Kendoa ja maanjäristyksiä

Maanantaina on koulun vuosipäivän takia vapaapäivä. Eilisten kendokisojen katsominen oli niin uuvuttavaa, että paras mahdollinen tapa viettää vapaapäivää oli nukkua puoleen päivään asti. Iltapäivällä, vihdoin herättyäni, ajattelin käydä hakemassa evästä kaupasta, mutta matka tyssäsikin siihen kun minut temmattiin mukaan maanjäristysharjoitukseen. Pian olinkin kendoka, joka oli loukkaantunut judosalilla päähän pudonneeseen esineeseen. Siirtyminen evakuointipaikalle, jossa pötköttelyä muiden loukkaantuneiden kanssa. Pelastushenkilökunta kyllä paransi pään vamman, mutta ei auttanut vaikka valitti nälkäänsä. Kuitenkin harjoitus päättyi onnellisesti, kuvitteelliset fyysiset vammat parantuivat suhteellisen nopeasti.

Sunnuntaina Tokiossa Nippon Budokanilla kisattiin yliopisto-opiskelijoiden miesten joukkuekisan Japanin mestaruudesta. Päivä meni tutulla kaavalla, lyhyiden yöunien jälkeen herätys ennen kukkoa ja kohti Budokania. Kisat olivat mielenkiintoista katseltavaa, tällä kertaa ei edes tarvinut taistella nukahtamista vastaan.

Meidän koulun joukkue sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon. Finaali Tsukuban ja Chuon yliopistojen välillä oli mielenkiintoinen. Finaalissa seitsenmiehiset joukkueet eivät onnistuneet saamaan aikaan kuin kolme virhettä eri taisteluparien kesken. Ottelijat siis pelasivat seitsemän pisteetöntä tasapeliä. Jännittävän tasaväkistä. Jatkoajalla voiton vei Tsukuban yliopisto.

Ensi viikonloppuna Chiban alueen yliopistojen eka- ja tokaluokkalaisten kisat käydään meidän kotikylän urheilusalilla. Joten pitäähän sinne mennä kannustamaan oman koulun opiskelijoita. Marraskuun alussa on miesten kendon Japanin mestaruuskisat, mutta vielä en tiedä päästäänkö katsomaan niitä.

Ohessa kuva eilisestä finaalista. Oikea kamera ei ollut mukana, pahoitteluni kuvanlaadusta.

Metsässä

Ehkä noin kuusi vuotta sitten lupasin itselleni etten muuta soluun enää ikinä. Vaan olosuhteiden pakosta piti rikkoa sekin lupaus. Elämä uuden huonekaverin kanssa on ajoittain... vähemmän mielenkiintoista.

Sää Katsuurassa jatkuu syksyisenä. Ei ole juurikaan satanut, vaan ilmat ovat olleet lämpimiä ja aurinkoisia. Edellisen taifuunin jälkeen ilmat viilenivät, mutta kulunut viikko on ollut lämmin. Päivisin jopa 25 astetta, mutta iltaisin lämpötila laskee viileäksi. Tälläiset syyskelit ovat kyllä paljon miellyttävämpiä kuin suomalaiset kylmät syyssateet.

Maanantai oli pyhäpäivä, joten kävin reilun tunnin junamatkan matkan päässä sijaitsevalla Nokogiri-vuorella. Nokogiri tarkoittaa sahanterän hammasta, nimensä vuori onkin saanut ulkonäöstään. Vuori on ollut Edo-kaudella kivilouhos, josta on sahattu paljon kiveä pois. Vuoren seinämä on suurelta osin pystysuora, ja seinämään on tehty isoja koloja. Mielenkiintoisen näköinen vuori. Vähän päälle 300-metrisenä ei vuori ole korkea, mutta sieltä on mahdollista nähdä tunnettu Fuji-vuori. Ilma oli kuitenkin sen verran sumuinen, etten nähnyt edes läheistä Yokohaman kaupunkia, Fuji-vuoresta puhumattakaan.

Patikointi vuoren maastossa oli kuitenkin mukavaa. Päivä oli kaunis ja lämmin. Vuorelta laskeutuessani tulin ottaneeksi retkeilyreitin, joka ei ollutkaan paras mahdollinen valinta. Reitti ei ollutkaan ihan niin hyvässä kunnossa, kuin olisin voinut kuvitella. Edellisenä päivänä oli satanut, joten vuoren rinne oli mutaisen liukas ja märät lehdet tekivät paljaan kiven haastavaksi kävellä. Parin kaatumisen seurauksena metsässä pärisi ärrä sen verran pontevasti, ettei varmaan aiemmin ole moista tapahtunut. Onneksi sain kuitenkin yksin manata metsässä. Mutaisesta reitistä huolimatta japanilainen metsä oli kaunis. Metsän tyyppi vaihtui useasti ja hetkessä, mikä oli mielenkiintoista. Muita retkeilijöitä ei juurikaan ollut, joten sai rauhassa ihmetellä maisemia ja kauhistella isoja hämähäkkejä. Ja nyt myös ymmärrän, miksi vuorikiipeilijät eivät käytä farkkuja ja tennareita kiipeilyhommissa, en suosittele sitä itsekään.

Soluasumisesta tuli vielä mieleeni... Kun en osaa puhua koreaa, on jäänyt arvelluttamaan, että onkohan kielessä käsitettä "toisten huomioon ottaminen"? Ei ehkä.

Paluu koulunpenkille

Syksy on saapunut. Kesäloma on päättynyt ja opiskelu jatkuu taas.

Ilma on syksyinen Katsuurassakin. Taifuunin jälkeen sää viileni lähes kymmenellä asteella, eikä enää päivisin ole kuuma. Päivälämpötila vähän kahdenkympin yläpuolella ja iltaisin on viileää, jonkun verran alle 20 astetta. Puut ovat vaihtaneet väriä syksyisiin sävyihin ja lehdet putoilevat.

Tällä viikolla käynnistyi syyslukukausi. Tämä viikko oli lähinnä kursseille ilmoittautumista, joten oppitunnit - japanintunteja lukuunottamatta - kestivät noin varttitunnin. Laiska alku opintoihin, kuten keväälläkin.

Myös kendoharjoittelu palautui normaaliin aikatauluun. Huomasin, että olisi kannattanut harjoitella myös kesälomalla. Eräiden harjoitusten lopuksi tehtiin oikomikeikoa, jossa salin läpi juostaan ja lyödään. Taisteluparinani ollut japanilainen oli tavattoman nopea. Olin motodachina kirikaeshissa, ja yritin pysyä vauhdissa mukana, kun keskellä salia lensin selälleni. Ei kovinkaan vakuuttava suoritus. Eikä tietenkään kertakaatuminen riitä, vaan pitäähän sitä lentää selälleen myös toisenkin kerran, seuraavassa kirikaeshissa, keskellä salia. Mahtoi siinä kakari olla tyytyväinen minun suoritukseen. Ja tämä japanilainen oli niin nopea, etten tahtonut pysyä perässä olessani itse kakarina, onneksi sali ei ole kuin reilun kolmen shiai-jo'n mittainen. Lisää harjoitusta.

Harjoitusten lopussa huomasin, että olin molemmilla kerroilla kaatuessani ottanut tukea vasemmalla kädellä, joten ranne kipeytyi. Ehjä se on, mutta hieman kirraa vastaan harjoitellessa. Kyllä se siitä paranee.


Kävinpä muuten Yokohamassakin viime viikonloppuna. Musiikki oli se syy, joka minut sai kiinnostumaan Japanista ensimmäisen kerran. Ja nyt vasta kävin ensimmäisellä keikalla Japanissa. Yokohamassa jatsia kuuntelemassa, oli kyllä mukavaa. Konsertti tosin päättyi sen verran myöhään, ettei enää ollut mahdollista palata Katsuuraan junalla. Joten jouduin yöpymään jo tutuksi tulleessa kapselihotellissa Chibassa. Tällä kertaa löysin sieltä saunankin, oikein kuuman sellaisen, vaikka siellä ei löylynheittomahdollisuutta ollutkaan. Se olikin ensimmäinen sauna sitten Suomesta lähdön, mukavaa.

Tänään taisi tulla täyteen puoli vuotta Japaniin saapumisesta. Aika kuluu nopeasti. Koulua vielä puoli vuotta jäljellä, valitettavasti loppuaika taitaa mennä vielä nopeammin.


Pari iltaa on mennyt valokuvien kanssa puuhastellessa. Olen lisännyt paljon Japaniaiheisia kuvia Flickr-sivulle.

Havaintoja myrskystä

Pahoitteluni pitkästä tauosta kirjoituksissa. Nyt taifuunin puhaltaessa yläpuolella on aikaa naputella.

Kauden viidestoista taifuuni on toistaiseksi kovin täällä kokemani taifuuni. Roke-taifuuni toi mukanaan kovaa tuulta ja runsasta vesisadetta. Meillä ei täällä yliopistolla ole hätää, koska tukevarakenteiset betonitalot seisovat korkean mäen päällä. Ei haittaa tuuli eikä tulvat.

Katsuurassa taifuunin läsnäolo alkoi eilen vesisateella. Tänään oli voimakkaita sadekuuroja, joka illemmalla vaihtui voimakkaaseen tuuleen. Jouduin käymään äskettäin lähikonbinissa, ja olihan se kokemus. Olen tosin noin 50 kiloa liian kevyt ulkona vallinneeseen tuuleen. Vettä ei satanut, mutta puuskittainen tuuli oli voimakasta. Oli outoa kävellä tuulettomaan kohtaan pihalla, vaikka ympärillä tuuli puhisi kovaa. Ja vaikka tuulennopeus on suuri, tuli tuulitakissa silti lämmin kauppamatkalla, kun yritti taistella itsensä tuulen läpi. Taifuunin takia junaliikennettä on keskeytetty tänään Tokion ja Chiban alueella, sekä myös moottoriteitä on suljettu. Taifuuni jatkaa matkaansa kohti pohjoista, ja sää Katsuurassa selkenee viikonlopuksi.

Koulussa kesäloma alkaa vihdoin olemaan lopussa, maanantaina alkaa koulu. Kaksi kuukautta olikin kesälomaa, joten kyllähän se on jo aikakin jatkaa opiskelua. Uudet vaihto-opiskelijat saapuivat myös meidän kommuuniin; yhteensä viisi opiskelijaa Koreasta, Kiinasta ja Taiwanista. Nyt täällä asuu 18 ihmistä. Ja minäkin sain kämppiksen, siihen päättyi se yksinelon autuus.

Katsuurassa Shinkaninmäellä edelleen kaikki hyvin. Terveisiä tutuille!

Kuva Katsuuran syysjuhlasta, jota vietettiin nelipäiväisenä viime viikonlopun ympärillä.

Lomajuttuja, osa kaksi

Nähtävästi blogikirjoitusten vaikein osa on keksiä otsikko.
Taas on vierähtänyt pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta. Koulukuulumisia ei ole tänä aikana merkittävästi tapahtunut, mutta vapaa-ajan juttuja hieman. Kesälomaa olen vietellyt laiskanlaisesti. Viikonloppuisin kesätöitä uima-altaan reunalla lapsia vahtien. Arkipäivisin joutenoloa.

Viime viikolla kotikyläni kaverit saapuivat Tokioon viikoksi. Viikko menikin todella nopeasti Tokion ja lähialueiden paikkoja kierrellessä: Tokion perinteiset turistinähtävyydet, päivän retki Tokion liepeillä sijaitsevalle Takao-vuorelle ja yksi päivä Yokohamassa. Koko viikon oli lämmintä, päivisin noin 33-35 astetta, joten ei onneksi tarvinut palella. Viikko meni kuin siivillä, mutta olipahan mukavaa. Ja kiva oli puhua suomea monta päivää putkeen ja kuulla kavereiden kuulumisia. Ja sen huomasin, että ei välttämättä kannata viimeisenä iltana mennä laulamaan karaokea, jos aamulla on aikainen herätys lennolle...

Kuvia lomaviikosta voi vakoilla tutusta osoitteesta: flickr.com/youkaine

Kesälomaa taitaa olla parisen viikkoa jäljellä. Sitten alkaa syyslukukauden orientoiva osuus, eli meidän tapauksessa se taitaa tarkoittaa kevään tapaan paria japanintuntia päivässä. Syyskuun lopulla alkaa opiskelu jälleen normaalisti. Silloin myös kendoharjoitukset palanevat normaaliin aikatauluun. Tällä viikolla opiskelijat aloittivat harjoittelun, mutta harjoituksissa ei vielä kaikki käy, johtuen lomakaudesta. Kesätöitä on jäljellä enää kolme päivää, joten pitää ottaa lopputilistä jokunen tonni sivuun uusia shinaita varten.


Ai niin! Katsuurassa oli pari viikkoa sitten ilotulitus. Tulin töistä junalla ja Katsuuran asema oli kuin suurikin asema, kun koko täysi juna tyhjeni Katsuurassa. Paljon ihmisiä oli katsomassa ilotulitusta, mutta oli se kyllä näkemisen arvoinenkin. Ilotulitus kesti pienine taukoineen kokonaisuudessaan tunnin. Raketit olivat astetta näyttävämpiä kuin mitä Suomessa käytetään. Aluksi herätti pientä ihmetystä ja huolta, kun ihmiset ampuvat kesälläkin raketteja. Mutta ilotulitteiden käyttö lienee täällä vastuullisempaa kuin mitä se on Suomessa. Täällä raketit taitavat olla turvallisempia, koska ihmiset uskaltavat ampua niitä selvin päin?
Kuvia ilotulituksesta löytyy myös Flickeristä.

Terveisiä!

Terveisiä kesälomalta

Anteeksi! Edellisestä kirjoituksesta on aikaa. Kesäloma on pitänyt kiireisenä. Kesäloma alkoi pari viikkoa sitte, mutta silti alkupäivinä oli muutamia oppitunteja. Enää ei oppitunteja ole, nyt aika onkin sitten mennyt lähinnä laiskotellessa. Sain kesätöitä, mikä on mukavaa.

Kendoseura pitää taukoa harjoituksista lähes koko elokuun, joten miekkailujuttuja ei nyt juurikaan ole. Ennen kesälomaa alkoi olla kuumia kelejä, salissa noin 30 astetta. Lämpötilan takia harjoitukset olivat hieman lyhyempiä: alkuun noin 5 minuuttia kirikaeshia, noin 45 minuutin jikeigo, ja lopuksi kirikaeshi.

Kesälomalla on ollut mahdollisuus käydä turistireissuilla. Bekkaseiryhmän kanssa kävimme retkellä Kamakurassa katsomassa temppeleitä ja isoa Buddhan patsasta. Kiotossa kävin kolmen päivän retkellä. Kylläpä olikin hieno kaupunki. Paljon vanhoja juttuja. Suuret puurakennukset olivat vaikuttavia ja maisemat kauniita. Suosittelen. Ja Narassakin kävin, peuroja oli kiva katsella. Valokuvia Kiotosta ja Narasta voi katsella tästä linkistä.

Sää täällä on aika mukava, lämmintä riittää. Jo pelkkä blogin kirjoittaminen on hiostavaa. Onneksi omissa huoneissa on ilmastoinnit, muuten voisi olla hieman hankala nukkua. Nyt pitää vaan iloita ja olla tyytyväinen lämpimistä ilmoista, koska olen varma, että talvella tulen palelemaan täällä. Joten nyt Youtubesta Kesän lapsi soimaan!

ps. Meinasin unohtaa! International Budo Universityn haku ensi vuoden erikoisohjelmaan on alkanut! Omien kokemuksien perusteella voin ehdottomasti suositella, mikäli Japani ja kendo kiinnostaa. Vuoden kendoloma Japanissa on aika kiva! Lisätietoja koulun sivuilta: http://www.budo-u.ac.jp

Ilmoja pitelee

Nimittäin lämpimiä kelejä. Sadekausi on ohi ja kelit kuumia. Aamuisin on jo lähelle kolmeakymmentä ja päivällä vähän enemmän. Kolmen kuukauden aikana en ole nähnyt montaakaan lämpömittaria täällä, joten aion törsätä ja ostaa oman mittarin. Sää täällä on kuitenkin hiostava ja lämmin. Ulkomaiset bekkaseit ja paikalliset valittelevet kuumuutta, mutta mukavan lämmin täällä on. Lupasin itselleni vuosia sitten eräänä talvena hytistessäni, etten valita kesän helteistä. Enkä niin aio tehdä, ei lämmin luita riko.

Ilmankosteus on välillä ollut niin korkealla, että vesihöyrypilvet lipuu ikkunan ohi. Kendosalin lattia on normaalisti liukas, mutta joskus kosteus tekee sen tahmeaksi. Tahmea lattia on jopa huonompi kuin liukas. Pelottaa, että saan katkaistua varpaan, kun tahmealla lattialla töpöttää menemään.

Vielä vajaa pari viikkoa kesälomaan, samalla alkaa myös tauko harjoituksissa. Kesäloma loppuu syyskuun alussa, mutta opetus taitaa alkaa joskus syyskuun loppupuolella. Pari kesälomaretkeä on suunnitelmissa. Tarkoituksena on myös yrittää löytää kesätöitä turvaamaan taloutta.


Viikonloppuna kävin Naritan kaupungin juhlassa, gion matsurissa. Päivä oli todella kuuma. Siellä oli paljon ihmisiä ja hämmästyttävän paljon poliiseja. Oli hauskaa.
Kuvia voi katsella täällä.

Juhannusjuttuja

Kesäkelit alkavat tehdä tulojaan. Enää ei sada päivittäin, ja lämpötilatkin alkavat olla mukavia. Ulkolämpömittaria minulla ei vieläkään ole, joten joudun katselemaan säätietoja netistä. Siellä lukee 30 astetta, mutta ei Katsuurassa taida olla ihan niin paljoa vielä. Usein mereltä käy tuuli, joka viilentää. Mutta kuitenkin säät alkavat olla mukavan lämpimiä, vaikka paikalliset jo valittelevat kuumuutta...

Maaliskuisen maanjäristyksen takia edelleen yritetään säästää sähköä. Meidän koululle on asetettu raja sähkönkulutukselle, jonka ylittämisestä koulu joutuu maksamaan. Yritän omalta osaltani olla mukana sähkönsäästötalkoissa, mutta se on tavattoman vaikeaa. Näyttää siltä, että muut opiskelijat vähät välittävät kulutuksesta. Huoneiden ilmastointi ja telkkarit pauhaavat yksinään ja kaikki mahdolliset valot pidetään päällä. Paras - tai pahin - tapaus oli, kun ilmastointilaite oli säädetty kylmimmälle lämpötilalle ja vieressä oli avonainen ikkuna... Valitus loppuu tähän, mutta purnaaminen tuulimyllyjä vastaan jatkuu.

Kendojumppaa riittää edelleen. Kendon alkeiskurssin opiskelijat ovat edistyneet. Aikaisemmin kirjoitin, että edistyminen on hidasta, vaan eipä ollut kauaa. Pian sen jälkeen opiskelijat puettiin boguihin ja tänään olikin sitten ekaa kertaa men päässä, ja oppitunnin aiheena päähänlyöminen. Oma harjoittelu jatkuu, vaikka välillä tuntuu että kendoa on jopa liikaa... Vaan itsepähän tänne halusin, joten en aio valittaa. Kivaahan se kuitenkin on. Lämpötila salissa vaan nousee, eikä takki pysy kuivana kuin hetken.

Vaatteiden kuivaaminen on muuten harrastus sinänsä. Vaatteet kuivuvat hitaasti, kendogi ja kotet eivät välttämättä ehdi edes täysin kuivua ennen seuraavia harjoituksia. Pyyhkeestä puhumattakaan, siksi sitä pitää välillä kuivata koneellisesti. Erään kerran olin hakemassa pyyhettäni kuivausrummusta, kun sieltä löytyi yllätyksiä. Ranskalainen naapurini oli kesken kuivauksen käynyt laittamassa minun pyyhkeeni kanssa yhtä aikaa kuivumaan omat kotealushanskat ja kantapääsuojan. Ei paljoa naurattanut, vaikka sanoi juuri pesseensä ne.

Ei täällä sentään ole vielä niin kuuma, ettekö voisi juoda kuumaa kahvia!

Vihdoinkin kun pääsen Shinjukun pilvenpiirtäjän 45. kerrokseen, on tietenkin pilvistä. Tuolla jossain on Fuji-vuori...

Ensivaikutelmista

Syksyllä hakiessani International Budo Universityyn en oikeastaan ehtinyt perehtyä kouluun tai tutkia sitä sen tarkemmin. Vasta tammikuussa, kun sain tietää tulleeni valituksi, etsin kokemuksia netistä. Lueskelin ulkomaista keskustelupalstaa, jossa entiset Budain bekkaseit olivat kirjoittaneet kokemuksiaan. Muutaman viestiketjun luettuani, olin onnellinen että en ollut lukenut juttuja ennen kouluun pyrkimistäni. Monien kirjoittamat jutut eivät olleet ylistäviä, ja osalla oli huonoja kokemuksia vuodesta Japanissa. Silloin niitä lukiessani ajattelin, että mikäli tämän olisin tiennyt aikaisemmin, en kai olisi edes hakenut Budaihin opiskelemaan.

Mutta. Nyt voin todeta tyytyväisenä, että onneksi en antanut nettijuttujen pelottaa. Mikään netistä lukemani ei enää pidä paikkaansa. Netistä lukemieni keskustelujen takia olin hieman varautunut tänne saapuessani. Vaan enpä ole huonoja kokemuksia vielä löytänyt. Opiskelu Budaissa on leppoisaa ja ihmiset oikein mukavia. Suosittelen lämpimästi hakemaan opiskelijaksi Budaihin.

Suomessa ollessani tilasin netistä kirjan, joka on hollantilaisen kendokan päiväkirja vuodestaan Budaissa. Hauskaa iltalukemista, jota pitää lukea varovasti, ettei ahmi koko kirjaa kerralla. Kirjoittaja opiskeli Budaissa samaan aikaan suomalaisen Mian kanssa, joten kirjasta löytyy myös suomalaisväriä. Kirjan voi tilata netistä.

Täällä kansainvälinen toimisto jo väsää uutta esitettä tuleville opiskelijoille. Toivottavasti siitä myös saadaan lähetettyä kopioita suomalaisille bekkasei-halukkaille.
Muuten elämä Katsuurassa on arkista: opiskelua ja kendoa. Vaikka on sadekausi, on viimeisen viikon aikana kelit olleet tosi mukavia. Ei ole satanut kuin hieman parina päivänä, muuten on ollut aurinkoista ja lämmintä. Kävin viikonloppuna Tokiossa, ja siellä oli jopa kuuma. Samalla tuli koettua yö kapselihotellissa, se oli jopa tilavampi kuin olin kuvitellut! Tokiossa on mukavasti nähtävää, siellä onkin tullut käytyä useana viikonloppuna. Ja huomenna taas uudestaan. Isossa kaupungissa on niin paljon nähtävää, ettei tiedä mihin menisi. Onneksi olen saanut mukaani natiivioppaan, joten näen Tokiossa todennäköisesti muutakin kuin turistien suosimat rautatieasemat ja mcdonaldsit.

Olen yrittänyt myös ottaa valokuvia täällä, vaikka valitettavan laiskanlaisesti on tullut kannettua kameraa mukana. Kuitenkin muutamia kuvia löytyy netistä, niitä voi katsella täällä Flickr-sivustolla.
Sekä pieniä Twitter-juttuja olen kirjoitellut: twitter.com/youkaine

Maisemat on hienoja, mutta sateella näkymä omasta huoneesta on aika suttuinen.

Ensi kertaan!

Toukojuttuja

Melkein kaksi kuukautta takana. Nyt on jo opiskelutkin alkaneet. Lukujärjestyksessä on edelleen enimmäkseen japanintunteja. Mutta on myös mukana kendoakin. Sekä kendokataa että kihonkataa (bokuto ni yoru kendo kihon waza keiko ho) ja ojiwaza-oppitunti. On myös kendon peruskurssi japanilaisille opiskelijoille, jossa me ulkomaalaiset kendokat pyörimme mukana avustamassa. Olen odottanut sitä kurssia innolla, koska toivon saavani siitä vinkkejä peruskurssin ohjaamiseen Suomessa. Tähän mennessä kyseisiä tunteja on tainnut olla kolme kertaa, eikä kendosta siellä ole vielä tietoakaan. Ensimmäisellä tunnilla opiskelijat laitettiin ostamaan itselleen hakama, takki ja zekken. Toisella kerralla ne sitten saatiin. Kolmannella kerralla opeteltiin viikkaamaan hakama ja takki. Toistaiseksi eteneminen on rauhallista, shinaiotetta harjoitellaan jo ehkä heinäkuussa. Meidän sen sijaan, lukujärjestyksestä katsottuna, täytyy pitää hakamaa viikossa noin 21 tuntia, sisältäen harjoitukset ja oppitunnit.

Elämä täällä on aika arkista. Koulua, harjoittelua ja laiskottelua. Toukokuun alussa oli Japanilaisten Golden Week -juhlapäivät, jolloin ei ollut opiskelua koko viikolla. Kaksi kertaa kävin Tokiossa päivän turistimatkoilla. Junalla ajaa Katsuurasta noin 2,5 tuntia suuntaansa. Tulinpa myös hankkineeksi Tokiosta japanilaisen kännykän itselleni. Ei ihan helppo juttu, etenkään kun myyjä puhui huonosti englantia ja minä vielä huonommin japania. Nyt on kuitenkin kiva katsella telkkaria puhelimesta.

Kanton yliopisto-opiskelijoiden kisoissakin tuli käytyä. Meidän koulun opiskelijoita oli siellä kisaamassa, joten mukana piti olla kannustamassa. Miesten yksilökisat käytiin Nippon Budokanilla, voitto meni Kokushikanin opiskelijalle. Naisten yksilöt kisattiin viikko miesten jälkeen Tokyo Budokanilla, siellä pokaalin pokkasi Hosein opiskelija. Molemmissa kisoissa oli osanottajia noin 490, joten koko päivä meni kisoja katsellessa. Miehet tappelivat 10 tuntia, naiset hieman vähemmän. Meidän koulun kendokerho matkusti kisoihin bussilla, joten kravattisolmua piti olla väkertämässä jo aamuviiden jälkeen. Takaisin kotona oltiin iltakymmenen maissa, joten melko pitkää päivää penkkiurheilijatkin tekee. Täytyy kyllä tunnustaa, että kendon kokopäiväinen katselu on aika pitkästyttävää puuhaa... Katsomossa joutuu itsekin taistelemaan pysyäkseen hereillä.

Terveisiä!