Kansainvälinen budoseminaari

Osallistuin jo perinteiselle budoseminaarille, joka järjestetään joka vuoden maaliskuussa Katsuurassa. Kyseessä on Japanissa asuville ulkomaalaisille tarkoitettu tapahtuma, jossa eri budolajien harrastajat kokoontuvat harjoittelemaan ja kokeilemaan uusia lajeja. Tänä vuonna oli jo 24. kerta, kun kyseinen seminaari järjestettiin. Paikalla oli 88 ihmistä, mukana myös reilu kymmenen Budain bekkaseitä tai vaihto-opiskelijaa. Tapasin siellä myös suomalaisen Sinikan, joka on ollut vakio-osallistuja jo kahdenkymmenen vuoden ajan.

Perjantaista maanantaihin asti kestävässä seminaarissa on opettajina Japanin parhaimmisto. Mikäli opettaja ei ollut MM- tai olympiamitalisti, niin ainakin Japanin mestari jossain sarjassa, usein vielä moninkertaisesti. Ohjelmassa oli useita luentoja liittyen budoon sekä mahdollisuus kokeilla itselle kahta entuudestaan tuntematonta budolajia. Edustettuina olivat kendo, tankendo, naginata, sumo, judo, aikido, karate, shorinji kempo ja kyudo. Minä kokeilin naginataa, joka oli mielenkiintoista. Budai-vuoden aikana olen katsellut naginataa vähän sillä silmällä, mieleni on tehnyt kokeilla sitä, joten nyt oli erinomainen tilaisuus. Opettajana oli ihastuttava rouva, 8. dan, jolla on luonnollisesti myös useita Japanin mestaruuksia. Tosin erinomainen opettaja ei tehnyt naginatan käytöstä yhtään sen helpompaa... Olen ajatellut, että sehän on melkein kuin kendo, mutta ei se ollut sitten sinne päinkään. Kendossahan on lähinnä yksi perusasento ja ote miekasta, mutta naginatassa niitä on lukuisia, otteet ja asennot vaihtuvat koko ajan. Kendoharjoittelijalle käsketään aina seisomaan suorassa ja kulkemaan suoraan eteenpäin, joten niiden oppien jälkeen naginatan käyttö tuntui vaikealta, kun piti seistä sivuttain ja vaihtaa rintamasuuntaa lyöntien mukaan. Ehkäpä naginata on perinteisesti ollut naisten laji juuri sen takia, kun se on miesten aivoille liian monimutkaista. Alkuun vaikeaa, mutta mielenkiintoista, ehkä kokeilen sitä vielä uudestaan tilaisuuden tullessa.

Seuraavana päivänä pääsin kokeilemaan kyudoa, tavanomaisemmin sanottuna jousipyssyllä ampumista. Tämänkin lajin opettajat olivat huippu-ukkoja. Kyudo on rauhallista ja tyyntä, eikä maaliin osuminen taida olla se pääasia. Ampumisen liikesarja näyttää yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ollut. Niin kuin aloituksen ja lopun zanshinin välissä olisi ollut kahdeksan kataa. Kaikki eri vaiheet vaativat pitkällistä harjoittelua. Normaalisti kyudon aloittelijat eivät pääse ampumaan nuolia harjoittelun alkuvaiheessa ehkä pariin kuukauteen, mutta meidät laitettiin ampumaan jo kymmenen minuutin jälkeen. Arvattavissa on, ettei muoto ollut monellakaan kaunista. Muutama jopa osui maaliin, minäkin sain nuolet lentämään maalialueelle asti, mutta osumilla ei pääse kehuskelemaan.

Tietenkin seminaarissa oli varattu aikaa myös oman päälajin harjoituksiin opettajien ja muiden saman lajin harrastajien kanssa. Kendo-opeina paikalla oli Sakudo-sensei Osakasta ja Budain omat opettajat. Harjoituksissa oli Budain opiskelijoiden lisäksi viitisentoista muualta saapunutta ulkomaalaiskendokaa. Ja Iwakiri-sensei osaa yhä suomalaisia sanoja: "napa, massugu!"

Nähtiin siellä myös hieman maorikulttuuria, kun illanvieton aluksi Kendo-world'in uusiseelantilaismiehet tempaisivat paidat pois ja esittivät haka-tanssin. On kuulemma perinne sekin. Viikonlopun seminaari oli mukava kokoontuminen leppoisassa hengessä muiden budoharrastajien kanssa. Useat kävijät ovat käyneet siellä joka vuosi. Tulevat tapaamaan kavereita, joita ei välttämättä muuten vuoden aikana näe. Suosittelen osallistumista, mikäli siihen on mahdollisuus.

Lisää kuvia seminaarista.