maanantai 16. tammikuuta 2012

Fuji ja kylmää harjoittelua

Vihdoin näin Fuji-vuoren. Olen odottanut sen näkemistä kauan. Ensimmäisen kerran näin sen lentokoneesta puolisentoista vuotta sitten. Sen jälkeen olen yrittänyt tähyillä vuorta kaikista mahdollisista paikoista: Tokion ja Jokohaman pilvenpiirtäjistä, kiipeilemieni vuorten huipuilta ja muilta näköalapaikoilta. Elokuussa näin vuoren ohikiitävänä hetkenä, kun luotijunassa istuen pyyhälsin 270 kilometriä tunnissa sen ohi. Mutta silloin vuorella ei ollut tunnettua lumihuippua, jonka yleensä näkee kaikissa kuvissa. Joulukuussa onnistuin näkemään Fujin Tokion Odaibasta auringonlaskun aikaan, auringon vielä paistaessa vuoren takaa. Mutta vuori oli niin kaukana...

Vihdoinkin viikko sitten näin vuoren ja lumisen huipun. Kaverini varasi matkatoimiston järjestämän matkan, ja vielä hyvin edulliseen hintaan. Joten aamulla herätys kello kolme ja kohti vuorta. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis, mutta kylmä. Katsuurasta lähtiessäni oli lämpötila muutamia asteita plussan puolella, mutta Fuji-vuoren lähistöllä taisi olla pakkasen puolella vielä päivälläkin.

Meidän matka suuntautui Fujin viidelle järvelle, jotka sijaitsevat vuoren ympärillä. Matkatoimiston järjestämällä bussilla oli helppoa matkustaa paikasta toiseen. Bussin lämmityslaite tosin oli rikki, joten matkanteko oli hieman vilakkaa. Kaikilta viideltä järveltä oli mahtavat näkymät vuorelle. Selkeän sään ansiosta Fuji näkyi hyvin. Kumma, miten sitä voikin odottaa "vain jonkun" vuoren näkemistä. Ja miten mieltä lämmittikään, kun Fujin vihdoin näki kunnolla. Vielä joskus haluan kiivetä katsomaan auringonnousua vuoren huipulta.


Budain talviloma loppui tänään. Kendosalin talviloma päättyi jo viikko sitten, kun kylmä harjoittelu, kangeiko, alkoi lauantaiaamuna kello viisi. Viikon kestävä kangeiko on talvikauden erityisharjoittelu, joka kestää viikon. Harjoituksen on tarkoitus olla kylmä ja uuvuttava, jolloin kysymys on itsensä voittamisesta. Budain kangeiko alkoi aamuviideltä ja kesti kaksi tuntia.

Ennen kangeikoa olin luulossa että salin ikkunat pidetään auki, jolloin salissa olisi todellakin kylmä. Mutta ei, ikkunat olivat kiinni. Salissa ei ole lämmitystä, joten olihan siellä viileätä, mutta ei kylmää. Katsuurassa ei ole kovinkaan talvisia olosuhteita, aamuviideltä lämpötila oli juuri nollassa. Tämän talven pakkasennätys on toistaiseksi -3 astetta.

Harjoitukset alkoivat lyhyellä lämmittelyllä ja lyhyillä subureilla, kuten normaalistikin. Seiretsun jälkeen vuorossa puoli tuntia kirikaeshia. Sen jälkeen toinen puoli tuntia kakarikeikoa. Neljännen vuoden opiskelijat asettuivat kahdeksi motodachiksi yhtä kakaria kohden. Opettaja paukutti taikorummulla rytmiä ja opiskelijat juoksivat sen puoli tuntia yrittäen lyödä neljäsluokkalaisia. Onneksi kakarijonossa ehti hieman levähtämään, meinasi käydä kunnon päälle. Kakarikeikon jälkeen lopuksi vielä tunti jikeikoa. Keikon aikana aurinko nousi ja aamuauringon valo tulvi salin suurista ikkunoista sisään. Harjoitusten jälkeen kuumaan suihkuun ja vielä muutamaksi tunniksi uudestaan nukkumaan.

Kangeiko oli mielenkiintoinen kokemus. Mutta valitettavasti Fuji-vuoren retken takia ja sieltä saamani flunssan takia en voinut osallistua koko viikon harjoituksiin. Kangeiko on vastakohta kesän kuumimpana kautena tehtävään harjoitukseen. Vaikka kesäharjoittelu on hiostavaa, taitaa se silti olla mielekkäämpää. Ei ainakaan tarvitse herätä puoli viideltä aamulla harjoituksiin.


Budain ulkomaalaisia opiskelijoita suomalaisillekin tutun opettajan kanssa.


Lisää kuvia Flicker'issä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti