteneminen on rauhallista, shinaiotetta harjoitellaan jo ehkä heinäkuussa. Meidän sen sijaan, lukujärjestyksestä katsottuna, täytyy pitää hakamaa viikossa noin 21 tuntia, sisältäen harjoitukset ja oppitunnit.

Elämä täällä on aika arkista. Koulua, harjoittelua ja laiskottelua. Toukokuun alussa oli Japanilaisten Golden Week -juhlapäivät, jolloin ei ollut opiskelua koko viikolla. Kaksi kertaa kävin Tokiossa päivän turistimatkoilla. Junalla ajaa Katsuurasta noin 2,5 tuntia suuntaansa. Tulinpa myös hankkineeksi Tokiosta japanilaisen kännykän itselleni. Ei ihan helppo juttu, etenkään kun myyjä puhui huonosti englantia ja minä vielä huonommin japania. Nyt on kuitenkin kiva katsella telkkaria puhelimesta.

Kanton yliopisto-opiskelijoiden kisoissakin tuli käytyä. Meidän koulun opiskelijoita oli siellä kisaamassa, joten mukana piti olla kannustamassa. Miesten yksilökisat käytiin Nippon Budokanilla, voitto meni Kokushikanin opiskelijalle. Naisten yksilöt kisattiin viikko miesten jälkeen Tokyo Budokanilla, siellä pokaalin pokkasi Hosein opiskelija. Molemmissa kisoissa oli osanottajia noin 490, joten koko päivä meni kisoja katsellessa. Miehet tappelivat 10 tuntia, naiset hieman vähemmän. Meidän koulun kendokerho matkusti kisoihin bussilla, joten kravattisolmua piti olla väkertämässä jo aamuviiden jälkeen. Takaisin kotona oltiin iltakymmenen maissa, joten melko pitkää päivää penkkiurheilijatkin tekee. Täytyy kyllä tunnustaa, että kendon kokopäiväinen katselu on aika pitkästyttävää puuhaa... Katsomossa joutuu itsekin taistelemaan pysyäkseen hereillä.

Terveisiä!