lauantai 23. toukokuuta 2015

Kendomaajoukkue esittäytyy, henkilökuvassa Akseli Korhonen

Suomen kendomaajoukkue kokoontuu paraillaan Japanin Tsukubaan aloittaakseen viimeistelyleirin ennen ensi viikonlopun MM-kisoja. Sillä välin maajoukkueen jäsenten esittelyt jatkuvat Tengu-blogissa Akseli Korhosen henkilökuvalla!


Tehtävä maajoukkueringissä: Setäosasto

Milloin aloitit kendon: 2000

Eka vuosi maajoukkueringissä: 2005


Koko nimi: Akseli Lauri Tapio Korhonen

Syntymäaika: 14.12.1984

Syntymäpaikka: Helsinki

Koti tällä hetkellä: Soul, Etelä-Korea

Pituus ja paino: 179 cm, 86 kg


Suosikki-shinai: Tozando Anjin

Suosikki-bogu: Vielä hankkimatta

Kisamenestys: Kyu-cup joukkuekultaa 2001, EM-hopea yksilöissä 2010


Suosikki-waza: Mori

Suosikkileiri/-kisat: Tietysti maailmanmestaruuskisat

Leiri-/kisapäiviä vuodessa: Muutama viikonloppu


Musiikimaku: Outlaw country

Muut harrastukset: Suunnistus, lumilautailu


Miksi aloitit kendon: En muista enää

Parasta kendossa: Se että lajia voi kukin harrastaa omista lähtökohdistaan ja että se tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden kehittyä paremmaksi.


Esikuvasi, kenestä otat mallia: Esikuvia on monia, mutta mielestäni on tärkeää ottaa mallia kunkin parhaista puolista, oli se sitten asenne treenaukseen, jokin tekninen kikka tai vaikka opetusmetodi. Tässä mielessä malliksi kelpaa tosi moni eikä opiskelumateriaali hevin lopu.


Mitä haluaisit sanoa juuri kendon aloittaneelle: Tervetuloa mukaan!

Viimeiset sanat: Fighting!

HUOM. Kendon MM-kisoja voi seurata livenä netistä, lisätietoja Suomen Kendoliiton Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/FinnishKendoAssociation

perjantai 22. toukokuuta 2015

Meisselit ovat valmiina!

Tengu-blogi haastatteli Suomen miesten kendomaajoukkueen kapteenia Otto Seppästä. Millä mielellä miesten maajoukkue on MM-kisoihin lähdössä?
"Erittäin hyvällä mielellä! Miesten joukkue (#Meisselit) harjoittelee tällä hetkellä melko tiiviisti Helsingissä. Alkuvuoden rinkileireillä tehtiin töitä kovalla tahdilla, mutta tästä huolimatta tai tämän johdosta harjoittelussa oli hauska ja joukkuehenkeä nostattava meininki. Joukkue on hyvin hitsautunut yhteen näissä harjoitusviikonlopuissa sekä viikoittaisissa rinkitreeneissä. Puolan kuuden maan turnaus oli myös hyvää harjoitusta joukkueotteluun, vaikka tulokset olivatkin tänä vuonna vaatimattomia. Turnauksesta jäi kuitenkin käteen selkeät kehityskohteet joukkueen otteluihin sekä motivaatiota parantaa suoritusta MM-kisakentillä."

Olet miesten kendomaajoukkueen kapteenina nyt ensimmäistä kautta. Miten suhtaudut pestiin?
"Kapteenin asemasta johtuen vastuu toiminnasta on lisääntynyt hieman, mutta tein jo viime kaudella paljon töitä ringin eteen ja vedin maajoukkueen harjoituksia, joten ihan kylmiltäni en aloittanut. Suurin muutos on, että henkilökohtaisen harjoittelun lisäksi huomaan kiinnittäväni paljon huomiota muiden joukkueen jäsenten suorituksiin ja jaksamiseen. Olen ollut maajoukkueessa Helsingin EM-kisakaudelta 2007-2008 lähtien ja päässyt seuraamaan kahden edellisen kapteenin toimia. Heidän toimintatavoistaan olen pyrkinyt ottamaan kaiken irti ja lisännyt mukaan itselleni luonnollisen toiminnan. Konkreettisesti olen pyrkinyt johtamaan joukkuetta hyvällä esimerkillä harjoituksissa ja shiaissa."

Miesten joukkueessa on tosiaan sekä vanhojen kisakonkareiden kokemusta että nuorempien intoa. Miten luonnehtisit joukkueen jäsenten erityisvahvuuksia?
"Kokeneemmasta kaartista mukana ovat Akseli Korhonen ja Joakim Bremer, joiden otteita olen seurannut vuosien ajan kisoissa ja harjoituksissa. Kokemuksensa ansiosta heiltä voin odottaa varmoja suorituksia kisapäivinä. Akseli on ollut maajoukkueen jäsen minuakin pidempään ja todellinen luotto-ottelija. Toivon hänen saavan paljon irti harjoittelustaan Koreassa ja tuomaan kaiken oppimansa joukkueen valmistautumiseen Japaniin. Joakim on tukena kotimaan harjoituksissa ja ainoa jodan-ottelija tämän vuoden joukkueessa. Harjoitusten kannalta tämä on todella välttämätöntä, ettei tarvitse mennä Nippon Budokanille harjoittelemaan ipponin tekemistä jodan-no-kamaehin. Pelkkänä maalina Joakim ei tosin tyydy olemaan, vaan tarvittaessa lyö takaisinkin.

Viime kevään EM-kisojen parhaan suorituksen teki ehdottomasti Alexey Ganzhinov taistelemalla yksilökilpailuissa kahdeksan parhaan joukkoon. Mitaliottelukaan ei ollut kaukana, joten häneltä odotan samanlaisen kisaliekin syttymistä tänäkin keväänä ja harjoituksissa on ollut lupaavia merkkejä. Joonas Nissiselle pieni tauko maajoukkuehommista on tainnut olla eduksi: mies on palannut täynnä intoa ja harjoittelee kovaa muun joukkueen kanssa. Treeneissä ja otteluissa Joonaksen asenne on periksiantamaton, jonka olen itsekin "joutunut" kokemaan useamman kerran. Joukkueen uusin jäsen Heikka Valja on vasta kaksinkertainen yksilöiden Suomen mestari, joten ehkä oli aikakin saada hänet mukaan arvokisoihin. Viime vuonna hän oli joukkueessa voittamassa viiden maan turnausta, joten toivon näiden kisojen hyvien otteluiden jatkuvan tänäkin keväänä. Puolan kuuden maan turnauksessa Akselia tuurasi Alex Vidqvist, joka on ollut edustamassa maajoukkuetta aiemminkin. Alexin otteluissa näkyy taistelutahto ja hän pystyy todella haastamaan kokeneempiakin vastustajia."

Miten MM-kisoihin valmistautumisen loppuvaihe nyt helmi-toukokuussa on sujunut?
"Kevääseen on kuulunut useita harjoituksia, otteluita sekä leirejä. Maaliskuussa flunssakausi haittasi joukkueen toimintaa melko voimakkaasti, mutta tämän jälkeen treenirytmi on normalisoitunut ja muilta loukkaantumisilta on säästytty. Viimeisessä rinkitapaamisessa oli todella innostunut meininki ja joukkueen kisakunto alkaa olla hiottu. Ennen kisoja joukkue harjoittelee kolme päivää Tsukuban yliopistossa, jolloin pyritään hyvän ja rennon kisatunnelman rakentamiseen. Henkilökohtaisesti olen odottanut näitä kisoja jo pari vuotta ja nyt kisojen ollessa näin lähellä tunnelmat ovat hieman epätodelliset. Kaikki japanilaisetkaan eivät pääse koskaan ottelemaan Nippon Budokanin kentillä, joten kyseessä on ehdottomasti ainutlaatuinen kokemus. Vaikea kuvitella mitään hetkeä maajoukkueuralla, joka voisi jäädä paremmin muistoihin."

HUOM. Kendon MM-kisoja voi seurata livenä netistä, lisätietoja Suomen Kendoliiton Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/FinnishKendoAssociation

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kendomaajoukkue esittäytyy, henkilökuvassa Joakim Bremer

Kendon MM-kisoihin Japaniin matkaavan maajoukkueen jäsenten esittely jatkuu. Seuraavana henkilökuvassa Joakim Bremer!


Tehtävä maajoukkueringissä: Pelata kendoa ja aiheuttaa hämmennystä vissiin

Milloin aloitit kendon: Syksyllä 2006 taisin aloittaa

Eka vuosi maajoukkueringissä: 2008

Koko nimi: Joakim Bremer

Syntymäaika: 22.7.1988

Syntymäpaikka: Helsinki

Koti tällä hetkellä: Helsinki

Pituus ja paino: 182 cm ja 95 kg

Suosikki-shinai: Paksukahvanen dobari, jossa todella pitkä kahva

Suosikki-bogu: Tämän hetkinen AJB Orion Limited Edition


Kisamenestys:
Kyu Cupin voitto 2007 Yksilöt & Joukkue (5 miestä tai 400 kg THE DREAM!)
Joukkue voitto Stockholm Kendo Openissa
Pari yksilö SM-kisojen hopeaa
Pari Dan Cup hopeaa
Pronssia kaikennäköisessä häröpallokisoissa (6 nations, yksilö SM, Dan Cup)
#1 Kaveri cupin voitto! Autobots, ROLL OUT!

Suosikki-waza: Morote Kote

Suosikkileiri/-kisat: MM-kisat & vuosi IBU:ssa

Leiri-/kisapäiviä vuodessa: Tuleehan noita


Musamaku: Melkein kaikki metalli menee ja tietenkin gangsta rap. GG Allin on kans kovaa kamaa.

Muut harrastukset: Rällästys ja muutenvaankäkäily

Miksi aloitit kendon: Lopetin lätkän, bulkkasin himassa ja kaveri ehdotti että käydäänkö kokeilemassa tämmöstä!


Parasta kendossa: Verkostoituminen mitä kummallisempien ihmisten kanssa ja kansainväliset kilpailut

Esikuvasi, kenestä otat mallia: Kendollisesti tykkäsin kyllä Kenji Shodaista, mutta kendon ulkopuolella.. hmm.. vaikee sanoa.

Mitä haluaisit sanoa juuri kendon aloittaneelle: Bogu päälle ja salille mars, nautitaan keikosta ja tulkaa hakemaan jikkarissa ni lyön teitä

Viimeiset sanat: Ei kait tässä, törmäillään leireillä!

Kendon MM-kisat järjestetään Tokiossa Nippon Budokanin legendaarisella otteluareenalla toukokuun lopussa 29.-31.5.2015. MM-kisojen viralliset kotisivut löytyvät osoitteesta www.16wkc.jp

HUOM. Kendon MM-kisoja voi seurata livenä netistä, lisätietoja Suomen Kendoliiton Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/FinnishKendoAssociation

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Henkilökuvassa Helene Vanninen

Kendon MM-kisat lähestyvät, joten julkaisemme Tengu-blogissa lähiviikkojen aikana henkilökuvat Suomen maajoukkueringin jäsenistä. Ensimmäisenä vuorossa on Helene Vanninen!


Tehtävä maajoukkueringissä: Suomen naisten kendomaajoukkueen varakapteeni (4.paikka)

Milloin aloitit kendon: Keväällä 2004

Eka vuosi maajoukkueringissä: 2006, ensimmäinen esiintyminen Lissabonin EM-kisoissa 2007.

Koko nimi: Helene Elisa Vanninen

Syntymäaika: 7.4.1989

Syntymäpaikka: Kuopio

Koti tällä hetkellä: Kuopio

Pituus ja paino: 164 cm ja heavy weight ;)

Suosikki-shinai: 38" dobari, ihannepaino 450 g

Suosikki-bogu: Oma bogu, jossa spesiaalina menissä men-ganen ylhäältä ensimmäinen rako levennetty, jotta yläkiinnitys olisi vaivattomampi solmia.

Kisamenestys: EM-kisoissa paras tulos 2008 naisten joukkuepronssi. Naisten suomenmestaruudet vuosina 2012, 2013 ja 2014. Dan-Cupin naisten sarjan voitot vuosina 2013 ja 2014. Stockholm Kendo Openin naisten sarjasta hopeaa vuonna 2013. Lisäksi useita pronssisijoituksia naisten sarjoista ja yleisistä sarjoista Suomessa, sekä SKO:ssa ja 5. maan turnauksessa.


Suosikki-waza: Suriage-men, gyaku do :)

Suosikkileiri/-kisat: Arvokisoissa on aina kova taso ja paineet, minkä vuoksi ne on pakko rankata ykkösiksi. Oman maan edustaminen on kunniatehtävä, josta saa aina oman puhtinsa tekemiseen.

Leiri-/kisapäiviä vuodessa: Paljon.

Muut harrastukset: Brasilialainen Jiu-Jutsu.

Miksi aloitit kendon: Kendoon oli helppo tulla mukaan, laji oli vauhdikas mutta silti turvallinen.

Parasta kendossa: Vauhti, kamppaileminen ja se, että voi harjoitella kenen kanssa tahansa ikään, kokoon, sukupuoleen tai muuhun tekijään katsomatta.

Esikuvasi, kenestä otat mallia: Ensimmäinen kapteenini, Heini Korhonen os. Inkinen (kendo 5.dan), on aina ollut minulle esikuva. Vaikka Heinin määrätietoisuus olikin aluksi hieman pelottavaa, olen aina saanut häneltä kannustusta ja neuvoa kendo- ja muussakin elämässä. Heinistä oli helppo ottaa mallia, kun ruumiinrakennekin on aika samanlainen.

Mitä haluaisit sanoa juuri kendon aloittaneelle: Hieno valinta! Kendo on huippu laji, joka antaa paljon, mutta mitä enemmän sitä tekee, sitä vaikeammaksi se tulee! Älä anna sen lannistaa, sillä ne harvenevat ahaa -hetket ovatkin sitten kaiken vaivan arvoisia. Kannattaa ehdottomasti rohkaistua kokeilemaan kilpailemista, siinä taidot joutuvat aivan erilaiselle koetukselle (kiksitkin ovat paremmat ;))

HUOM. Kendon MM-kisoja voi seurata livenä netistä, lisätietoja Suomen Kendoliiton Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/FinnishKendoAssociation

lauantai 16. toukokuuta 2015

Naisten kendomaajoukkue valmistautuu MM-kisoihin

Kendon MM-kisojen alkuun on enää pari viikkoa! Tengu-blogi haastatteli helmikuussa Suomen naisten kendomaajoukkueen kapteenia Emilia Jokista (os. Vuorinen).

Emilialla on takanaan pitkä kendoura - hän graduoi juuri kendon 5.danin helmikuun alussa Brysselissä ja on toiminut pitkään mm. Helsingin kendoseuran KKTI ry:n puheenjohtajana ja Suomen kendoliiton hallituksessa, joten hän on päässyt seuraamaan suomalaisen kendon kehitystä aitiopaikalta viimeiset 10-15 vuotta.

Millaisena näet Suomen naisten maajoukkueen tilanteen ja menestymismahdollisuudet tulevissa MM-kisoissa?
"Aivan ensimmäiseksi täytyy olla realisti. Japani on edelleen ainoa maa, joka voi lähettää kisoihin ammatikseen kendoa tekeviä henkilöitä. Kilpailu on oikeasti kovaa ja mitalisijat jäävät siksi MM-tasolla monelle amatöörijoukkueelle haaveeksi. Ne, joilla on saumaa mitaleihin, ovat tehneet kovan työn päästäkseen sinne, missä he ovat.

Näen asian niin, että Suomen naisten joukkue on vasta kehittymässä joukkueena. Euroopassa monen maan naisten maajoukkueessa on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja taso on noussut moninkertaisesti siitä, mitä se oli vielä noin 10 vuotta sitten. Siellä on nyt paljon nuoria naisia, jotka ovat kasvaneet kendon parissa ja tehneet sitä aivan pikkulapsesta saakka. Se näkyy mm. teknisissä ja fyysisissä taidoissa. On aivan eri asia opetella fyysinen taito aikuisiällä kuin saada siihen perusta lapsesta lähtien. Suomessa odotamme vielä sitä sukupolvea, joka olisi aivan lapsesta saakka kuluttanut dojon lattiaa ja jatkanut harrastustaan aikuisiälle. Italian MM-kisoissa oli vuonna 2012 havaittavissa hyvin selkeä tasoero Japanin ja kaikkien muiden maiden välillä niin miehissä kuin naisissa. Miehissä tämä ero on kaventunut paljon enemmän, vaikka se on edelleen olemassa.

Kuluneen syksyn ja talven mittaan järjestetyillä maajoukkueen viikonloppuleireillä naisten joukkueen vire on ollut kovin vaihtelevaista. Edistymistä on toki saavutettu kevättä kohti tullessa, kaikilla on ollut hyvä draivi päällä ja pisteitä on harjoitusotteluissa tullut aivan eri tyyliin kuin alkusyksystä. Toiveena onkin, että pystymme pitämään homman koko kevään ajan nousujohteisena. Tätä haastattelua tehtäessä kisoihin on vielä neljä kuukautta aikaa ja siinä ajassa voi tapahtua paljon - niin hyvässä kuin pahassa."

Millaisiin asioihin maajoukkueen MM-kisoihin valmistautumisessa on panostettu?
"Suomalainen vaatimattomuus on eräs asia, joka on puhututtanut maajoukkueen sisällä. Sitähän on tarjottu viime vuosina selitykseksi kaikenlaisiin asioihin. Vaikkapa siihen, miksi suomalaiset eivät osaa markkinoida omaa osaamistaan yritysmaailmassa. Sama klisee on toistunut usein urheilujournalismin puolella, kun puhutaan suomalaisten urheilijoiden saavutuksista.

Itse olen valmis allekirjoittamaan tällaisen kansallisen ominaisuuden olemassaolon katseltuani maajoukkuetoimintaa viimeiset 13 vuotta. Se näkyy meillä kendo-ottelussa siinä, että pisteitä ei merkata riittävän selkeästi, että kiai tuppaa olemaan vaisu ja että lyöntipaikkoja ei aina haeta riittävän rohkeasti, vaikka henkilön taidot muuten olisivat hyvät. Tähän pätee toinen vanha ja kulunut lausahdus: Jos ei pelaa, ei voi voittaa.
Maajoukkueen valmentautumisessa on lähdetty hakemaan sitä röyhkeyttä, jota kyllä kaikista löytyy kaivamalla, mutta se ei tule automaattisesti selkärangasta.

Positiiviset mielikuvat ja luottamus omaan tekemiseen ovat toinen asia, jota on painotettu entistä enemmän. Totta on, että MM-kisoihin on lähdetty meiltä Suomesta aina vaatimattomammin ennakko-odotuksin kuin EM-kisoihin, "koska siellä ovat Japani ja Korea vastassa". Toki ne ovat kovia luita niin miesten kuin naisten sarjoissa, mutten usko, että yhtään mitalia on näissä kisoissa koskaan voitettu vahingossa tai yllättäen. Kyllä jokaisella mitalistilla on ollut tavoitteena mitalisija, ei mikään vähäisempi.

Tätä luottamusta omaan tekemiseen on pyritty rakentamaan maajoukkueen harjoituksissa. Toivomme, että tätä pyrkimystä tukisi koko suomalainen kendoyhteisö. Olen ollut havaitsevinani, että me emme ole kriittisiä itseämme kohtaan vain joukkueena, vaan sitä kritiikkiä tulee myös hyvin helposti joukkueen ulkopuolelta - niin vanhoilta joukkueveteraaneilta kuin myös sellaisilta, jotka eivät ole itse koskaan kansainvälisissä kisoissa otelleet.

Melko tuoreena äitinä haluaisin siteerata Hillary Clintonia: Lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylää. Sama pätee joukkueen kasvattamiseen. Siihenkin tarvitaan koko yhteisöä, sen tukea ja myötämielisyyttä. Itseäni on aina sapettanut urheilujournalismissa se tapa, jolla voitto on aina "meidän, koko Suomen voitto", mutta tappio tai vastoinkäyminen on ihan vain sen yksittäisen urheilijan omaa osaamattomuutta."

Entä millaiset mahdollisuudet koet Suomen maajoukkuenaisilla olevan yksilösarjassa?
"Yksilösarjassa MM-kisojen taso on itse asiassa vielä kovempi kuin joukkuesarjassa. Aika monella maalla on hyviä yksittäisiä pelaajia, jotka ovat vahvoilla kisoissa. Sen sijaan aika monelle muulle maalle paitsi Korealle ja Japanille tuottaa ongelmia kasata viiden hengen naisten joukkuetta, jossa jokainen pelaaja olisi yhtä kovatasoinen. Naisten joukkuekisahan käytiin aikaisemmin arvokisoissa kolmen hengen joukkuein. Jos tämä käytäntö olisi edelleen voimissaan, voisivat kisat näyttää hyvin erilaiselta.

Uskaltaisin väittää, että naisten kisoissa on edelleen menestyksen kannalta suurempi merkitys (ja suurempia eroavaisuuksia) ihan perustaidoissa. Syy tälle on melko yksinkertainen. Naisharrastajia on kendossa maailmanlaajuisesti paljon vähemmän kuin miesharrastajia. Samasta syystä tasoero Japanin ja monen muun maan välillä on suuri. Perusharrastajien määrä, josta se paras huippu maajoukkueeseen seulotaan, on Japanissa merkittävästi suurempi kuin muissa maissa. Japanissa seulat ovat tiukkoja ja niitä on monta."

Kendon MM-kisat järjestetään Tokiossa Nippon Budokanin legendaarisella otteluareenalla toukokuun lopussa 29.-31.5.2015. MM-kisojen viralliset kotisivut löytyvät osoitteesta www.16wkc.jp

lauantai 24. tammikuuta 2015

Mika Kankainen - Kendoliiton uusi puheenjohtaja

Suomen Kendoliiton uusi puheenjohtaja vuodelle 2015 on Mika Kankainen Oulusta. Mikä hän on miehiään ja millainen näkemys hänellä on kendoliiton tulevaisuudesta? No se selviää tässä haastattelussa!

Miten aloitit kendon?
Aloitin kendon vuonna 1999, kun Ouluun perustettiin Oulun kendoseura Hokufuu ry liiton tuella. Olin siis mukana jo perustamisvaiheessa, vaikkakin priimusmoottorina asian suhteen toimi silloin Toni Kuure. Tulin mukaan ihan sattumalta, kun näin Tonin ilmoituksen. Etsin Ouluun muuttamisen jälkeen muutaman vuoden itselleni sopivaa lajia ja kendosta se löytyi. Alkuperäisestä porukastamme kendoa tekevät edelleen Tapio Häyrynen ja Kaj Kostiander.
Ketkä ovat esikuviasi kendossa?
Suoranaisia esikuvia minulla ei ole, mutta vaikutteita olen pyrkinyt ottamaan monelta taholta, niin kotimaasta kuin ulkomailta. Tyylillisesti haluaisin kuvitella olevani vahvan, suoran ja rehellisen kendon kannattaja. Kookkaana ja isot välitykset omaavana harrastajana kaikki ei tapahdu helposti ja joidenkin senseiden opit ja neuvot tuntuvat toki helpommin sulateltavilta kuin toisten. Myös osa senseistä on vaikuttanut minuun suuresti persoonallaan harjoitusten ulkopuolellakin, mikä on tärkeä osa pakettia. Kenties vaikuttavin tapaamani opettaja on Sakudo-sensei. Myös Iwatate-sensei, Takahashi-sensei ja Saito-sensei ovat olleet itselleni tärkeässä roolissa. Ota-sensei oli ensimmäinen ammattiopettajani ja siksi tärkeä. Hän oli siis ensimmäinen haken-sensei, jonka kanssa vietin enemmän aikaa. Ensimmäinen Japaninreissuni suuntautui myös Ota-sensein luo, missä treenasin kendoa useamman viikon. Toki olen käynyt myöhemminkin Japanissa muiden opettajian luona sekä parilla varsinaisella leirillä mm. kansainvälisellä yliopisto-opiskelijoiden leirillä vuonna 2002 ja Kitamoton leirillä vuonna 2012.
Miksi treenaat kendoa? Mitkä ovat henkilökohtaiset tavoitteesi kendossa?
Mietin tätä aina silloin tällöin ja olen tullut siihen lopputulokseen, että treenaan, koska se on mukavaa ja pidän siitä. Siis pidän kendosta ylipäänsä. Se on liikuntaa, kilpailua, mutta myös paljon enemmän mukaan lukien lajin sosiaalinen aspekti.

Tavoitteita minulla ei oman kendoni suhteen ole, muuten kuin kehittyä ja kasvaa paremmaksi kendokaksi, tai ihmiseksi. Olen aina pitänyt kendon ohjaamisesta ihan peruskurssin vetämisestä saakka eli kenties yksi jatkuva tavoite voisi olla innostaa ja auttaa muita eteenpäin kendon parissa. Hienoa toki olisi edistyä tasaiseen tahtiin ja joskus tulevaisuudessa saavuttaa esim. kendon 7.dan, mutta silti en mielestäni voi sanoa sen olevan tavoite.

Millainen ohjaajakoulutus sinulla on?
Olen suorittanut kendon ohjaajakoulutuksen I- ja II-tasot. Lisäksi aiemmin nuorempana harrastetuista lajeista löytyy ainakin yksi vastaava ohjaajakoulutus muutaman muun vastuutehtävän lisäksi.
Olet viimeksi graduoinut kendon 5.danin. Millainen prosessi se oli?
Prosessi oli sinällään helppo eli pyrin käymään treeneissä aina kun pääsin ja keskityin omassa harjoittelussa perusteisiin kenties vielä enemmän kuin ennen. Aina leireillä tarkkailin kokeneempia ja kysyin heiltä aina palautetta ja pyrin ottamaan palautteen huomioon omassa tekemisessäni. Ehkä eniten treeniä vaati kuitenkin korvienväli eli sai pidettyä itsensä kurissa ja harjoiteltua normaalisti jne.

Itse 5.danin graduoinnin tein Kitamoton leirillä 2012. Se oli hyvä ja intensiivinen treenijakso, koska graduointitilaisuus järjestettiin leirin viimeisenä päivänä. Mukavaa oli, että samaiselle leirille osallistui myös Kari Jääskeläinen, joka oli prosessissa minulla henkisenä tukena.
Oletko kilpaillut kendossa?
Kyllä, olen kilpaillut. Lähinnä kotimaassa nämä tutut kisat. Kyu-Cupissa taisi joskus vuonna miekka ja kypärä tulla hopeaa omassa sarjassa ja yksilö-SM:ssä olen myöhemmin saanut Fighting Spiritin. Ulkomailla olin yhden kerran mukana maajoukkueessa 5 Nations kilpailussa. Lisäksi yksi turnaus Bilbaossa Espanjassa tuli käytyä Sakari Jokisen ja Akseli Korhosen kanssa, jossa taisin saada yksilösarjassa pronssia, mikäli oikein muistan.

Yleisemmin kilpaileminen ei ole minun juttuni, sillä en omaa sitä palavaa halua voittaa ja lisäksi en osaa oikein pitää itseäni kilpailujen aikana terävänä esim. otteluiden välisillä tauoilla. Kilpaileminen on minulle tarpeellinen osa kendoa harjoittelua, mutta ei sen enempää.

Miten olet onnistunut tasapainottamaan kodin, työn ja harrastukset? Riittääkö päivässä tunteja?
Ei riitä ;) Harrastusten, perheen ja työn tasapainottaminen on kyllä hankalaa, ja osin siksi kenties harrastukset ja niissä käyminen ovat aika syklittäisiä. Toisinaan toinen harrastus on hieman taustalla muun elämän viedessä aikaa. Olen kuitenkin oppinut, että pitää olla itselleen sen verran armollinen, että pysyy stressi asiasta poissa. Harrastukset ovat itselle kuitenkin se henkireikä ja niiden kanssa puuhaamisen pitää olla mielekästä. Toki seuran vanhempana ja luottamustoimissa pelissä on myös tietynlainen vastuu, joka pitää ottaa huomioon.

Kendo vs. muut harrastukset on myös yksi oman pään sisäinen kamppailu. Tykkään harrastaa muutakin kuin kendoa, kuten toista minulle rakasta lajia, pyöräilyä, ja joskus se vie voiton. Tavallaan on mukava tietää kendon olevan kuitenkin aina siellä, sinne on hyvä palata.
Miten rentoudut?
Pääosin harrastuksissa, mutta parhaiten se onnistuu pitkillä pyörälenkeillä maastopoluilla, maantiellä tai sorateillä, ja erityisesti niillä joilla ei ole suunnitelmaa minne mennä tai aikataulua. Ollessani yksin kotona, rentoudun musiikkia kuunnellen. Silloin suuressa osassa ovat rituaalit vinyylilevyjen kanssa ja se itse tilanne milloin musiikkia voi kuunnella. Pääosin kuuntelen jazzia, progea ja rokkia, mutta aika kaikkiruokainen koen lopulta olevani. Lempiartistejani ovat mm. Miles Davis, Sonny Rolling, Led Zeppelin, Opeth, Ramones, Roky Ericsson, tai klassiselta puolelta säveltäjistä Brahms, tai Manuel de Falla.

Miten päädyit Oulun kendoseuran puheenjohtajaksi?
Olen aina ollut aika halukas viemään asioita eteenpäin ja olemaan aktiivinen, joten päädyin jo alussa Oulun kendoseuran hallitukseen toimien välillä myös puheenjohtajana. Aika paljon olen huolehtinut käytännön asioista ihan viime vuosiin saakka, mutta nyt olen luopunut puheenjohtajuudesta ja on uuden sukupolven aika pitää Oulussa hommat pystyssä.

Aikoinaan olin myös kendoliiton hallituksessa neljä kautta. Tuona aikana mm. autoin juniorivastaavaa Heini Korhosta jonkin verran. Muutenkin olen ollut aika aktiivinen esim. liitolle tarkeässä EKC2008-projektissa, koska on mukava olla hyödyksi.
Miten päädyit kendoliiton uudeksi puheenjohtajaksi?
Minua lähestyttiin liiton aiemman hallituksen suunnalta ja pyydettiin mukaan liiton hallitukseen. Minulla oli suunnitelmissa ojentaa Oulun seuran vastuut kokonaan eteenpäin ja samalla sain tukea parilta muulta taholta ryhtyä hommaan, ja eritoten puheenjohtajaksi. Pienen neuvottelun jälkeen kotoakin heltisi pestiin lupa, vaikka tämä tuokin hieman aiempaa enemmän pakollisia menoja kalenteriini.

Mitkä ovat kendoliiton painopisteet vuonna 2015?
Jo edellisinä vuosina käynnissä ollut maajoukkuetoiminnan kehittäminen jatkuu edelleen. Sen lisäksi kaksi tärkeintä painopistettä ovat junioritoiminta ja seuratoiminta.

Junioritoiminta kaipaa isompaa remonttia ja tarkoitus on luoda visio aiheesta ja sen tueksi työkaluja liitolle, seuroille ja ohjaajille. Tämä heijastuu siten niin leireille kuin toivottavasti harjoitteluun omissa seuroissakin mm. verkostoimalla seurojen junioreiden kanssa työtä tekeviä ohjaajia.

Seuratoiminnan suhteen tärkein kehitystarve on tällä hetkellä ehdottomasti tiedottamisessa. Kuntoon pitää saada niin liiton virallinen tiedotus, kuin myös muu viestintä jäsenille. Jäsenten on syytä tietää mitä liitto tekee ja mitkä asiat ovat ajankohtaisia. Lisäinformaatio viralliselle tiedottamiselle esim. Tengu-blogin muodossa on hyvä bonus, jota on varmasti jäsenistön toimesta kaivattu.

Toisena asiana seuratoiminnassa koen tärkeäksi edelleen yhteistyön seurojen kanssa. Kartoittaa tarpeita ja miettiä niiden toteutusta. Esim. ohjaajakoulutus on tärkeää, mutta miettiä pitää miten saamme sen toteutettua järkevällä tavalla. Liitto voisi myös tarjota seuroille apua esim. promomatskun kanssa tai mihin nyt tarvetta tuntuu ikinä olevankaan. Lyhyesti liiton on tarjottava nykyistä enemmän tukitoimintoja seuratoimintaan.
Millainen organisaatio liiton hallitus on? Millainen on oma roolisi puheenjohtajana?
Ensimmäiseksi pitää muistaa, että liiton hallitus edustaa kaikkia sen jäseniä, ja tietyllä tavalla myös seuroja. Liitto on yhtä kuin me kaikki harrastajat Suomessa. Sitä ajatusta haluaisin viedä eteenpäin eli liitto ei ole mikään kolmas osapuoli, joku joka hoitaa asioita, vaan se on me kaikki.

Puheenjohtajana pyrin tietty pitämään langat hallussa, jotta liiton hallitus olisi mahdollisimman toimintakykyinen ja pystyisi ajamaan syyskokouksessa ja seurapäivillä esitettyjä kehityskohteita eteenpäin. Henkilökohtainen tavoite on tuoda liiton toimintaa läpinäkyvämmäksi seurojen suuntaan ja lähemmäs harrastajia.

Hallituksesta vielä, että se on erittäin asiantunteva ryhmä, jossa on huomattava määrä kokemusta. Toki kaikki tämä vaaditaan toiminnan pyörittämiseen, joka vie yllättävän paljon aikaa esim. kaikki viralliset asiat muiden liittojen kanssa, maajoukkueen toiminta, yhteydet senseihin, leirit jäsenille jne. Paljon on tehtävää.

Tässä alla vielä kendoliiton vuoden 2015 hallituksen kokoonpano. Esille on siis noussut valikoituja haasteita, joihin liiton hallitus pyrkii vastaamaan. Tässä työssä me kaikki kendon, iaidon, jodon ja naginatan harrastajat voimme auttaa - liitto olemme me!

KENDOLIITON HALLITUS 2015
Puheenjohtaja: Mika Kankainen
Varapuheenjohtaja: Niko Saikkonen
Sihteeri: Emilia Jokinen
Taloudenhoitaja: Sanna Saikkonen
Jäsen- ja vakuutusvastaava: Helene Vanninen
IT-vastaava: Jukka Uusisalo
Koulutusvastaava: Markus Frey
Iaido-vastaava: Pasi Rupponen
Jodo-vastaava: Mikko Lehmusvyöry
Naginata-vastaava: Jukka Paasonen
Juniorivastaava: Jarno Redsven
Tiedotusvastaava: Aleksi Laine

Kuvien oikeudet omistavat Magnus Johansson (Skellefteå Ruotsi) ja Anne Puumala (Seinäjoki).

torstai 22. tammikuuta 2015

Lumihanki-keikoa Ruotsissa

Kendoliiton tiedotusta on päätetty tehostaa ja siihen liittyen elvytetään tämä Tengu-blogi nyt uuteen kukoistukseen! Tarkoituksena on julkaista blogissa haastatteluja ja henkilökuvia mm. kendoliiton uuden hallituksen jäsenistä ja kendon maajoukkueesta, joka paraillaan valmistautuu Japanissa toukokuussa pidettäviin MM-kisoihin.

Mutta aloitetaan ajankohtaisella aiheella. Ruotsissa järjestettiin viime viikonloppuna Skellefteå Kangeiko leiri. Laura Ylitalo Oulusta (kendo 1.dan) osallistui kyseiselle leirille ensimmäistä kertaa ja tässä haastattelussa Laura kertoo leirikokemuksistaan.
Skellefteå Kangeiko leirin erikoisuus on lumihanki-keiko. Millaista se oli?
Lumihanki-keiko on perinne, joka toteutetaan Skellefteå Kangeiko leirillä joka vuosi. Käytännössä kyse oli noin 10 minuuttiin tiivistetyistä ulkoilmaharjoituksista, joiden tarkoituksena oli yksinkertaisesti heittäytyä ja pitää hauskaa! Se oli täysin vapaaehtoinen osio ja kesken harjoitusten sai mennä sisälle, jos alkoi liikaa palelemaan. Harjoitusohjelma kerrottiin etukäteen, jotta ulkoilmaosuus sujuisi mahdollisimman ripeästi ilman keskeytyksiä. Teimme ulkona lumessa kirikaeshia, peruslyöntejä, lyhyt kakarigeiko ja loppuun pari kierrosta ji-geikoa.
Itselleni jäi varsin hyvät muistot lumihanki-keikosta, vaikka alkuun tuntui, etteivät jalkani kestä loppuun asti. Ulkona ei sinänsä ollut kylmä ollenkaan, kun pakkastakin oli vain pari astetta, mutta kyllähän paljaille jaloille luminen maa teki alkuun kipeää. Peruslyöntien aikana olin jo melkein päättänyt luovuttaa, mutta kakarigeikon aikana tunto oli sen verran jo kadonnut varpaista, että kykenin jatkamaan loppuun asti. Totta kai meitä ohjeistettiin olemaan varovaisia ja tarkastamaan jalat joka vaihdon jälkeen etteivät ole muuttuneet siniseksi. Kenkiäkin sai pitää halutessaan, mutta tällaisena yllytyshulluna halusin tehdä tämän kunnolla paljain varpain. Myös leirin pääopettaja Tibor Bárány sensei (kendo 7.dan) Unkarista osallistui lumihanki-keikoon ja onnekseni pääsin ottamaan hänen kanssaan ottelua lumessa. Hän tykkäsi myös paljon ulkoilmatreeneistä. Ennen seuraavia treenejä saimme tunnin lämmitellä jalkoja saunassa. Sekin oli pieni elämys istua lämpimässä saunassa kendovarusteet päällä. Kirvely jatkui jaloissa pitkään, mutta onneksi mitään haavereita ei sattunut. Mutta ennen kaikkea lumihanki-keiko oli hauskaa! Suosittelen osallistumaan leirille ja kokeilemaan lumihanki-keikoa rohkeasti. Leiri oli muutenkin järjestelyissä hyvin onnistunut ja siellä tapasi kendokoita ympäri Eurooppaa, eräs oli saapunut jopa USA:sta asti.
Millainen leiri oli muuten? Erosiko miten kotimaisista leireistämme? Millainen oli opetuksen taso?
Tämä oli itselleni ensimmäinen leiri Suomen rajojen ulkopuolella ja on vieläpä Oulusta katsoen melko lyhyen matkan päässä. Leiri oli kyllä kaikin puolin hyvä. Ohjelmaa oli paljon, mutta taukoja oli kuitenkin sopivasti välissä. Leiri ei mielestäni merkittävästi eronnut kotimaisista leireistä, mutta kuitenkin muutamat erityispiirteet tekivät tästä leiristä hyvin erilaisen kokemuksen kuin kotimaiset leirit.

Alkulämmittelyjen jälkeen porukka jaettiin kahtia kyu-tasoisiin ja dan-tasoisiin ryhmiin. Pääosin harjoittelimme perusteita hyvästä jalkatyöstä peruslyönteihin. Opetuksen taso oli mielestäni hyvä, tosin tekniikkaosio taisi sunnuntaina jäädä hieman pintapuoliseksi aikataulun takia. Pidin myös paljon siitä kiertotavasta millä harjoituspareja vaihdettiin. Olimme jatkuvasti kolmen hengen ryhmissä, mutta kun oli päättänyt harjoituksen motodachina, täytyi saman tien etsiä itselleen uusi ryhmä, jolloin pakka sekoittui jatkuvasti ja harjoitukset säilyivät melko intensiivisinä. Treenipäivien päätteeksi tehtiin venyttelyjä ja rauhoituttiin koko porukalla, mikä oli varsin miellyttävä erikoispiirre, jota en ole kotimaisilla leireillä nähnyt.

Sunnuntaiaamuna harjoittelimme dan-ryhmässä gogyo-no kataa Kari Jääskeläisen johdolla. Sitä oli varsin mukava harjoitella leiriolosuhteissa ja se sujui erittäin hyvin siitäkin huolimatta, että suurin osa harjoitteli sitä ensimmäistä kertaa. Kyu-ryhmä harjoitteli kendo kataa.
Miten leirijärjestelyt toimivat?
Leiripaikka ja järjestelyt toimivat hyvin. Olimme paikallisen yliopiston liikuntahallissa, jonka kellarissa oli järjestävän seuran Shimbukan Skellefteå Budo Clubin oma dojo ja mukava oleskelutila, jossa vietimmekin paljon aikaa muiden leiriläisten kanssa. Majoituspaikkana oli läheinen koulu ja lauantai-iltaa vietimme viereisessä rakennuksessa grillauksen merkeissä. Koko leiriviikonlopun me kaikki leiriläiset oleskelimme aikalailla samalla alueella, mikä teki tästä leiristä jonkun verran yhteisöllisemmän kuin mihin yleensä leireillä on tottunut. Ainoa parannus, mitä toivoisin leiriohjelmaan, olisi hieman pidempi ruokatauko.
Miten matkustit leiripaikalle?
Skellefteå sijaitsee Ruotsissa Pohjanlahden rannikolla noin Oulun/Raahen korkeudella. Matkustimme leirille Oulusta Haaparannan kautta omalla autolla viiden hengen porukalla. Matkaa kertyi yhteen suuntaan 380 km eli noin 5 tuntia yhdellä pysähdyksellä. Aikalailla saman mittainen automatka kuin Oulusta Seinäjoelle mentäessä. Meille oululaisille se tuntuu varsin lyhyeltä matkalta, kun yleensä on totuttu matkustamaan noin 8 tuntia matkatessa leireille Etelä-Suomeen. Torniosta tuli leirille vielä pari kaveria lauantaina ja heille se oli vielä lyhyempi matka.
Mitä leiriviikonloppu maksoi?
Leiriviikonloppu maksoi 300 SEK ja koulumajoitus 100 SEK eli euroissa kokonaisuus maksoi noin 40 €. Suunnilleen siis saman verran kuin kotimaiset leirit. Toki sitten kun siihen lisää ruokailut, virvokkeet ja bensakulut niin ainakin 100 € taisi viikonloppuna mennä.
Kenelle suosittelet leiriä?
Suosittelen leiriä kaikentasoisille kendokoille, jotka haluavat kokea kansainvälistä leiritunnelmaa lähempänä kotoa. Leiri teki sen verran hyvän vaikutuksen, että ajattelin osallistua myös ensi vuonna. Toivottavasti tuolloin saamme mukaan vielä isomman delegaation Suomestakin!

Esittele vielä lopuksi lyhyesti itsesi. Millainen on kendotaustasi?
Aloitin kendon Torniossa syksyllä 2010 opiskellessani medianomiksi. Pari vuotta myöhemmin muutin työharjoittelun perässä Ouluun ja täällä olen asunut ja treenannut viimeiset 2,5 vuotta. Tänä keväänä olisi tarkoitus suorittaa 2.danin vyöarvo.

Viime syksynä lähdin ensimmäistä kertaa mukaan maajoukkuerinkiin ja tulevaisuudessa olisi tavoitteena saavuttaa paikka naisten maajoukkueesta. Haluaisin edistyä kendossa niin pitkälle kuin mahdollista, toivottavasti teen kendoa vielä vanhana mummonakin!

Lisätietoja leiristä ja paljon upeita kendokuvia Skellefteå Kangeiko 2015 leirin Facebook-tapahtumasivulla.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Loppusanat

Valmistumisjuhla oli viikko sitten. Opiskelu Budaissa on päättynyt.


Bekkaseit valmistumisjuhlassa

Vuosi meni todella nopeasti. Ei siitä ole kauaakaan, kun hyppäsin Naritan lentokentältä junaan ja matkustin kaikkine laukkuineni yksin Katsuuraan ja ihmettelin sitä kuinka kaukana maaseudulla se pieni kaupunki onkaan. Yliopistolle saapuminen on vielä tuoreessa muistissa. Olihan se aluksi outoa, kun joutui keskustelemaan jollain muulla kielellä kuin suomella. Koska opiskelijat puhuivat keskenään lähinnä englantia, oli kauhistuttavaa huomata ajattelevansa englanniksi. Onneksi se ei lopulta kestänyt kauaa, jo muutaman viikon päästä jälleen ymmärsin omia ajatuksiani.

Vuoden aikana oli paljon hauskoja hetkiä, mutta myös pitkästyttävää laiskottelua mahtui mukaan. Olen tavannut paljon hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä. Monia retkiä, paljon nähtävyyksiä ja hienoja kokemuksia. Kulunut vuosi on ollut uskomaton, olisi vaikea tiivistää vuoden aikaisia tuntemuksia yhteen blogijuttuun. Siispä kirjoitan vain, että eläminen Japanissa on ollut mahtava kokemus. Jos joku pohtii opiskeluvuotta Budaissa, niin suosittelen vilpittömästi. Tämän jälkeen minäkin osaan antaa muutamia vinkkejä Budaihin liittyen.

Pari päivää sitten muutin pois koulun asuntolasta. Nyt majailen meksikolaisen kaverini nurkissa ja odottelen uusia bekkaseitä saapuviksi. Eihän siihen ole enää kuin viikko, ehkä niistäkin vielä jotain kuullaan...


Minun Budai-blogi päättynee tähän. Kiitos kaikille! Terveisiä!

Niki

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Kansainvälinen budoseminaari

Osallistuin jo perinteiselle budoseminaarille, joka järjestetään joka vuoden maaliskuussa Katsuurassa. Kyseessä on Japanissa asuville ulkomaalaisille tarkoitettu tapahtuma, jossa eri budolajien harrastajat kokoontuvat harjoittelemaan ja kokeilemaan uusia lajeja. Tänä vuonna oli jo 24. kerta, kun kyseinen seminaari järjestettiin. Paikalla oli 88 ihmistä, mukana myös reilu kymmenen Budain bekkaseitä tai vaihto-opiskelijaa. Tapasin siellä myös suomalaisen Sinikan, joka on ollut vakio-osallistuja jo kahdenkymmenen vuoden ajan.

Perjantaista maanantaihin asti kestävässä seminaarissa on opettajina Japanin parhaimmisto. Mikäli opettaja ei ollut MM- tai olympiamitalisti, niin ainakin Japanin mestari jossain sarjassa, usein vielä moninkertaisesti. Ohjelmassa oli useita luentoja liittyen budoon sekä mahdollisuus kokeilla itselle kahta entuudestaan tuntematonta budolajia. Edustettuina olivat kendo, tankendo, naginata, sumo, judo, aikido, karate, shorinji kempo ja kyudo. Minä kokeilin naginataa, joka oli mielenkiintoista. Budai-vuoden aikana olen katsellut naginataa vähän sillä silmällä, mieleni on tehnyt kokeilla sitä, joten nyt oli erinomainen tilaisuus. Opettajana oli ihastuttava rouva, 8. dan, jolla on luonnollisesti myös useita Japanin mestaruuksia. Tosin erinomainen opettaja ei tehnyt naginatan käytöstä yhtään sen helpompaa... Olen ajatellut, että sehän on melkein kuin kendo, mutta ei se ollut sitten sinne päinkään. Kendossahan on lähinnä yksi perusasento ja ote miekasta, mutta naginatassa niitä on lukuisia, otteet ja asennot vaihtuvat koko ajan. Kendoharjoittelijalle käsketään aina seisomaan suorassa ja kulkemaan suoraan eteenpäin, joten niiden oppien jälkeen naginatan käyttö tuntui vaikealta, kun piti seistä sivuttain ja vaihtaa rintamasuuntaa lyöntien mukaan. Ehkäpä naginata on perinteisesti ollut naisten laji juuri sen takia, kun se on miesten aivoille liian monimutkaista. Alkuun vaikeaa, mutta mielenkiintoista, ehkä kokeilen sitä vielä uudestaan tilaisuuden tullessa.

Seuraavana päivänä pääsin kokeilemaan kyudoa, tavanomaisemmin sanottuna jousipyssyllä ampumista. Tämänkin lajin opettajat olivat huippu-ukkoja. Kyudo on rauhallista ja tyyntä, eikä maaliin osuminen taida olla se pääasia. Ampumisen liikesarja näyttää yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ollut. Niin kuin aloituksen ja lopun zanshinin välissä olisi ollut kahdeksan kataa. Kaikki eri vaiheet vaativat pitkällistä harjoittelua. Normaalisti kyudon aloittelijat eivät pääse ampumaan nuolia harjoittelun alkuvaiheessa ehkä pariin kuukauteen, mutta meidät laitettiin ampumaan jo kymmenen minuutin jälkeen. Arvattavissa on, ettei muoto ollut monellakaan kaunista. Muutama jopa osui maaliin, minäkin sain nuolet lentämään maalialueelle asti, mutta osumilla ei pääse kehuskelemaan.

Tietenkin seminaarissa oli varattu aikaa myös oman päälajin harjoituksiin opettajien ja muiden saman lajin harrastajien kanssa. Kendo-opeina paikalla oli Sakudo-sensei Osakasta ja Budain omat opettajat. Harjoituksissa oli Budain opiskelijoiden lisäksi viitisentoista muualta saapunutta ulkomaalaiskendokaa. Ja Iwakiri-sensei osaa yhä suomalaisia sanoja: "napa, massugu!"

Nähtiin siellä myös hieman maorikulttuuria, kun illanvieton aluksi Kendo-world'in uusiseelantilaismiehet tempaisivat paidat pois ja esittivät haka-tanssin. On kuulemma perinne sekin. Viikonlopun seminaari oli mukava kokoontuminen leppoisassa hengessä muiden budoharrastajien kanssa. Useat kävijät ovat käyneet siellä joka vuosi. Tulevat tapaamaan kavereita, joita ei välttämättä muuten vuoden aikana näe. Suosittelen osallistumista, mikäli siihen on mahdollisuus.

Lisää kuvia seminaarista.

Kevätretkiä

Nyt kevätlomalla on ollut aikaa käydä eri paikoissa, tässä matkaraportteja. Olen onnekas, sillä olen löytänyt kaverin, jonka kanssa olen käynyt retkillä eri puolilla Japania. Matkoista ei oikein voi puhua, mutta retkistä kylläkin. Paikallisen kaverin kanssa matkustaminen on paljon antoisampaa kuin pelkästään omin päin. Japanilaisesta kulttuurista oppii paljon enemmän, kun on kulkee japanilaisen kanssa. Tietenkin on myös helpompaa matkustaa, kun joku osaa puhua sujuvaa japania. Lisäksi, kaverini on hoitanut matkajärjestelyt, joten minä olen päässyt helpommalla. Eihän se minun kielitaidoilla oikein onnistuisi, tai olisi ainakin hyvin hankalaa.

Helmikuun lopussa suuntasimme länsirannikkolle, kohti Kanazawan kaupunkia ja kuuluisaa Shirakawan kylää, joka on maailmanperintökohde. Bussissa istumista riitti, sillä automatkailu Japanissa ei ole aivan yhtä nopeaa kuin mitä se on Suomen tyhjillä teillä. Ja olihan siinä välissä vielä Japanin Alpit, jotka aiheuttavat pientä kiemurtelua reittiin. Katsuura oli lähtiessäni mukavan keväisessä säässä, aurinko paistoi ja lämpöäkin taisi olla lähelle kymmenen astetta. Kuitenkaan Tokiosta ei tarvinut kauaakaan ajaa kohti sisämaata, kun alkoi olemaan merkkejä lumesta ja jäästä. Maisemista huolimatta nukuin suurimman osan ajasta. Yllätys olikin suuri, kun pysähdyimme levähdysalueelle Gifun prefektuurin vuorten keskellä ja heräsin bussissa. Lunta oli ainakin metrin verran ja lisää satoi koko ajan. Loppuillasta pääsimme vihdoin länsirannikolla sijaitsevaan Kanazawaan, jossa tietenkin satoi vettä. Siellä ei juurikaan lunta ollut. Kanazawassa tapasimme siellä opiskelevan suomalaiskendokan, joka kertoi Kanazawassa satavan lähes aina. "Eväät voit unohtaa kotiin, mutta älä unohda sateenvarjoa", kuuluvat sanovan siellä.

Kanazawassa vietetyn yön jälkeen suuntasimme Shirakawan kylään. Se olikin aika suosittu turistien keskuudessa. Kylä on kaunis, täynnä vanhoja olkikattoisia taloja, jotka illan hämärässä on valaistuja. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa odottaa pimeään asti, joten valaistut talot jäivät näkemättä. Näkymää heikensi myös kova lumisade. Lunta satoi vuorilla koko ajan siellä ollessamme, ja sitä lunta todellakin oli paljon! Maisemat olivat kauniita, mutta valitettavasti Shirakawa ei ollut aivan niin hieno nähtävyys kuin olin sen kuvitellut olevan. Shirakawasta paluu Tokioon kesti monta tuntia, mutta kuitenkin onnistuin palaamaan kotiin asti. Välillä kotiin palaaminen on vaikeaa, koska Katsuuraan liikennöiviä junia kulkee harvakseltaan, ja se viimeinenkin juna lähtee kohti Katsuuraa jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Siitä syystä olen muutaman kerran joutunut turvautumaan kapselihotelliin Chiban kaupungissa.

Maisemia vuorten keskellä

Shirakawa

Helmikuun viimeisenä päivänä suosittu Tokyo Jihen -yhtye piti viimeisen konserttinsa Tokyo Budokanilla. Konsertti lähetettiin suorana lähetyksenä elokuvateattereihin ympäri Japania. Me kävimme katsomassa keikan elokuvateatterissa, konsertti oli hyvä. Harmi vain, että tällä kertaa myöhästyin junasta. Tällä kertaa en mennytkään kapseliin yöksi, vaan nettikahvilaan. Myöhemmin valinta hieman kadutti. Välillä tuntuu, että japanilaisten tietokoneiden näppäimistön käyttöön tarvitaan noitatohtori, joskus ne kun tuntuvat elävän oman mielensä mukaan. Siinä tietokonetta manaten ja netissä surffaillessani myös talo alkoi heilua, selvästi tuntuva maanjäristys pitkästä aikaa. Minun asteikollani se tuntui kohtalaisen voimakkaalta, joten kuuntelin aiheuttiko se muissa asiakkaissa mitään toimenpiteitä. Ei, surffailu jatkui normaalisti, siispä en itsekään ollut siitä huolissani. Voimakkuudeltaan se taisi olla vitosen tuntumassa. Suomessahan on ollut pieniä maanjäristyksiä Kouvolassa, lähellä kotiani. Olen lukenut ihmisten kirjoituksia niistä pienistä järistyksistä ja täältä katsoen se vaikuttaa hauskalta, kun ihmiset vouhottavat maanjäristyksistä, joiden havaitsemiseen tarvitaan mittalaitteet.

Mutta, nettisurffailu oli siis hankalaa, joten yritin nukkua tietokonekopin lepotuolissa. Tämä nettikahvila olikin normaalia viileämpi, joten jopa takki päälläkin torkkuminen oli huononlaista. Parin tunnin kehnojen tirsojen jälkeen aamun ensimmäisellä junalla kohti kotia. Olen huono nukkumaan junassa, mutta silloin se ei tuottanut ongelmia. Onnistuin kuitenkin puolimatkassa vaihtamaan junaa, kuten pitikin, mutta sen jälkeen nukahdin. Voi sitä tunnetta, kun heräsin junassa ja huomasin nukkuneeni oman asemani yli. Heräsin juuri sillä seuraavalla asemalla, tietenkin vielä niin, että juna on juuri lähdössä eteenpäin. Eihän siinä auttanut kuin huokaista syvään ja todeta: "onhan minulla aikaa, kellohan ei ole vasta kuin kuusi aamulla". Olikin onni, että heti seuraavalla asemalla vastakkaiseen suuntaan menevä juna pysähtyi asemalle samaan aikaan ja minä vielä onnistuin vaihtamaan oikeaan junaan. Onnekasta sinänsä, koska Katsuuran nurkilla junat kulkevat vain kerran tunnissa. Olikin mukava kallistaa päänsä seitsemältä aamulla omaan tyynyyn ja käydä yöunille.


Maaliskuun alussa ystävälläni oli kolmepäiväinen viikonloppuvapaa. Viikonlopun viettäminen kotona olisi ollut tuhlaamista, joten hänen piti kiireellä tehdä jonkunlainen matkasuunnitelma viikonlopun varalle. Koska minulle kaikki paikat Japanissa on mielenkiintoisia, totesin "mihin vaan", enkä osannut enempää auttaa suunnittelussa. Torstaina sain viestin "sinun seikkailusi alkaa tänään klo 23 Shinjukusta!", eikä mitään muuta lisätietoa. Minulla ei ollut matkakohteesta mitään aavistusta. Sen verran tiesin, että lähdemme yöbussilla, joten ainakin Hokkaido ja Okinawa olivat poissa laskuista. Siispä illalla Shinjukuun ja bussiin nukkumaan. Bussi olikin mielenkiintoinen, tehty yömatkustamista ja nukkumista varten. Penkkit olivat erillään ja soveltuivat hyvin nukkumiseen. Paitsi, että tila oli hieman liian pieni jopa normaalikokoisille miehille... Koska bussikuskikin oli ihminen, pysähdyimme keskellä yötä huoltoasemalle, jossa lämpötila oli pakkasen puolella. Järkytys oli valtava, kun tajusin pysäköintialueella parkissa olevan sata rekkaa, joiden kuljettavat nukkuivat autot käynnissä. Tulkaa joku myymään lisälämmittimiä tänne, ettei tarvi rekkoja tyhjäkäyttää!

Bussimatka päättyi aamulla, eikä minulla edelleenkään ollut tietoa mistä heräsin. Perillä kuitenkin valkeni, että kyseessä oli Tsun kaupunki Mien prefektuurissa. Olimme suuntaamassa kohti Ise jingua. Isen kaupungin pyhäköitä, jotka tunnetaan Japanissa myös yksinkertaisesti nimellä jingu (pyhäkkö), pidetään Japanin tärkeimpänä temppelinä. Niiden historia ulottuu noin 2000 vuoden taakse. Rakennukset ja sillat rakennetaan uudestaan joka 20. vuosi, jolloin ne pysyvät ikuisesti uusina. Vaikka minulle shintolaisuus ja buddhalaisuus on jokseenkin vieraita, olivat temppelit ja niiden ympäristö hyvin kaunis. Japanilaisille Isen temppelit lukeutuvat kohteisiin, joissa pitää vierailla ainakin kerran elämässä.

Eräs alueen rakennuksista. Vieressä tyhjä tila, johon uusi rakennus rakennetaan ja viereinen puretaan. Paikkaa vuorotellaan 20 vuoden välein.

Isen kaupungissa suuntasimme junalla Nagoyaan, jossa vietimme kaksi päivää. Nagoya, ihan kiva, mutta jotenkin kaupungista jäi hieman sellainen pienen kaupungin vaikutelma. Olikin yllätys, kun jälkeen päin tarkastin kaupungin väkiluvun, hieman vajaa 3 miljoonaa. Nagoyan linna oli mukava nähtävyys, vaikka se - kuten monet muutkin linnat Japanissa - on rakennettu uudelleen tuhoutumisen jälkeen. Nyt betonilinnassa oli kaikki mistä entisajan linnanherra on vain voinut kuvitella, hissistä lähtien. Nagoyassa oli kauniita puistoja ja kukkivia aprikoosipuita, kirsikkapuut eivät kukkineet vielä. Nagoyan ruoat ovat maustetumpia ja hieman vahvemman makuisia verrattuna Kanton, eli Tokion ja sen ympäristön ruokiin.

Shirotori-puisto Nagoyassa

Nagoya

Nagoyasta palasimme Tokioon taas juuri sopivasti niin, että onnistuin saamaan sen viimeisen junan minuuttia ennen lähtöä. Tokion rautatieasemalla ei junan vaihto onnistu ihan niin nopeasti kuin Katsuurassa, se on aika iso. Viikonloppu meni nopeasti.

Enää ei opiskeluaikana ehdi suuresti matkustelemaan, sillä valmistumisjuhla on neljän päivän päästä.


Melkein unohdin! Katsuurassa oli myös perinteinen japanilainen festivaali, hinamatsuri, näyttävästi esillä. Pieniä nukkeja oli joka paikassa. Kaupungin keskellä sijaitsevan pyhäkön pitkät rappuset olivat täynnä nukkeja ja koristeita. Katsuuran nuket taitavat olla tunnettu nähtävyys, sillä paikalla oli paljon muualta saapuneita japanilaisia katselemassa nukkeja ja koristeita.

Lisää kuvia:
Shirakawa
Ise jingu
Nagoya
Katsuuran nuket