Mika Kankainen - Kendoliiton uusi puheenjohtaja

Suomen Kendoliiton uusi puheenjohtaja vuodelle 2015 on Mika Kankainen Oulusta. Mikä hän on miehiään ja millainen näkemys hänellä on kendoliiton tulevaisuudesta? No se selviää tässä haastattelussa!

Miten aloitit kendon?

Aloitin kendon vuonna 1999, kun Ouluun perustettiin Oulun kendoseura Hokufuu ry liiton tuella. Olin siis mukana jo perustamisvaiheessa, vaikkakin priimusmoottorina asian suhteen toimi silloin Toni Kuure. Tulin mukaan ihan sattumalta, kun näin Tonin ilmoituksen. Etsin Ouluun muuttamisen jälkeen muutaman vuoden itselleni sopivaa lajia ja kendosta se löytyi. Alkuperäisestä porukastamme kendoa tekevät edelleen Tapio Häyrynen ja Kaj Kostiander.

Ketkä ovat esikuviasi kendossa?

Suoranaisia esikuvia minulla ei ole, mutta vaikutteita olen pyrkinyt ottamaan monelta taholta, niin kotimaasta kuin ulkomailta. Tyylillisesti haluaisin kuvitella olevani vahvan, suoran ja rehellisen kendon kannattaja. Kookkaana ja isot välitykset omaavana harrastajana kaikki ei tapahdu helposti ja joidenkin senseiden opit ja neuvot tuntuvat toki helpommin sulateltavilta kuin toisten. Myös osa senseistä on vaikuttanut minuun suuresti persoonallaan harjoitusten ulkopuolellakin, mikä on tärkeä osa pakettia. Kenties vaikuttavin tapaamani opettaja on Sakudo-sensei. Myös Iwatate-sensei, Takahashi-sensei ja Saito-sensei ovat olleet itselleni tärkeässä roolissa. Ota-sensei oli ensimmäinen ammattiopettajani ja siksi tärkeä. Hän oli siis ensimmäinen haken-sensei, jonka kanssa vietin enemmän aikaa. Ensimmäinen Japaninreissuni suuntautui myös Ota-sensein luo, missä treenasin kendoa useamman viikon. Toki olen käynyt myöhemminkin Japanissa muiden opettajian luona sekä parilla varsinaisella leirillä mm. kansainvälisellä yliopisto-opiskelijoiden leirillä vuonna 2002 ja Kitamoton leirillä vuonna 2012.

Miksi treenaat kendoa? Mitkä ovat henkilökohtaiset tavoitteesi kendossa?

Mietin tätä aina silloin tällöin ja olen tullut siihen lopputulokseen, että treenaan, koska se on mukavaa ja pidän siitä. Siis pidän kendosta ylipäänsä. Se on liikuntaa, kilpailua, mutta myös paljon enemmän mukaan lukien lajin sosiaalinen aspekti.

Tavoitteita minulla ei oman kendoni suhteen ole, muuten kuin kehittyä ja kasvaa paremmaksi kendokaksi, tai ihmiseksi. Olen aina pitänyt kendon ohjaamisesta ihan peruskurssin vetämisestä saakka eli kenties yksi jatkuva tavoite voisi olla innostaa ja auttaa muita eteenpäin kendon parissa. Hienoa toki olisi edistyä tasaiseen tahtiin ja joskus tulevaisuudessa saavuttaa esim. kendon 7.dan, mutta silti en mielestäni voi sanoa sen olevan tavoite.

Millainen ohjaajakoulutus sinulla on?

Olen suorittanut kendon ohjaajakoulutuksen I- ja II-tasot. Lisäksi aiemmin nuorempana harrastetuista lajeista löytyy ainakin yksi vastaava ohjaajakoulutus muutaman muun vastuutehtävän lisäksi.

Olet viimeksi graduoinut kendon 5.danin. Millainen prosessi se oli?

Prosessi oli sinällään helppo eli pyrin käymään treeneissä aina kun pääsin ja keskityin omassa harjoittelussa perusteisiin kenties vielä enemmän kuin ennen. Aina leireillä tarkkailin kokeneempia ja kysyin heiltä aina palautetta ja pyrin ottamaan palautteen huomioon omassa tekemisessäni. Ehkä eniten treeniä vaati kuitenkin korvienväli eli sai pidettyä itsensä kurissa ja harjoiteltua normaalisti jne.

Itse 5.danin graduoinnin tein Kitamoton leirillä 2012. Se oli hyvä ja intensiivinen treenijakso, koska graduointitilaisuus järjestettiin leirin viimeisenä päivänä. Mukavaa oli, että samaiselle leirille osallistui myös Kari Jääskeläinen, joka oli prosessissa minulla henkisenä tukena.

Oletko kilpaillut kendossa?

Kyllä, olen kilpaillut. Lähinnä kotimaassa nämä tutut kisat. Kyu-Cupissa taisi joskus vuonna miekka ja kypärä tulla hopeaa omassa sarjassa ja yksilö-SM:ssä olen myöhemmin saanut Fighting Spiritin. Ulkomailla olin yhden kerran mukana maajoukkueessa 5 Nations kilpailussa. Lisäksi yksi turnaus Bilbaossa Espanjassa tuli käytyä Sakari Jokisen ja Akseli Korhosen kanssa, jossa taisin saada yksilösarjassa pronssia, mikäli oikein muistan.

Yleisemmin kilpaileminen ei ole minun juttuni, sillä en omaa sitä palavaa halua voittaa ja lisäksi en osaa oikein pitää itseäni kilpailujen aikana terävänä esim. otteluiden välisillä tauoilla. Kilpaileminen on minulle tarpeellinen osa kendoa harjoittelua, mutta ei sen enempää.

Miten olet onnistunut tasapainottamaan kodin, työn ja harrastukset? Riittääkö päivässä tunteja?

Ei riitä ;) Harrastusten, perheen ja työn tasapainottaminen on kyllä hankalaa, ja osin siksi kenties harrastukset ja niissä käyminen ovat aika syklittäisiä. Toisinaan toinen harrastus on hieman taustalla muun elämän viedessä aikaa. Olen kuitenkin oppinut, että pitää olla itselleen sen verran armollinen, että pysyy stressi asiasta poissa. Harrastukset ovat itselle kuitenkin se henkireikä ja niiden kanssa puuhaamisen pitää olla mielekästä. Toki seuran vanhempana ja luottamustoimissa pelissä on myös tietynlainen vastuu, joka pitää ottaa huomioon.

Kendo vs. muut harrastukset on myös yksi oman pään sisäinen kamppailu. Tykkään harrastaa muutakin kuin kendoa, kuten toista minulle rakasta lajia, pyöräilyä, ja joskus se vie voiton. Tavallaan on mukava tietää kendon olevan kuitenkin aina siellä, sinne on hyvä palata.

Miten rentoudut?

Pääosin harrastuksissa, mutta parhaiten se onnistuu pitkillä pyörälenkeillä maastopoluilla, maantiellä tai sorateillä, ja erityisesti niillä joilla ei ole suunnitelmaa minne mennä tai aikataulua. Ollessani yksin kotona, rentoudun musiikkia kuunnellen. Silloin suuressa osassa ovat rituaalit vinyylilevyjen kanssa ja se itse tilanne milloin musiikkia voi kuunnella. Pääosin kuuntelen jazzia, progea ja rokkia, mutta aika kaikkiruokainen koen lopulta olevani. Lempiartistejani ovat mm. Miles Davis, Sonny Rolling, Led Zeppelin, Opeth, Ramones, Roky Ericsson, tai klassiselta puolelta säveltäjistä Brahms, tai Manuel de Falla.

Miten päädyit Oulun kendoseuran puheenjohtajaksi?

Olen aina ollut aika halukas viemään asioita eteenpäin ja olemaan aktiivinen, joten päädyin jo alussa Oulun kendoseuran hallitukseen toimien välillä myös puheenjohtajana. Aika paljon olen huolehtinut käytännön asioista ihan viime vuosiin saakka, mutta nyt olen luopunut puheenjohtajuudesta ja on uuden sukupolven aika pitää Oulussa hommat pystyssä.

Aikoinaan olin myös kendoliiton hallituksessa neljä kautta. Tuona aikana mm. autoin juniorivastaavaa Heini Korhosta jonkin verran. Muutenkin olen ollut aika aktiivinen esim. liitolle tarkeässä EKC2008-projektissa, koska on mukava olla hyödyksi.

Miten päädyit kendoliiton uudeksi puheenjohtajaksi?

Minua lähestyttiin liiton aiemman hallituksen suunnalta ja pyydettiin mukaan liiton hallitukseen. Minulla oli suunnitelmissa ojentaa Oulun seuran vastuut kokonaan eteenpäin ja samalla sain tukea parilta muulta taholta ryhtyä hommaan, ja eritoten puheenjohtajaksi. Pienen neuvottelun jälkeen kotoakin heltisi pestiin lupa, vaikka tämä tuokin hieman aiempaa enemmän pakollisia menoja kalenteriini.

Mitkä ovat kendoliiton painopisteet vuonna 2015?

Jo edellisinä vuosina käynnissä ollut maajoukkuetoiminnan kehittäminen jatkuu edelleen. Sen lisäksi kaksi tärkeintä painopistettä ovat junioritoiminta ja seuratoiminta.

Junioritoiminta kaipaa isompaa remonttia ja tarkoitus on luoda visio aiheesta ja sen tueksi työkaluja liitolle, seuroille ja ohjaajille. Tämä heijastuu siten niin leireille kuin toivottavasti harjoitteluun omissa seuroissakin mm. verkostoimalla seurojen junioreiden kanssa työtä tekeviä ohjaajia.

Seuratoiminnan suhteen tärkein kehitystarve on tällä hetkellä ehdottomasti tiedottamisessa. Kuntoon pitää saada niin liiton virallinen tiedotus, kuin myös muu viestintä jäsenille. Jäsenten on syytä tietää mitä liitto tekee ja mitkä asiat ovat ajankohtaisia. Lisäinformaatio viralliselle tiedottamiselle esim. Tengu-blogin muodossa on hyvä bonus, jota on varmasti jäsenistön toimesta kaivattu.

Toisena asiana seuratoiminnassa koen tärkeäksi edelleen yhteistyön seurojen kanssa. Kartoittaa tarpeita ja miettiä niiden toteutusta. Esim. ohjaajakoulutus on tärkeää, mutta miettiä pitää miten saamme sen toteutettua järkevällä tavalla. Liitto voisi myös tarjota seuroille apua esim. promomatskun kanssa tai mihin nyt tarvetta tuntuu ikinä olevankaan. Lyhyesti liiton on tarjottava nykyistä enemmän tukitoimintoja seuratoimintaan.

Millainen organisaatio liiton hallitus on? Millainen on oma roolisi puheenjohtajana?

Ensimmäiseksi pitää muistaa, että liiton hallitus edustaa kaikkia sen jäseniä, ja tietyllä tavalla myös seuroja. Liitto on yhtä kuin me kaikki harrastajat Suomessa. Sitä ajatusta haluaisin viedä eteenpäin eli liitto ei ole mikään kolmas osapuoli, joku joka hoitaa asioita, vaan se on me kaikki.

Puheenjohtajana pyrin tietty pitämään langat hallussa, jotta liiton hallitus olisi mahdollisimman toimintakykyinen ja pystyisi ajamaan syyskokouksessa ja seurapäivillä esitettyjä kehityskohteita eteenpäin. Henkilökohtainen tavoite on tuoda liiton toimintaa läpinäkyvämmäksi seurojen suuntaan ja lähemmäs harrastajia.

Hallituksesta vielä, että se on erittäin asiantunteva ryhmä, jossa on huomattava määrä kokemusta. Toki kaikki tämä vaaditaan toiminnan pyörittämiseen, joka vie yllättävän paljon aikaa esim. kaikki viralliset asiat muiden liittojen kanssa, maajoukkueen toiminta, yhteydet senseihin, leirit jäsenille jne. Paljon on tehtävää.

Tässä alla vielä kendoliiton vuoden 2015 hallituksen kokoonpano. Esille on siis noussut valikoituja haasteita, joihin liiton hallitus pyrkii vastaamaan. Tässä työssä me kaikki kendon, iaidon, jodon ja naginatan harrastajat voimme auttaa - liitto olemme me!

KENDOLIITON HALLITUS 2015
Puheenjohtaja: Mika Kankainen
Varapuheenjohtaja: Niko Saikkonen
Sihteeri: Emilia Jokinen
Taloudenhoitaja: Sanna Saikkonen
Jäsen- ja vakuutusvastaava: Helene Vanninen
IT-vastaava: Jukka Uusisalo
Koulutusvastaava: Markus Frey
Iaido-vastaava: Pasi Rupponen
Jodo-vastaava: Mikko Lehmusvyöry
Naginata-vastaava: Jukka Paasonen
Juniorivastaava: Jarno Redsven
Tiedotusvastaava: Aleksi Laine

Kuvien oikeudet omistavat Magnus Johansson (Skellefteå Ruotsi) ja Anne Puumala (Seinäjoki).

Lumihanki-keikoa Ruotsissa

Kendoliiton tiedotusta on päätetty tehostaa ja siihen liittyen elvytetään tämä Tengu-blogi nyt uuteen kukoistukseen! Tarkoituksena on julkaista blogissa haastatteluja ja henkilökuvia mm. kendoliiton uuden hallituksen jäsenistä ja kendon maajoukkueesta, joka paraillaan valmistautuu Japanissa toukokuussa pidettäviin MM-kisoihin.

Mutta aloitetaan ajankohtaisella aiheella. Ruotsissa järjestettiin viime viikonloppuna Skellefteå Kangeiko leiri. Laura Ylitalo Oulusta (kendo 1.dan) osallistui kyseiselle leirille ensimmäistä kertaa ja tässä haastattelussa Laura kertoo leirikokemuksistaan.

Skellefteå Kangeiko leirin erikoisuus on lumihanki-keiko. Millaista se oli?

Lumihanki-keiko on perinne, joka toteutetaan Skellefteå Kangeiko leirillä joka vuosi. Käytännössä kyse oli noin 10 minuuttiin tiivistetyistä ulkoilmaharjoituksista, joiden tarkoituksena oli yksinkertaisesti heittäytyä ja pitää hauskaa! Se oli täysin vapaaehtoinen osio ja kesken harjoitusten sai mennä sisälle, jos alkoi liikaa palelemaan. Harjoitusohjelma kerrottiin etukäteen, jotta ulkoilmaosuus sujuisi mahdollisimman ripeästi ilman keskeytyksiä. Teimme ulkona lumessa kirikaeshia, peruslyöntejä, lyhyt kakarigeiko ja loppuun pari kierrosta ji-geikoa.

Itselleni jäi varsin hyvät muistot lumihanki-keikosta, vaikka alkuun tuntui, etteivät jalkani kestä loppuun asti. Ulkona ei sinänsä ollut kylmä ollenkaan, kun pakkastakin oli vain pari astetta, mutta kyllähän paljaille jaloille luminen maa teki alkuun kipeää. Peruslyöntien aikana olin jo melkein päättänyt luovuttaa, mutta kakarigeikon aikana tunto oli sen verran jo kadonnut varpaista, että kykenin jatkamaan loppuun asti. Totta kai meitä ohjeistettiin olemaan varovaisia ja tarkastamaan jalat joka vaihdon jälkeen etteivät ole muuttuneet siniseksi. Kenkiäkin sai pitää halutessaan, mutta tällaisena yllytyshulluna halusin tehdä tämän kunnolla paljain varpain. Myös leirin pääopettaja Tibor Bárány sensei (kendo 7.dan) Unkarista osallistui lumihanki-keikoon ja onnekseni pääsin ottamaan hänen kanssaan ottelua lumessa. Hän tykkäsi myös paljon ulkoilmatreeneistä. Ennen seuraavia treenejä saimme tunnin lämmitellä jalkoja saunassa. Sekin oli pieni elämys istua lämpimässä saunassa kendovarusteet päällä. Kirvely jatkui jaloissa pitkään, mutta onneksi mitään haavereita ei sattunut. Mutta ennen kaikkea lumihanki-keiko oli hauskaa! Suosittelen osallistumaan leirille ja kokeilemaan lumihanki-keikoa rohkeasti. Leiri oli muutenkin järjestelyissä hyvin onnistunut ja siellä tapasi kendokoita ympäri Eurooppaa, eräs oli saapunut jopa USA:sta asti.

Millainen leiri oli muuten? Erosiko miten kotimaisista leireistämme? Millainen oli opetuksen taso?

Tämä oli itselleni ensimmäinen leiri Suomen rajojen ulkopuolella ja on vieläpä Oulusta katsoen melko lyhyen matkan päässä. Leiri oli kyllä kaikin puolin hyvä. Ohjelmaa oli paljon, mutta taukoja oli kuitenkin sopivasti välissä. Leiri ei mielestäni merkittävästi eronnut kotimaisista leireistä, mutta kuitenkin muutamat erityispiirteet tekivät tästä leiristä hyvin erilaisen kokemuksen kuin kotimaiset leirit.

Alkulämmittelyjen jälkeen porukka jaettiin kahtia kyu-tasoisiin ja dan-tasoisiin ryhmiin. Pääosin harjoittelimme perusteita hyvästä jalkatyöstä peruslyönteihin. Opetuksen taso oli mielestäni hyvä, tosin tekniikkaosio taisi sunnuntaina jäädä hieman pintapuoliseksi aikataulun takia. Pidin myös paljon siitä kiertotavasta millä harjoituspareja vaihdettiin. Olimme jatkuvasti kolmen hengen ryhmissä, mutta kun oli päättänyt harjoituksen motodachina, täytyi saman tien etsiä itselleen uusi ryhmä, jolloin pakka sekoittui jatkuvasti ja harjoitukset säilyivät melko intensiivisinä. Treenipäivien päätteeksi tehtiin venyttelyjä ja rauhoituttiin koko porukalla, mikä oli varsin miellyttävä erikoispiirre, jota en ole kotimaisilla leireillä nähnyt.

Sunnuntaiaamuna harjoittelimme dan-ryhmässä gogyo-no kataa Kari Jääskeläisen johdolla. Sitä oli varsin mukava harjoitella leiriolosuhteissa ja se sujui erittäin hyvin siitäkin huolimatta, että suurin osa harjoitteli sitä ensimmäistä kertaa. Kyu-ryhmä harjoitteli kendo kataa.

Miten leirijärjestelyt toimivat?

Leiripaikka ja järjestelyt toimivat hyvin. Olimme paikallisen yliopiston liikuntahallissa, jonka kellarissa oli järjestävän seuran Shimbukan Skellefteå Budo Clubin oma dojo ja mukava oleskelutila, jossa vietimmekin paljon aikaa muiden leiriläisten kanssa. Majoituspaikkana oli läheinen koulu ja lauantai-iltaa vietimme viereisessä rakennuksessa grillauksen merkeissä. Koko leiriviikonlopun me kaikki leiriläiset oleskelimme aikalailla samalla alueella, mikä teki tästä leiristä jonkun verran yhteisöllisemmän kuin mihin yleensä leireillä on tottunut. Ainoa parannus, mitä toivoisin leiriohjelmaan, olisi hieman pidempi ruokatauko.

Miten matkustit leiripaikalle?

Skellefteå sijaitsee Ruotsissa Pohjanlahden rannikolla noin Oulun/Raahen korkeudella. Matkustimme leirille Oulusta Haaparannan kautta omalla autolla viiden hengen porukalla. Matkaa kertyi yhteen suuntaan 380 km eli noin 5 tuntia yhdellä pysähdyksellä. Aikalailla saman mittainen automatka kuin Oulusta Seinäjoelle mentäessä. Meille oululaisille se tuntuu varsin lyhyeltä matkalta, kun yleensä on totuttu matkustamaan noin 8 tuntia matkatessa leireille Etelä-Suomeen. Torniosta tuli leirille vielä pari kaveria lauantaina ja heille se oli vielä lyhyempi matka.

Mitä leiriviikonloppu maksoi?

Leiriviikonloppu maksoi 300 SEK ja koulumajoitus 100 SEK eli euroissa kokonaisuus maksoi noin 40 €. Suunnilleen siis saman verran kuin kotimaiset leirit. Toki sitten kun siihen lisää ruokailut, virvokkeet ja bensakulut niin ainakin 100 € taisi viikonloppuna mennä.

Kenelle suosittelet leiriä?

Suosittelen leiriä kaikentasoisille kendokoille, jotka haluavat kokea kansainvälistä leiritunnelmaa lähempänä kotoa. Leiri teki sen verran hyvän vaikutuksen, että ajattelin osallistua myös ensi vuonna. Toivottavasti tuolloin saamme mukaan vielä isomman delegaation Suomestakin!

Esittele vielä lopuksi lyhyesti itsesi. Millainen on kendotaustasi?

Aloitin kendon Torniossa syksyllä 2010 opiskellessani medianomiksi. Pari vuotta myöhemmin muutin työharjoittelun perässä Ouluun ja täällä olen asunut ja treenannut viimeiset 2,5 vuotta. Tänä keväänä olisi tarkoitus suorittaa 2.danin vyöarvo.

Viime syksynä lähdin ensimmäistä kertaa mukaan maajoukkuerinkiin ja tulevaisuudessa olisi tavoitteena saavuttaa paikka naisten maajoukkueesta. Haluaisin edistyä kendossa niin pitkälle kuin mahdollista, toivottavasti teen kendoa vielä vanhana mummonakin!

Lisätietoja leiristä ja paljon upeita kendokuvia Skellefteå Kangeiko 2015 leirin Facebook-tapahtumasivulla.