Mutta aloitetaan ajankohtaisella aiheella. Ruotsissa järjestettiin viime viikonloppuna Skellefteå Kangeiko leiri. Laura Ylitalo Oulusta (kendo 1.dan) osallistui kyseiselle leirille ensimmäistä kertaa ja tässä haastattelussa Laura kertoo leirikokemuksistaan.
Lumihanki-keiko on perinne, joka toteutetaan Skellefteå Kangeiko leirillä joka vuosi. Käytännössä kyse oli noin 10 minuuttiin tiivistetyistä ulkoilmaharjoituksista, joiden tarkoituksena oli yksinkertaisesti heittäytyä ja pitää hauskaa! Se oli täysin vapaaehtoinen osio ja kesken harjoitusten sai mennä sisälle, jos alkoi liikaa palelemaan. Harjoitusohjelma kerrottiin etukäteen, jotta ulkoilmaosuus sujuisi mahdollisimman ripeästi ilman keskeytyksiä. Teimme ulkona lumessa kirikaeshia, peruslyöntejä, lyhyt kakarigeiko ja loppuun pari kierrosta ji-geikoa.
Itselleni jäi varsin hyvät muistot lumihanki-keikosta, vaikka alkuun tuntui, etteivät jalkani kestä loppuun asti. Ulkona ei sinänsä ollut kylmä ollenkaan, kun pakkastakin oli vain pari astetta, mutta kyllähän paljaille jaloille luminen maa teki alkuun kipeää. Peruslyöntien aikana olin jo melkein päättänyt luovuttaa, mutta kakarigeikon aikana tunto oli sen verran jo kadonnut varpaista, että kykenin jatkamaan loppuun asti. Totta kai meitä ohjeistettiin olemaan varovaisia ja tarkastamaan jalat joka vaihdon jälkeen etteivät ole muuttuneet siniseksi. Kenkiäkin sai pitää halutessaan, mutta tällaisena yllytyshulluna halusin tehdä tämän kunnolla paljain varpain. Myös leirin pääopettaja Tibor Bárány sensei (kendo 7.dan) Unkarista osallistui lumihanki-keikoon ja onnekseni pääsin ottamaan hänen kanssaan ottelua lumessa. Hän tykkäsi myös paljon ulkoilmatreeneistä. Ennen seuraavia treenejä saimme tunnin lämmitellä jalkoja saunassa. Sekin oli pieni elämys istua lämpimässä saunassa kendovarusteet päällä. Kirvely jatkui jaloissa pitkään, mutta onneksi mitään haavereita ei sattunut. Mutta ennen kaikkea lumihanki-keiko oli hauskaa! Suosittelen osallistumaan leirille ja kokeilemaan lumihanki-keikoa rohkeasti. Leiri oli muutenkin järjestelyissä hyvin onnistunut ja siellä tapasi kendokoita ympäri Eurooppaa, eräs oli saapunut jopa USA:sta asti.
Tämä oli itselleni ensimmäinen leiri Suomen rajojen ulkopuolella ja on vieläpä Oulusta katsoen melko lyhyen matkan päässä. Leiri oli kyllä kaikin puolin hyvä. Ohjelmaa oli paljon, mutta taukoja oli kuitenkin sopivasti välissä. Leiri ei mielestäni merkittävästi eronnut kotimaisista leireistä, mutta kuitenkin muutamat erityispiirteet tekivät tästä leiristä hyvin erilaisen kokemuksen kuin kotimaiset leirit.
Alkulämmittelyjen jälkeen porukka jaettiin kahtia kyu-tasoisiin ja dan-tasoisiin ryhmiin. Pääosin harjoittelimme perusteita hyvästä jalkatyöstä peruslyönteihin. Opetuksen taso oli mielestäni hyvä, tosin tekniikkaosio taisi sunnuntaina jäädä hieman pintapuoliseksi aikataulun takia. Pidin myös paljon siitä kiertotavasta millä harjoituspareja vaihdettiin. Olimme jatkuvasti kolmen hengen ryhmissä, mutta kun oli päättänyt harjoituksen motodachina, täytyi saman tien etsiä itselleen uusi ryhmä, jolloin pakka sekoittui jatkuvasti ja harjoitukset säilyivät melko intensiivisinä. Treenipäivien päätteeksi tehtiin venyttelyjä ja rauhoituttiin koko porukalla, mikä oli varsin miellyttävä erikoispiirre, jota en ole kotimaisilla leireillä nähnyt.
Sunnuntaiaamuna harjoittelimme dan-ryhmässä gogyo-no kataa Kari Jääskeläisen johdolla. Sitä oli varsin mukava harjoitella leiriolosuhteissa ja se sujui erittäin hyvin siitäkin huolimatta, että suurin osa harjoitteli sitä ensimmäistä kertaa. Kyu-ryhmä harjoitteli kendo kataa.
Leiripaikka ja järjestelyt toimivat hyvin. Olimme paikallisen yliopiston liikuntahallissa, jonka kellarissa oli järjestävän seuran Shimbukan Skellefteå Budo Clubin oma dojo ja mukava oleskelutila, jossa vietimmekin paljon aikaa muiden leiriläisten kanssa. Majoituspaikkana oli läheinen koulu ja lauantai-iltaa vietimme viereisessä rakennuksessa grillauksen merkeissä. Koko leiriviikonlopun me kaikki leiriläiset oleskelimme aikalailla samalla alueella, mikä teki tästä leiristä jonkun verran yhteisöllisemmän kuin mihin yleensä leireillä on tottunut. Ainoa parannus, mitä toivoisin leiriohjelmaan, olisi hieman pidempi ruokatauko.
Skellefteå sijaitsee Ruotsissa Pohjanlahden rannikolla noin Oulun/Raahen korkeudella. Matkustimme leirille Oulusta Haaparannan kautta omalla autolla viiden hengen porukalla. Matkaa kertyi yhteen suuntaan 380 km eli noin 5 tuntia yhdellä pysähdyksellä. Aikalailla saman mittainen automatka kuin Oulusta Seinäjoelle mentäessä. Meille oululaisille se tuntuu varsin lyhyeltä matkalta, kun yleensä on totuttu matkustamaan noin 8 tuntia matkatessa leireille Etelä-Suomeen. Torniosta tuli leirille vielä pari kaveria lauantaina ja heille se oli vielä lyhyempi matka.
Leiriviikonloppu maksoi 300 SEK ja koulumajoitus 100 SEK eli euroissa kokonaisuus maksoi noin 40 €. Suunnilleen siis saman verran kuin kotimaiset leirit. Toki sitten kun siihen lisää ruokailut, virvokkeet ja bensakulut niin ainakin 100 € taisi viikonloppuna mennä.
Suosittelen leiriä kaikentasoisille kendokoille, jotka haluavat kokea kansainvälistä leiritunnelmaa lähempänä kotoa. Leiri teki sen verran hyvän vaikutuksen, että ajattelin osallistua myös ensi vuonna. Toivottavasti tuolloin saamme mukaan vielä isomman delegaation Suomestakin!
Esittele vielä lopuksi lyhyesti itsesi. Millainen on kendotaustasi?
Aloitin kendon Torniossa syksyllä 2010 opiskellessani medianomiksi. Pari vuotta myöhemmin muutin työharjoittelun perässä Ouluun ja täällä olen asunut ja treenannut viimeiset 2,5 vuotta. Tänä keväänä olisi tarkoitus suorittaa 2.danin vyöarvo.
Viime syksynä lähdin ensimmäistä kertaa mukaan maajoukkuerinkiin ja tulevaisuudessa olisi tavoitteena saavuttaa paikka naisten maajoukkueesta. Haluaisin edistyä kendossa niin pitkälle kuin mahdollista, toivottavasti teen kendoa vielä vanhana mummonakin!
Lisätietoja leiristä ja paljon upeita kendokuvia Skellefteå Kangeiko 2015 leirin Facebook-tapahtumasivulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti