Nyt kevätlomalla on ollut aikaa käydä eri paikoissa, tässä matkaraportteja. Olen onnekas, sillä olen löytänyt kaverin, jonka kanssa olen käynyt retkillä eri puolilla Japania. Matkoista ei oikein voi puhua, mutta retkistä kylläkin. Paikallisen kaverin kanssa matkustaminen on paljon antoisampaa kuin pelkästään omin päin. Japanilaisesta kulttuurista oppii paljon enemmän, kun on kulkee japanilaisen kanssa. Tietenkin on myös helpompaa matkustaa, kun joku osaa puhua sujuvaa japania. Lisäksi, kaverini on hoitanut matkajärjestelyt, joten minä olen päässyt helpommalla. Eihän se minun kielitaidoilla oikein onnistuisi, tai olisi ainakin hyvin hankalaa.
Helmikuun lopussa suuntasimme länsirannikkolle, kohti Kanazawan kaupunkia ja kuuluisaa Shirakawan kylää, joka on maailmanperintökohde. Bussissa istumista riitti, sillä automatkailu Japanissa ei ole aivan yhtä nopeaa kuin mitä se on Suomen tyhjillä teillä. Ja olihan siinä välissä vielä Japanin Alpit, jotka aiheuttavat pientä kiemurtelua reittiin. Katsuura oli lähtiessäni mukavan keväisessä säässä, aurinko paistoi ja lämpöäkin taisi olla lähelle kymmenen astetta. Kuitenkaan Tokiosta ei tarvinut kauaakaan ajaa kohti sisämaata, kun alkoi olemaan merkkejä lumesta ja jäästä. Maisemista huolimatta nukuin suurimman osan ajasta. Yllätys olikin suuri, kun pysähdyimme levähdysalueelle Gifun prefektuurin vuorten keskellä ja heräsin bussissa. Lunta oli ainakin metrin verran ja lisää satoi koko ajan. Loppuillasta pääsimme vihdoin länsirannikolla sijaitsevaan Kanazawaan, jossa tietenkin satoi vettä. Siellä ei juurikaan lunta ollut. Kanazawassa tapasimme siellä opiskelevan suomalaiskendokan, joka kertoi Kanazawassa satavan lähes aina. "Eväät voit unohtaa kotiin, mutta älä unohda sateenvarjoa", kuuluvat sanovan siellä.
Kanazawassa vietetyn yön jälkeen suuntasimme Shirakawan kylään. Se olikin aika suosittu turistien keskuudessa. Kylä on kaunis, täynnä vanhoja olkikattoisia taloja, jotka illan hämärässä on valaistuja. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa odottaa pimeään asti, joten valaistut talot jäivät näkemättä. Näkymää heikensi myös kova lumisade. Lunta satoi vuorilla koko ajan siellä ollessamme, ja sitä lunta todellakin oli paljon! Maisemat olivat kauniita, mutta valitettavasti Shirakawa ei ollut aivan niin hieno nähtävyys kuin olin sen kuvitellut olevan. Shirakawasta paluu Tokioon kesti monta tuntia, mutta kuitenkin onnistuin palaamaan kotiin asti. Välillä kotiin palaaminen on vaikeaa, koska Katsuuraan liikennöiviä junia kulkee harvakseltaan, ja se viimeinenkin juna lähtee kohti Katsuuraa jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Siitä syystä olen muutaman kerran joutunut turvautumaan kapselihotelliin Chiban kaupungissa.
Maisemia vuorten keskellä
Shirakawa
Helmikuun viimeisenä päivänä suosittu Tokyo Jihen -yhtye piti viimeisen konserttinsa Tokyo Budokanilla. Konsertti lähetettiin suorana lähetyksenä elokuvateattereihin ympäri Japania. Me kävimme katsomassa keikan elokuvateatterissa, konsertti oli hyvä. Harmi vain, että tällä kertaa myöhästyin junasta. Tällä kertaa en mennytkään kapseliin yöksi, vaan nettikahvilaan. Myöhemmin valinta hieman kadutti. Välillä tuntuu, että japanilaisten tietokoneiden näppäimistön käyttöön tarvitaan noitatohtori, joskus ne kun tuntuvat elävän oman mielensä mukaan. Siinä tietokonetta manaten ja netissä surffaillessani myös talo alkoi heilua, selvästi tuntuva maanjäristys pitkästä aikaa. Minun asteikollani se tuntui kohtalaisen voimakkaalta, joten kuuntelin aiheuttiko se muissa asiakkaissa mitään toimenpiteitä. Ei, surffailu jatkui normaalisti, siispä en itsekään ollut siitä huolissani. Voimakkuudeltaan se taisi olla vitosen tuntumassa. Suomessahan on ollut pieniä maanjäristyksiä Kouvolassa, lähellä kotiani. Olen lukenut ihmisten kirjoituksia niistä pienistä järistyksistä ja täältä katsoen se vaikuttaa hauskalta, kun ihmiset vouhottavat maanjäristyksistä, joiden havaitsemiseen tarvitaan mittalaitteet.
Mutta, nettisurffailu oli siis hankalaa, joten yritin nukkua tietokonekopin lepotuolissa. Tämä nettikahvila olikin normaalia viileämpi, joten jopa takki päälläkin torkkuminen oli huononlaista. Parin tunnin kehnojen tirsojen jälkeen aamun ensimmäisellä junalla kohti kotia. Olen huono nukkumaan junassa, mutta silloin se ei tuottanut ongelmia. Onnistuin kuitenkin puolimatkassa vaihtamaan junaa, kuten pitikin, mutta sen jälkeen nukahdin. Voi sitä tunnetta, kun heräsin junassa ja huomasin nukkuneeni oman asemani yli. Heräsin juuri sillä seuraavalla asemalla, tietenkin vielä niin, että juna on juuri lähdössä eteenpäin. Eihän siinä auttanut kuin huokaista syvään ja todeta: "onhan minulla aikaa, kellohan ei ole vasta kuin kuusi aamulla". Olikin onni, että heti seuraavalla asemalla vastakkaiseen suuntaan menevä juna pysähtyi asemalle samaan aikaan ja minä vielä onnistuin vaihtamaan oikeaan junaan. Onnekasta sinänsä, koska Katsuuran nurkilla junat kulkevat vain kerran tunnissa. Olikin mukava kallistaa päänsä seitsemältä aamulla omaan tyynyyn ja käydä yöunille.
Maaliskuun alussa ystävälläni oli kolmepäiväinen viikonloppuvapaa. Viikonlopun viettäminen kotona olisi ollut tuhlaamista, joten hänen piti kiireellä tehdä jonkunlainen matkasuunnitelma viikonlopun varalle. Koska minulle kaikki paikat Japanissa on mielenkiintoisia, totesin "mihin vaan", enkä osannut enempää auttaa suunnittelussa. Torstaina sain viestin "sinun seikkailusi alkaa tänään klo 23 Shinjukusta!", eikä mitään muuta lisätietoa. Minulla ei ollut matkakohteesta mitään aavistusta. Sen verran tiesin, että lähdemme yöbussilla, joten ainakin Hokkaido ja Okinawa olivat poissa laskuista. Siispä illalla Shinjukuun ja bussiin nukkumaan. Bussi olikin mielenkiintoinen, tehty yömatkustamista ja nukkumista varten. Penkkit olivat erillään ja soveltuivat hyvin nukkumiseen. Paitsi, että tila oli hieman liian pieni jopa normaalikokoisille miehille... Koska bussikuskikin oli ihminen, pysähdyimme keskellä yötä huoltoasemalle, jossa lämpötila oli pakkasen puolella. Järkytys oli valtava, kun tajusin pysäköintialueella parkissa olevan sata rekkaa, joiden kuljettavat nukkuivat autot käynnissä. Tulkaa joku myymään lisälämmittimiä tänne, ettei tarvi rekkoja tyhjäkäyttää!
Bussimatka päättyi aamulla, eikä minulla edelleenkään ollut tietoa mistä heräsin. Perillä kuitenkin valkeni, että kyseessä oli Tsun kaupunki Mien prefektuurissa. Olimme suuntaamassa kohti Ise jingua. Isen kaupungin pyhäköitä, jotka tunnetaan Japanissa myös yksinkertaisesti nimellä jingu (pyhäkkö), pidetään Japanin tärkeimpänä temppelinä. Niiden historia ulottuu noin 2000 vuoden taakse. Rakennukset ja sillat rakennetaan uudestaan joka 20. vuosi, jolloin ne pysyvät ikuisesti uusina. Vaikka minulle shintolaisuus ja buddhalaisuus on jokseenkin vieraita, olivat temppelit ja niiden ympäristö hyvin kaunis. Japanilaisille Isen temppelit lukeutuvat kohteisiin, joissa pitää vierailla ainakin kerran elämässä.
Eräs alueen rakennuksista. Vieressä tyhjä tila, johon uusi rakennus rakennetaan ja viereinen puretaan. Paikkaa vuorotellaan 20 vuoden välein.
Isen kaupungissa suuntasimme junalla Nagoyaan, jossa vietimme kaksi päivää. Nagoya, ihan kiva, mutta jotenkin kaupungista jäi hieman sellainen pienen kaupungin vaikutelma. Olikin yllätys, kun jälkeen päin tarkastin kaupungin väkiluvun, hieman vajaa 3 miljoonaa. Nagoyan linna oli mukava nähtävyys, vaikka se - kuten monet muutkin linnat Japanissa - on rakennettu uudelleen tuhoutumisen jälkeen. Nyt betonilinnassa oli kaikki mistä entisajan linnanherra on vain voinut kuvitella, hissistä lähtien. Nagoyassa oli kauniita puistoja ja kukkivia aprikoosipuita, kirsikkapuut eivät kukkineet vielä. Nagoyan ruoat ovat maustetumpia ja hieman vahvemman makuisia verrattuna Kanton, eli Tokion ja sen ympäristön ruokiin.
Shirotori-puisto Nagoyassa
Nagoya
Nagoyasta palasimme Tokioon taas juuri sopivasti niin, että onnistuin saamaan sen viimeisen junan minuuttia ennen lähtöä. Tokion rautatieasemalla ei junan vaihto onnistu ihan niin nopeasti kuin Katsuurassa, se on aika iso. Viikonloppu meni nopeasti.
Enää ei opiskeluaikana ehdi suuresti matkustelemaan, sillä valmistumisjuhla on neljän päivän päästä.
Melkein unohdin! Katsuurassa oli myös perinteinen japanilainen festivaali, hinamatsuri, näyttävästi esillä. Pieniä nukkeja oli joka paikassa. Kaupungin keskellä sijaitsevan pyhäkön pitkät rappuset olivat täynnä nukkeja ja koristeita. Katsuuran nuket taitavat olla tunnettu nähtävyys, sillä paikalla oli paljon muualta saapuneita japanilaisia katselemassa nukkeja ja koristeita.
Lisää kuvia:
Shirakawa
Ise jingu
Nagoya
Katsuuran nuket
