Hyvää joulukuuta!

Anteeksi taas pitkä tauko kirjoituksessa. Edellisen kirjoituksen jälkeen arki on jatkunut samanlaisena. Opiskelua ja arkista elämää, siitä ei paljoa blogijuttuja kirjoiteta.

Opiskelun suhteen ei ole kummoisia tapahtumia ollut, mutta vapaa-ajalla hieman. Itsenäisyyspäivä oli hieman poikkeuksellinen, kun täällä sitä ei oikein juhtlittu. Meni itsenäisyyden juhliminen opiskellessa. Viikonloppuihin tuli hieman ohjelmaa, kun saatiin kolmen bekkasein kesken osa-aikatöitä paikallisesta majatalosta. Siellä reippaina siivotaan ja tiskaillaan. Ihan kiva, onpahan puuhasteltavaa ja toivottavasti työstä myös maksetaan vähän taskurahaa. Menee sitten joulu ja vuodenvaihdekin töissä, vaan eipä taida meillä olla sen parempaakaan ohjelmaa täällä.

Niistä vapaa-ajan tapahtumista voi kai mainita käynti Tokion autonäyttelyssä, Tokyo Motor Show'ssa. Joka toinen vuosi järjestettävä iso näyttely oli aika mielenkiintoinen. Ja mielenkiintoinen se oli myös monen muun mielestä. Ajoittain piti vyöryä sellaisen ihmismassan keskellä, että melkein alkoi kiukuttaa, vaan minkäs teet. Joillakin näyttelyosastoilla oli niin kova tungos, ettei esiteltäviä autoja edes näkynyt. Mutta oli mielenkiintoinen kokemus.

Viime viikonloppuna tuli käytyä ruskaretkellä ihan tässä Katsuuran lähellä. Tämän Boson niemimaan keskellä on pieni taajama, joka on suosittu retkeilykohde syksyisin. Paikka on kuitenkin niin syrjässä, ettei sinne pääse valtion junilla, vaan pitää käyttää pientä yksityistä rautatieyhtiötä. Tämä pieni ja vähävarainen yhtiö on valinnut maskoteikseen Muumihahmot, joten junat ja asemat olivat täynnä meillekin tuttuja hahmoja.

Kesken matkan junan kuljettaja sanoi matkustajille, että pian Muumi kalastaa sillalla. Ja näin olikin, keskelle rautatiesiltaa oli sillan reunalle viety Muumipeikko istumaan onkivapa kädessä. Joki lienee kalaisa, sillä Muumipeikon ongessa roikkui kala. Kuljettaja hidasti ja lähes pysäytti junan, jotta matkustajat näkivät Muumin. Kyseinen junayhtiö oli kotikutoisuudessaan äärimmäisen sympaattinen.

Ruskaluonto oli kaunis. Puut olivat vielä värikkäitä, oli punaista ja keltaista, vielä vihreääkin. Metsän keskellä virtasi pieni joki, jonka yhteydessä oli pieni vesiputous. Joen reunustaa kulki polku, jota pitkin ihmiset kävelivät muutaman kilometrin pituisen lenkin. Paikalla olikin paljon ihmisiä, autojen rekisterikilpien perusteella osa oli tullut kaukaakin.

Lisää ruskakuvia Flickerissä.

Kylmiä kuulumisia

Edellisestä kirjoituksesta taas kulunut pitkä aika, anteeksi.

Ilmat ovat viilenneet, enää ei ole päivisin 20 astetta. Päivälämpötilat ovat 10-15 asteen tuntumassa, illalla lämpötila laskee jo kylmäksi. Alkuviikolla eräänä yönä lämpömittari laskeutui syksyn toistaiseksi kylmimpiin lukemiin, 4,9 asteeseen. Eihän se Suomen näkökulmasta ole kovinkaan kylmä, mutta kun ottaa huomioon japanilaisten talojen lämmöneristyksen... Ikkunat ja ovet vetää, eikä meidän asuntolan yhteisissä tiloissa ole vielä lämmitystä. Joulukuussa ilmeisesti saadaan vähän lämpöä taloon. Onneksi omissa huoneissa on lämmitys, joten ei sentään ihan jääkalikkana tarvitse olla.
Muuten syksy on jatkunut kauniina, puut ovat vaihtaneet väriä ja säät ovat olleet enimmäkseen aurinkoisia.

Maanantaina jälleen kävimme vierailulla ala-asteella, emme tosin käyneetkään samalla koululla kuin aiemmin. Lapset olivat jälleen innoissaan vieraista. Bekkaseit esittelivät tuttuun tapaan omat maansa. Lapset olivat järjestäneet meille ohjelmaa ja lyhyitä esityksiä: vitsailua, pianonsoittoa, hulatanssia, torvisoittoa ja laulua. Meille oli myös järjestetty erilaisia toimintapisteitä, joissa leikittiin lasten kanssa. Minä sain oikein virallisen todistuksen: kolme onnistunutta hyppyä hyppynarulla. Kyllä kelpaa!

Muuten opiskelu on jatkunut normaalina, kuten ennenkin. Tällä viikolla keskiviikkona oli japanilainen pyhäpäivä, joka katkaisi arkisen aherruksen. Keskiviikkona ohjelmassa olikin vain laiskottelua. Tokiossa on tällä viikolla kuudennen danin kokeita, joten osa opettajista on mukana siellä valvomassa. Siksi loppuviikon kendo-oppitunnit on peruttu. Laiskanlaista opiskelua tällä viikolla.

Kuva sunnuntailta, jolloin aurinkoinen 22 asteen sää tarjosi hienon ilman kävelylenkille.

Leikkiä ja laulua

Maanantain ohjelma olikin normaalista poikkeava. Japanin kielen opettaja vei meidät läheiselle ala-asteelle esiteltäväksi. Vierailu pienellä ala-asteella kuuluu bekkasei-opiskelijoiden kulttuuriopintoihin. Kyseinen koulu on pieni, luokat ensimmäisestä kuudenteen; reilut 60 oppilasta.

Lapset näyttivät olevan innoissaan ulkomaisista vieraista. Ja ymmärtäähän sen, lasten ei tarvinnut lähteä katsomaan eläintarhaa, koska eläintarha saapui lasten luokse. Oppilaat olivat valmistelleet pienen taulun meidän jokaisen kotimaasta, jossa oli maan lippu ja tervehdyksiä kyseisen maan kielellä. Jokainen näytti kotimaansa maailmankartalta, kertoi jotain maastansa ja lopuksi tervehdittiin ja kiitettiin eri maiden kielillä. Minäkin kerroin Suomesta ne pääasiat: sieltä on kotoisin joulupukki, Muumit ja revontulet, mutta Suomessa ei ole jääkarhuja. Kala on japanilaisille tärkeä osa ruokavaliota jo pienestä pitäen. Eräs pikkupoika kysyikin jokaiselta saman kysymyksen: "mitä kalaa siellä syödään?". Lapsia kiinnosti myös paikalliset eläimet ja ruoat.

Maaesittelyjen jälkeen lapsille esiteltiin eri budolajeja ulkomaisten opiskelijoiden toimesta: iaidoa, kendokataa ja judoa. Lapset vaikuttivat kiinnostuneilta, vaikka voin vain kuvitella kuinka kiinnostuneita suomalaislapset olisivat vieraiden ulkomaisten pesäpallonäytöksestä. Tämän jälkeen olikin hyvä siirtyä syömään lasten kanssa.

Vaan ei päivä vielä päättynyt. Koska oli halloween, ruokailun jälkeen pirpanat pukeutuivat mitä pelottavampiin omatekoisiin halloweenasuihin. Sitten olikin leikin aika. Meille annettiin karkkia, jotka olivat tarkoitus jakaa lapsille kivi, sakset, paperi -kisassa. Iloisen karkinjaon jälkeen oli sitten kiitospuheiden aika. Puheiden tosiaan, lapset pitivät useamman puheen. Puheiden pito onkin hyvä opetella jo heti ala-asteella.
Vierailemme uudestaan samalla koululla muutaman viikon päästä, joten edessä saattaa olla vielä vaikka mitä.


Viime viikonloppuna myös kisattiin Chiban alueen yliopisto-opiskelijoiden kisat. Keväällä käytiin vastaavat kisat, joissa silloin kisasivat kolmas- ja neljäsluokkalaiset opiskelijat. Nyt kisasivat ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat. Meidän, Budain, opiskelija taisteli miesten yksilökisassa toiselle sijalle, sekä toinen neljän parhaan joukkoon. Miesten joukkuekisan voitto tuli Budaille. Koulun joukkue teki vahvaa, ajoittain jopa hurjannäköistä kendoa. Myös naisilla oli yksilökilpailu, mutta sen tuloksia en ole tiedossa. Ei siis tainnut tulla Budain naisille mitaleja.

Eilen Tokiossa kisattiin kendon Japanin mestaruudesta, mutta niihin kisoihin ei tullut lähdettyä. Kisojen loppuvaiheet lähetettiin suorana lähetyksenä televisiosta, joten finaalin näki paremmin omasta telkkarista kuin paikan päällä.

Torstaina oli Japanilainen pyhäpäivä, joten silloin ei ollut opiskelua. Nyt viikonloppuna on koulun juhlat, joten perjantai käytetään juhlien valmisteluun. Tällä viikolla on siis ollut vain kaksi päivää opiskelua, mikä oli kyllä mukavaa. Syyskelit ovat olleet suopeita, päivisin noin 20 astetta, mukavia lämpötiloja marraskuulle!

Kendoa ja maanjäristyksiä

Maanantaina on koulun vuosipäivän takia vapaapäivä. Eilisten kendokisojen katsominen oli niin uuvuttavaa, että paras mahdollinen tapa viettää vapaapäivää oli nukkua puoleen päivään asti. Iltapäivällä, vihdoin herättyäni, ajattelin käydä hakemassa evästä kaupasta, mutta matka tyssäsikin siihen kun minut temmattiin mukaan maanjäristysharjoitukseen. Pian olinkin kendoka, joka oli loukkaantunut judosalilla päähän pudonneeseen esineeseen. Siirtyminen evakuointipaikalle, jossa pötköttelyä muiden loukkaantuneiden kanssa. Pelastushenkilökunta kyllä paransi pään vamman, mutta ei auttanut vaikka valitti nälkäänsä. Kuitenkin harjoitus päättyi onnellisesti, kuvitteelliset fyysiset vammat parantuivat suhteellisen nopeasti.

Sunnuntaina Tokiossa Nippon Budokanilla kisattiin yliopisto-opiskelijoiden miesten joukkuekisan Japanin mestaruudesta. Päivä meni tutulla kaavalla, lyhyiden yöunien jälkeen herätys ennen kukkoa ja kohti Budokania. Kisat olivat mielenkiintoista katseltavaa, tällä kertaa ei edes tarvinut taistella nukahtamista vastaan.

Meidän koulun joukkue sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon. Finaali Tsukuban ja Chuon yliopistojen välillä oli mielenkiintoinen. Finaalissa seitsenmiehiset joukkueet eivät onnistuneet saamaan aikaan kuin kolme virhettä eri taisteluparien kesken. Ottelijat siis pelasivat seitsemän pisteetöntä tasapeliä. Jännittävän tasaväkistä. Jatkoajalla voiton vei Tsukuban yliopisto.

Ensi viikonloppuna Chiban alueen yliopistojen eka- ja tokaluokkalaisten kisat käydään meidän kotikylän urheilusalilla. Joten pitäähän sinne mennä kannustamaan oman koulun opiskelijoita. Marraskuun alussa on miesten kendon Japanin mestaruuskisat, mutta vielä en tiedä päästäänkö katsomaan niitä.

Ohessa kuva eilisestä finaalista. Oikea kamera ei ollut mukana, pahoitteluni kuvanlaadusta.

Metsässä

Ehkä noin kuusi vuotta sitten lupasin itselleni etten muuta soluun enää ikinä. Vaan olosuhteiden pakosta piti rikkoa sekin lupaus. Elämä uuden huonekaverin kanssa on ajoittain... vähemmän mielenkiintoista.

Sää Katsuurassa jatkuu syksyisenä. Ei ole juurikaan satanut, vaan ilmat ovat olleet lämpimiä ja aurinkoisia. Edellisen taifuunin jälkeen ilmat viilenivät, mutta kulunut viikko on ollut lämmin. Päivisin jopa 25 astetta, mutta iltaisin lämpötila laskee viileäksi. Tälläiset syyskelit ovat kyllä paljon miellyttävämpiä kuin suomalaiset kylmät syyssateet.

Maanantai oli pyhäpäivä, joten kävin reilun tunnin junamatkan matkan päässä sijaitsevalla Nokogiri-vuorella. Nokogiri tarkoittaa sahanterän hammasta, nimensä vuori onkin saanut ulkonäöstään. Vuori on ollut Edo-kaudella kivilouhos, josta on sahattu paljon kiveä pois. Vuoren seinämä on suurelta osin pystysuora, ja seinämään on tehty isoja koloja. Mielenkiintoisen näköinen vuori. Vähän päälle 300-metrisenä ei vuori ole korkea, mutta sieltä on mahdollista nähdä tunnettu Fuji-vuori. Ilma oli kuitenkin sen verran sumuinen, etten nähnyt edes läheistä Yokohaman kaupunkia, Fuji-vuoresta puhumattakaan.

Patikointi vuoren maastossa oli kuitenkin mukavaa. Päivä oli kaunis ja lämmin. Vuorelta laskeutuessani tulin ottaneeksi retkeilyreitin, joka ei ollutkaan paras mahdollinen valinta. Reitti ei ollutkaan ihan niin hyvässä kunnossa, kuin olisin voinut kuvitella. Edellisenä päivänä oli satanut, joten vuoren rinne oli mutaisen liukas ja märät lehdet tekivät paljaan kiven haastavaksi kävellä. Parin kaatumisen seurauksena metsässä pärisi ärrä sen verran pontevasti, ettei varmaan aiemmin ole moista tapahtunut. Onneksi sain kuitenkin yksin manata metsässä. Mutaisesta reitistä huolimatta japanilainen metsä oli kaunis. Metsän tyyppi vaihtui useasti ja hetkessä, mikä oli mielenkiintoista. Muita retkeilijöitä ei juurikaan ollut, joten sai rauhassa ihmetellä maisemia ja kauhistella isoja hämähäkkejä. Ja nyt myös ymmärrän, miksi vuorikiipeilijät eivät käytä farkkuja ja tennareita kiipeilyhommissa, en suosittele sitä itsekään.

Soluasumisesta tuli vielä mieleeni... Kun en osaa puhua koreaa, on jäänyt arvelluttamaan, että onkohan kielessä käsitettä "toisten huomioon ottaminen"? Ei ehkä.

Paluu koulunpenkille

Syksy on saapunut. Kesäloma on päättynyt ja opiskelu jatkuu taas.

Ilma on syksyinen Katsuurassakin. Taifuunin jälkeen sää viileni lähes kymmenellä asteella, eikä enää päivisin ole kuuma. Päivälämpötila vähän kahdenkympin yläpuolella ja iltaisin on viileää, jonkun verran alle 20 astetta. Puut ovat vaihtaneet väriä syksyisiin sävyihin ja lehdet putoilevat.

Tällä viikolla käynnistyi syyslukukausi. Tämä viikko oli lähinnä kursseille ilmoittautumista, joten oppitunnit - japanintunteja lukuunottamatta - kestivät noin varttitunnin. Laiska alku opintoihin, kuten keväälläkin.

Myös kendoharjoittelu palautui normaaliin aikatauluun. Huomasin, että olisi kannattanut harjoitella myös kesälomalla. Eräiden harjoitusten lopuksi tehtiin oikomikeikoa, jossa salin läpi juostaan ja lyödään. Taisteluparinani ollut japanilainen oli tavattoman nopea. Olin motodachina kirikaeshissa, ja yritin pysyä vauhdissa mukana, kun keskellä salia lensin selälleni. Ei kovinkaan vakuuttava suoritus. Eikä tietenkään kertakaatuminen riitä, vaan pitäähän sitä lentää selälleen myös toisenkin kerran, seuraavassa kirikaeshissa, keskellä salia. Mahtoi siinä kakari olla tyytyväinen minun suoritukseen. Ja tämä japanilainen oli niin nopea, etten tahtonut pysyä perässä olessani itse kakarina, onneksi sali ei ole kuin reilun kolmen shiai-jo'n mittainen. Lisää harjoitusta.

Harjoitusten lopussa huomasin, että olin molemmilla kerroilla kaatuessani ottanut tukea vasemmalla kädellä, joten ranne kipeytyi. Ehjä se on, mutta hieman kirraa vastaan harjoitellessa. Kyllä se siitä paranee.


Kävinpä muuten Yokohamassakin viime viikonloppuna. Musiikki oli se syy, joka minut sai kiinnostumaan Japanista ensimmäisen kerran. Ja nyt vasta kävin ensimmäisellä keikalla Japanissa. Yokohamassa jatsia kuuntelemassa, oli kyllä mukavaa. Konsertti tosin päättyi sen verran myöhään, ettei enää ollut mahdollista palata Katsuuraan junalla. Joten jouduin yöpymään jo tutuksi tulleessa kapselihotellissa Chibassa. Tällä kertaa löysin sieltä saunankin, oikein kuuman sellaisen, vaikka siellä ei löylynheittomahdollisuutta ollutkaan. Se olikin ensimmäinen sauna sitten Suomesta lähdön, mukavaa.

Tänään taisi tulla täyteen puoli vuotta Japaniin saapumisesta. Aika kuluu nopeasti. Koulua vielä puoli vuotta jäljellä, valitettavasti loppuaika taitaa mennä vielä nopeammin.


Pari iltaa on mennyt valokuvien kanssa puuhastellessa. Olen lisännyt paljon Japaniaiheisia kuvia Flickr-sivulle.

Havaintoja myrskystä

Pahoitteluni pitkästä tauosta kirjoituksissa. Nyt taifuunin puhaltaessa yläpuolella on aikaa naputella.

Kauden viidestoista taifuuni on toistaiseksi kovin täällä kokemani taifuuni. Roke-taifuuni toi mukanaan kovaa tuulta ja runsasta vesisadetta. Meillä ei täällä yliopistolla ole hätää, koska tukevarakenteiset betonitalot seisovat korkean mäen päällä. Ei haittaa tuuli eikä tulvat.

Katsuurassa taifuunin läsnäolo alkoi eilen vesisateella. Tänään oli voimakkaita sadekuuroja, joka illemmalla vaihtui voimakkaaseen tuuleen. Jouduin käymään äskettäin lähikonbinissa, ja olihan se kokemus. Olen tosin noin 50 kiloa liian kevyt ulkona vallinneeseen tuuleen. Vettä ei satanut, mutta puuskittainen tuuli oli voimakasta. Oli outoa kävellä tuulettomaan kohtaan pihalla, vaikka ympärillä tuuli puhisi kovaa. Ja vaikka tuulennopeus on suuri, tuli tuulitakissa silti lämmin kauppamatkalla, kun yritti taistella itsensä tuulen läpi. Taifuunin takia junaliikennettä on keskeytetty tänään Tokion ja Chiban alueella, sekä myös moottoriteitä on suljettu. Taifuuni jatkaa matkaansa kohti pohjoista, ja sää Katsuurassa selkenee viikonlopuksi.

Koulussa kesäloma alkaa vihdoin olemaan lopussa, maanantaina alkaa koulu. Kaksi kuukautta olikin kesälomaa, joten kyllähän se on jo aikakin jatkaa opiskelua. Uudet vaihto-opiskelijat saapuivat myös meidän kommuuniin; yhteensä viisi opiskelijaa Koreasta, Kiinasta ja Taiwanista. Nyt täällä asuu 18 ihmistä. Ja minäkin sain kämppiksen, siihen päättyi se yksinelon autuus.

Katsuurassa Shinkaninmäellä edelleen kaikki hyvin. Terveisiä tutuille!

Kuva Katsuuran syysjuhlasta, jota vietettiin nelipäiväisenä viime viikonlopun ympärillä.

Lomajuttuja, osa kaksi

Nähtävästi blogikirjoitusten vaikein osa on keksiä otsikko.
Taas on vierähtänyt pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta. Koulukuulumisia ei ole tänä aikana merkittävästi tapahtunut, mutta vapaa-ajan juttuja hieman. Kesälomaa olen vietellyt laiskanlaisesti. Viikonloppuisin kesätöitä uima-altaan reunalla lapsia vahtien. Arkipäivisin joutenoloa.

Viime viikolla kotikyläni kaverit saapuivat Tokioon viikoksi. Viikko menikin todella nopeasti Tokion ja lähialueiden paikkoja kierrellessä: Tokion perinteiset turistinähtävyydet, päivän retki Tokion liepeillä sijaitsevalle Takao-vuorelle ja yksi päivä Yokohamassa. Koko viikon oli lämmintä, päivisin noin 33-35 astetta, joten ei onneksi tarvinut palella. Viikko meni kuin siivillä, mutta olipahan mukavaa. Ja kiva oli puhua suomea monta päivää putkeen ja kuulla kavereiden kuulumisia. Ja sen huomasin, että ei välttämättä kannata viimeisenä iltana mennä laulamaan karaokea, jos aamulla on aikainen herätys lennolle...

Kuvia lomaviikosta voi vakoilla tutusta osoitteesta: flickr.com/youkaine

Kesälomaa taitaa olla parisen viikkoa jäljellä. Sitten alkaa syyslukukauden orientoiva osuus, eli meidän tapauksessa se taitaa tarkoittaa kevään tapaan paria japanintuntia päivässä. Syyskuun lopulla alkaa opiskelu jälleen normaalisti. Silloin myös kendoharjoitukset palanevat normaaliin aikatauluun. Tällä viikolla opiskelijat aloittivat harjoittelun, mutta harjoituksissa ei vielä kaikki käy, johtuen lomakaudesta. Kesätöitä on jäljellä enää kolme päivää, joten pitää ottaa lopputilistä jokunen tonni sivuun uusia shinaita varten.


Ai niin! Katsuurassa oli pari viikkoa sitten ilotulitus. Tulin töistä junalla ja Katsuuran asema oli kuin suurikin asema, kun koko täysi juna tyhjeni Katsuurassa. Paljon ihmisiä oli katsomassa ilotulitusta, mutta oli se kyllä näkemisen arvoinenkin. Ilotulitus kesti pienine taukoineen kokonaisuudessaan tunnin. Raketit olivat astetta näyttävämpiä kuin mitä Suomessa käytetään. Aluksi herätti pientä ihmetystä ja huolta, kun ihmiset ampuvat kesälläkin raketteja. Mutta ilotulitteiden käyttö lienee täällä vastuullisempaa kuin mitä se on Suomessa. Täällä raketit taitavat olla turvallisempia, koska ihmiset uskaltavat ampua niitä selvin päin?
Kuvia ilotulituksesta löytyy myös Flickeristä.

Terveisiä!

Terveisiä kesälomalta

Anteeksi! Edellisestä kirjoituksesta on aikaa. Kesäloma on pitänyt kiireisenä. Kesäloma alkoi pari viikkoa sitte, mutta silti alkupäivinä oli muutamia oppitunteja. Enää ei oppitunteja ole, nyt aika onkin sitten mennyt lähinnä laiskotellessa. Sain kesätöitä, mikä on mukavaa.

Kendoseura pitää taukoa harjoituksista lähes koko elokuun, joten miekkailujuttuja ei nyt juurikaan ole. Ennen kesälomaa alkoi olla kuumia kelejä, salissa noin 30 astetta. Lämpötilan takia harjoitukset olivat hieman lyhyempiä: alkuun noin 5 minuuttia kirikaeshia, noin 45 minuutin jikeigo, ja lopuksi kirikaeshi.

Kesälomalla on ollut mahdollisuus käydä turistireissuilla. Bekkaseiryhmän kanssa kävimme retkellä Kamakurassa katsomassa temppeleitä ja isoa Buddhan patsasta. Kiotossa kävin kolmen päivän retkellä. Kylläpä olikin hieno kaupunki. Paljon vanhoja juttuja. Suuret puurakennukset olivat vaikuttavia ja maisemat kauniita. Suosittelen. Ja Narassakin kävin, peuroja oli kiva katsella. Valokuvia Kiotosta ja Narasta voi katsella tästä linkistä.

Sää täällä on aika mukava, lämmintä riittää. Jo pelkkä blogin kirjoittaminen on hiostavaa. Onneksi omissa huoneissa on ilmastoinnit, muuten voisi olla hieman hankala nukkua. Nyt pitää vaan iloita ja olla tyytyväinen lämpimistä ilmoista, koska olen varma, että talvella tulen palelemaan täällä. Joten nyt Youtubesta Kesän lapsi soimaan!

ps. Meinasin unohtaa! International Budo Universityn haku ensi vuoden erikoisohjelmaan on alkanut! Omien kokemuksien perusteella voin ehdottomasti suositella, mikäli Japani ja kendo kiinnostaa. Vuoden kendoloma Japanissa on aika kiva! Lisätietoja koulun sivuilta: http://www.budo-u.ac.jp

Ilmoja pitelee

Nimittäin lämpimiä kelejä. Sadekausi on ohi ja kelit kuumia. Aamuisin on jo lähelle kolmeakymmentä ja päivällä vähän enemmän. Kolmen kuukauden aikana en ole nähnyt montaakaan lämpömittaria täällä, joten aion törsätä ja ostaa oman mittarin. Sää täällä on kuitenkin hiostava ja lämmin. Ulkomaiset bekkaseit ja paikalliset valittelevet kuumuutta, mutta mukavan lämmin täällä on. Lupasin itselleni vuosia sitten eräänä talvena hytistessäni, etten valita kesän helteistä. Enkä niin aio tehdä, ei lämmin luita riko.

Ilmankosteus on välillä ollut niin korkealla, että vesihöyrypilvet lipuu ikkunan ohi. Kendosalin lattia on normaalisti liukas, mutta joskus kosteus tekee sen tahmeaksi. Tahmea lattia on jopa huonompi kuin liukas. Pelottaa, että saan katkaistua varpaan, kun tahmealla lattialla töpöttää menemään.

Vielä vajaa pari viikkoa kesälomaan, samalla alkaa myös tauko harjoituksissa. Kesäloma loppuu syyskuun alussa, mutta opetus taitaa alkaa joskus syyskuun loppupuolella. Pari kesälomaretkeä on suunnitelmissa. Tarkoituksena on myös yrittää löytää kesätöitä turvaamaan taloutta.


Viikonloppuna kävin Naritan kaupungin juhlassa, gion matsurissa. Päivä oli todella kuuma. Siellä oli paljon ihmisiä ja hämmästyttävän paljon poliiseja. Oli hauskaa.
Kuvia voi katsella täällä.