Emilialla on takanaan pitkä kendoura - hän graduoi juuri kendon 5.danin helmikuun alussa Brysselissä ja on toiminut pitkään mm. Helsingin kendoseuran KKTI ry:n puheenjohtajana ja Suomen kendoliiton hallituksessa, joten hän on päässyt seuraamaan suomalaisen kendon kehitystä aitiopaikalta viimeiset 10-15 vuotta.
Millaisena näet Suomen naisten maajoukkueen tilanteen ja menestymismahdollisuudet tulevissa MM-kisoissa?
"Aivan ensimmäiseksi täytyy olla realisti. Japani on edelleen ainoa maa, joka voi lähettää kisoihin ammatikseen kendoa tekeviä henkilöitä. Kilpailu on oikeasti kovaa ja mitalisijat jäävät siksi MM-tasolla monelle amatöörijoukkueelle haaveeksi. Ne, joilla on saumaa mitaleihin, ovat tehneet kovan työn päästäkseen sinne, missä he ovat.
Näen asian niin, että Suomen naisten joukkue on vasta kehittymässä joukkueena. Euroopassa monen maan naisten maajoukkueessa on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja taso on noussut moninkertaisesti siitä, mitä se oli vielä noin 10 vuotta sitten. Siellä on nyt paljon nuoria naisia, jotka ovat kasvaneet kendon parissa ja tehneet sitä aivan pikkulapsesta saakka. Se näkyy mm. teknisissä ja fyysisissä taidoissa. On aivan eri asia opetella fyysinen taito aikuisiällä kuin saada siihen perusta lapsesta lähtien. Suomessa odotamme vielä sitä sukupolvea, joka olisi aivan lapsesta saakka kuluttanut dojon lattiaa ja jatkanut harrastustaan aikuisiälle. Italian MM-kisoissa oli vuonna 2012 havaittavissa hyvin selkeä tasoero Japanin ja kaikkien muiden maiden välillä niin miehissä kuin naisissa. Miehissä tämä ero on kaventunut paljon enemmän, vaikka se on edelleen olemassa.
Kuluneen syksyn ja talven mittaan järjestetyillä maajoukkueen viikonloppuleireillä naisten joukkueen vire on ollut kovin vaihtelevaista. Edistymistä on toki saavutettu kevättä kohti tullessa, kaikilla on ollut hyvä draivi päällä ja pisteitä on harjoitusotteluissa tullut aivan eri tyyliin kuin alkusyksystä. Toiveena onkin, että pystymme pitämään homman koko kevään ajan nousujohteisena. Tätä haastattelua tehtäessä kisoihin on vielä neljä kuukautta aikaa ja siinä ajassa voi tapahtua paljon - niin hyvässä kuin pahassa."
Millaisiin asioihin maajoukkueen MM-kisoihin valmistautumisessa on panostettu?
"Suomalainen vaatimattomuus on eräs asia, joka on puhututtanut maajoukkueen sisällä. Sitähän on tarjottu viime vuosina selitykseksi kaikenlaisiin asioihin. Vaikkapa siihen, miksi suomalaiset eivät osaa markkinoida omaa osaamistaan yritysmaailmassa. Sama klisee on toistunut usein urheilujournalismin puolella, kun puhutaan suomalaisten urheilijoiden saavutuksista.
Itse olen valmis allekirjoittamaan tällaisen kansallisen ominaisuuden olemassaolon katseltuani maajoukkuetoimintaa viimeiset 13 vuotta. Se näkyy meillä kendo-ottelussa siinä, että pisteitä ei merkata riittävän selkeästi, että kiai tuppaa olemaan vaisu ja että lyöntipaikkoja ei aina haeta riittävän rohkeasti, vaikka henkilön taidot muuten olisivat hyvät. Tähän pätee toinen vanha ja kulunut lausahdus: Jos ei pelaa, ei voi voittaa.
Maajoukkueen valmentautumisessa on lähdetty hakemaan sitä röyhkeyttä, jota kyllä kaikista löytyy kaivamalla, mutta se ei tule automaattisesti selkärangasta.
Positiiviset mielikuvat ja luottamus omaan tekemiseen ovat toinen asia, jota on painotettu entistä enemmän. Totta on, että MM-kisoihin on lähdetty meiltä Suomesta aina vaatimattomammin ennakko-odotuksin kuin EM-kisoihin, "koska siellä ovat Japani ja Korea vastassa". Toki ne ovat kovia luita niin miesten kuin naisten sarjoissa, mutten usko, että yhtään mitalia on näissä kisoissa koskaan voitettu vahingossa tai yllättäen. Kyllä jokaisella mitalistilla on ollut tavoitteena mitalisija, ei mikään vähäisempi.
Tätä luottamusta omaan tekemiseen on pyritty rakentamaan maajoukkueen harjoituksissa. Toivomme, että tätä pyrkimystä tukisi koko suomalainen kendoyhteisö. Olen ollut havaitsevinani, että me emme ole kriittisiä itseämme kohtaan vain joukkueena, vaan sitä kritiikkiä tulee myös hyvin helposti joukkueen ulkopuolelta - niin vanhoilta joukkueveteraaneilta kuin myös sellaisilta, jotka eivät ole itse koskaan kansainvälisissä kisoissa otelleet.
Melko tuoreena äitinä haluaisin siteerata Hillary Clintonia: Lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylää. Sama pätee joukkueen kasvattamiseen. Siihenkin tarvitaan koko yhteisöä, sen tukea ja myötämielisyyttä. Itseäni on aina sapettanut urheilujournalismissa se tapa, jolla voitto on aina "meidän, koko Suomen voitto", mutta tappio tai vastoinkäyminen on ihan vain sen yksittäisen urheilijan omaa osaamattomuutta."
Entä millaiset mahdollisuudet koet Suomen maajoukkuenaisilla olevan yksilösarjassa?
"Yksilösarjassa MM-kisojen taso on itse asiassa vielä kovempi kuin joukkuesarjassa. Aika monella maalla on hyviä yksittäisiä pelaajia, jotka ovat vahvoilla kisoissa. Sen sijaan aika monelle muulle maalle paitsi Korealle ja Japanille tuottaa ongelmia kasata viiden hengen naisten joukkuetta, jossa jokainen pelaaja olisi yhtä kovatasoinen. Naisten joukkuekisahan käytiin aikaisemmin arvokisoissa kolmen hengen joukkuein. Jos tämä käytäntö olisi edelleen voimissaan, voisivat kisat näyttää hyvin erilaiselta.
Uskaltaisin väittää, että naisten kisoissa on edelleen menestyksen kannalta suurempi merkitys (ja suurempia eroavaisuuksia) ihan perustaidoissa. Syy tälle on melko yksinkertainen. Naisharrastajia on kendossa maailmanlaajuisesti paljon vähemmän kuin miesharrastajia. Samasta syystä tasoero Japanin ja monen muun maan välillä on suuri. Perusharrastajien määrä, josta se paras huippu maajoukkueeseen seulotaan, on Japanissa merkittävästi suurempi kuin muissa maissa. Japanissa seulat ovat tiukkoja ja niitä on monta."
Kendon MM-kisat järjestetään Tokiossa Nippon Budokanin legendaarisella otteluareenalla toukokuun lopussa 29.-31.5.2015. MM-kisojen viralliset kotisivut löytyvät osoitteesta www.16wkc.jp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti